Muistakaa hoitaa parisuhdetta!

Valittamisen ja nalkuttamisen sijaan keksin omia menoja ja olin paljon positiivisempi ja iloisempi. Mieskin nyt oikein ajaa menoihin, kun tietää mut eri ihmiseksi jälkeenpäin. Seksi auttaa myös... Huomasin, että minun negatiivisuus oli pilannut paljon. Nyt paremmin!

Useilla naisilla on oikeasti paha tapa nalkuttaa toinen hengiltä. Toisen arvostaminen on osa parisuhteen hoitoa, ei sen tarvitse tarkoittaa kynttiläillallisia.

...meillä ainakin hoidetaan parisuhdetta paljon kehumisella, kauniilla sanoilla, huomaavaisuudella ja huumorilla.



Totta kai monilla eri tavoilla mutta noin niinkuin yleisesti lapsiperheen arkea ajatellen...

mutta ei se ole miehen mieltä paljon kohottanut..



Mitä pitäisi tehdä seurravaksi?

Vierailija:

se on jo paljon, että pitää miestä miehenä ja omilla aivoillaan ajattelevana ihmisenä.

Useilla naisilla on oikeasti paha tapa nalkuttaa toinen hengiltä. Toisen arvostaminen on osa parisuhteen hoitoa, ei sen tarvitse tarkoittaa kynttiläillallisia.

Tää on NIIN totta. Ei spektaakkeleja ja imartelua, vaan arkista kunnioitusta.

ja samalla omankin ajan löytänyt. Hyvä nähä puolisi joskus ulkopuolisenkin silmin, eli kekkereille ym. hienosti laittautuneina on kivaa. Jos joku asia painaa, puhutaan heti, eikä yksin märehditä kärpäsestä härkästä. Pikku asiat tosiaan muutta paljon. joskus olin jopa eroamassa, mikä moka ois ollu!

Älä vie aamupaloja sänkyyn, jos pännii.

Juu minä ainakin arvostan ja kunnioitan miestäni. Kehun ja ihailen häntä ja nauran hänen kanssaan päivittäin ja käyn halaamassa, suukottamassa päivittäin mihin aikaan hyvänsä. Kiitän häntä välillä myös siitä että on niin ihana mies.

Ja en koskaan nalkuta! Totta kai kerron jos on paha mieli tai joku ottaa päähän mutta teen sen asiallisesti ja perustellen... Ja riidat sovitaan ja puhutaan mahdollisimman nopeasti ja pyydetään ja annetaan anteeksi.

Syy on tietenkin se, että olen jatkuvasti väsynyt ja pahalla tuulella, en ole viihtynyt yhtään kotiäitinä. Enpä sitten ihmettele, ettei mies oikein jaksa. Suunnilleen kaikki keskustelut päättyvät tyhjänpäiväiseen riitelyyn, kumpikin tulkitsee toisen puheet väärin. Minä tietenkin pidän itseäni syypäänä tähän kaikkeen, mutta se ei kyllä helpota omaa oloa yhtään, aika raskas vastuu kantaa. Joskus odottaisin, että mies sanoisi jotain kannustavaa ja mukavaa. Itse olen kyllä yrittänyt aina kehua vaikkei kauheasti syytä olisikaan.

Parisuhdetta hoidetaan pienillä teoilla ja kauniilla sanoilla hyvin pitkälti. Mutta niiden tekojen ja sanojen täytyy tulla sydämestä. Muuten niillä ei ole mitään merkitystä. Joka päivä meillä sanotaan että rakastetaan tosiamme, halataan, pussataan ja pidetään hyvänä. Seksiä on harvemmin, mutta sehän ei olekaan hyvän parisuhteen mittari oikeasti.

että haluisi sitä ehkä itsekin joskus, mutta ei meillä. Meillä isukki ei ymmärrä että sen saman " luksuksen" voisi tehdä joskus toiselle..



Kai alan sitten katoomaan täältä himasta ja teen ihan omia juttuja katsotana ymmärtääkö sitten alkaa jotain tekemään tämän suhteen eteen..

ja huonotuulinen, mutta jostain syystä mies ei ärsytä yhtään eli hänelle en kyllä ole ikinä nalkuttanut. Sen sijaan huudan lapsille kuin palosireeni ja masentuneisuuteni on vaikuttanut seksielämäämme negatiivisesti eli seksiä ei ole ollut nyt kohta puoleen vuoteen.

auttavat myös paljon.

Meillä minä olen ainakin avoimesti kertonut miehelle kaipaavani arvostusta, kannustusta ja kehuja kodin ja perheen hoitamisesta... JA olen perustellut myös sillä että sillä tavoin jaksan paremmin ja fiilis on ihan toinen. Miehet kun usein luulevat asian olevan sanomattakin selvää...



Nykyään mies todella osoittaa arvostusta, kehuu ja piristää mieltäni halauksin ja pienin arkisin teoin.



Olen myös samaa mieltä että arkinen kunnioitus ja luottamus on oltava kunnossa. Meillä mies saa käydä reeneissä ja kavereidensa kanssa ilman että minä siitä rupeaisin napisemaan... Usein hän kiittää minua kun saa käydä reeneissä.



t.6

" NAINEN, hoida parisuhdettasi"



Eiköhän se kuitenkin ole PARIsuhde...

Tässä on myös se ongelma, että tuntuu että en itse edes kauheasti voi vaatia sitä kehumista, koska tunnen että en ole kovin hyvin onnistunut tässä äitiydessä, haluaisin niin kovasti olla sellainen lämmin pullantuoksuinen ja nauravainen äiti, mutta olen kaikkia muuta, lapsilleni huudan kuin mielen köyhä harva se päivä, eikä pullaakaan ole nähty tässä huushollissa sitten kuopuksen ristiäisten, vuosi sitten. Olen nyt onneksi menossa töihin vuoden vaihteen jälkeen, ja isi jää hoitovapaalle, katsotaan sitten mieten alkaa mennä, alkaa olla itsetunto jo aika vähissä, kun tuntuu että en osaa enää yhtään mitään.