Kerro uusperheen arjesta

Miehellä on lisäksi täysi-ikäinen tytär, joka asui ensiksi äitinsä luona ja nyt omillaan. Tyttären kanssa välit ovat ok, mutta tytön äiti jaksaa sotkea meidän arkeamme. Milloin isä ei ota tarpeeksi huomioon tytärtään, milloin liikaa, milloin ei anna rahaa, milloin on antanut liikaa (äiti pa työtön alkoholisti), jolla ei ole enää kunon äitisuhdetta lapseensa, miehet vaihtuvat, luottotiedot kuralla jne. Esim. nyt tytön isä takaa asuntoa jne. vanhemmuus ei ole tasapuolista, mutta tässä porskutellaan.

Mua jotenkin häiritsi kuitenkin se, että kahden viikoin välein meille tuli kaksi lasta lisää, joihin mulla ei ollut mitään tunnesiteitä. Mun ja lapseni koti ei ollutkaan enää vaan meidän, vaan se pakostikin tuli näiden kahdenkin tytön " kodiksi" .



Mä en myöskään nähnyt näissä lapsissa mitään ihmeellistä, ja isä heitä suorastaaan palvoi, tai lähinnä omaan huonoa omatuntoaan paikkaili, ostamalle heille mitä he milloinkin halusivat. Kun tulivat meille niin kaapissa piti olla kaikki herkut jackyistä sipseihin. " Normaali" viikonloppunahan näitä ei tarvinnut ostaa, kun oli vaan oma lapseni kotona.



Tyttöjen äiti kaikenlisäksi sotkeutu joka asiaan, mikä oli todella stressaavaa.



Nyt mulla on onneksi mies jolla ei ole aikaisemmista liitoista lapsia.

Ottaisitko lapsettoman miehen vai miehen, jolla on ennestään lapsi/lapsia?



Mä ottaisin sen lapsettoman. Olisi elämä paljon paljon haasteettomampaa.

Ajattelemisen aihetta jo nyt, kiitos

Eli ongelma juuri se, että vain omat biologiset lapset ovat rakkaita ja tärkeitä. Toisen lapsia ei rakasteta. Tästä kärsii lapset ihan hurjasti, oli laspset vielä pieniä tai jopa aikuisia lapsia. Todella pulmallista. Vaiettu asia sitä paitsi.

Asiat varmaankin pitää puhua halki. Tuttavilla uusperheissä ristiriidat liittyvät mahdollisesti erilaisiin kasvatusperiaatteisiin, rahankäyttöön ja kysymyksiin kuka rakastaa ketä ja kuinka paljon. Lapselle tulee selittää että isin ja uuden äidin rakkaus on erilaista kun isin ja lapsien eri liitoista.



Sitten kun toiset ehkä ovat enemmän läsnä kun toiset aikaa korvataan rahalla. Tämä voi taas aiheuttaa närää, jos rahaa ei ole kovin paljoa käytettävissä. Sinun minun ja meidän lapset kuvio on haastava. Nyt joulun aikaan tilanne kärjistyy kun lapset vertaavat lahjojaan ja niiden hintoja.

Miehellä on kova tasapainottelu olla tasapuolinen poikien kanssa, välillä ei onnistu, silloin pidetään perhepalaveri ja sitten taas arki toimii mukavasti. Mulla on onneksi mahtava mies, joka panostaa perheen hyvinvointiin. Helpompaa meille olisi jos lapsi ei olisi isäänsä yhteydessä, mutta kyllä me pärjätään. Olemme varmasti vähintään yhtä onnellisia kuin keskiverto ydinperhe!

Miehellä oli huono omatunto ja yritti ylittää itsensä (ja minut) joka toinen viikonloppu. Toisaalta kun iski bile päälle niin minä hoidin lapset. En ollut tervetullut jalallani astumaan exälle vaikka yhdessä haettiin lapsia. En tietenkään myös rippijuhliin aikanaan tms. Mitään sananvaltaa ei ollut lapsiin mutta kaikki velvollisuudet.



Mies ei olisi millään halunnut lisää lapsia, siis minun kanssa. Kun meinasi ero tulla niin suostui. Jäin lapsen kanssa aika yksin. Toiseen ei enää suostunut, sanoi että hänellä on aivan tarpeeksi lapsia ja haluaa keskittyä vähän helpompaan elämään.



Vanhemmat lapset eivät ole yhtään kiinnostuneita pikkusisaruksesta ja lakkasivat käymästä kun palvelu huononi (minä en enää jaksanut passata koko porukkaa). Äitinsä myös provosoi heitä että nyt emme halua heitä enää, mikä ei ollut totta.



Se on paljon, paljon rankempaa ja monimutkaisempaa kuin ottaa samanikäinen ja yhdessä perustaa ydinperhe. Melkein suosittelen että älä lähde siihen leikkiin.

Tosiasia on kuitenkin se et omat lapset on omia ja toisten tosia. Tasaarvoa näillä lapsilla ei ole perheessä. Meillä ainakin vieraileva lapsi sekottaa aina kuviot kokonaan ja se ei ole normaalia arkea. Miehelläni siis on lapsi edellisestä suhteesta ja kun hän vierailee niin yritämme mieheni kanssa elää varpaillamme joten se on sellaista esittämistä. Toiseksi meidän yhteiset lapset vaistoo et isän ja tämän lapsen välillä on side. Ovat niin pieniä etteivät ymmärrä että hän on velipuoli, suhteen toisiinsa siis meidän biologiset lapset ymmärtävät. kaikki lapset haluavat vain isän huomion ja minä olen ulkopuolinen ts. saan kyllä levätä. Rahallisesti on myös hankalaa tai siis maksamme tietty elarit mutta enempään emme pysty. Esim emme voi tarjota kaikille yhteisiä lomia koska rahat ei riitä joten matkustamme vain pienemmällä porukalla ilman etälasta. Kurjaa mutta minkäs teet kun haluamme kuitenkin lomailla ulkomaillakin. En kai enää ottaisi lapsellista miestä jos olisin uudestaan valinta tilanteessa

Tavatessamme miehen luona asui 3 ja 7 vuotiaat lapset. Mulla itselläni oli 1kk vanha sekä 2v lapset. Meillä arki on varmaankin ihan tavallista perhe elämää. Kaikki lapset asuvat luonnamme, ja meillä on lisäksi 2 yhteistä lasta.



Arki on siinä suhteessa ihan normaalia, että minä olen kotona. Hoidan lapset ja kodin. Mies käy työssä. Minä kuljetan lapsia kouluun , harrastuksiin ja kerhoihin. Miehen lapset eivät tapaa äitiään, eikä minun lapset isäänsä. Molempien puolella exät ovat häivnneet lastensa elämästä kokonaan.



Kaikilla ei tietenkään toimi näin, mutta olen onnellinen että meillä toimii.

Tarkoitan sillä tavalla normaali että mun lapset edellisestä liitosta tapaavat isäänsä säännöllisesti. Meillä on lisäksi vajaa 1,5 v yhteinen tyttö.

Arki sujuu hyvin, mieheni on kaikille lapsille arjen sankari, isä. Kuskaa kouluun ja eskariin, mä hoidan kotona pienintä ja noudan eskarilaisen. Illat ollaan yhdessä, käydään kaupassa jne. Kotihommat hoidan minä, tai sitte yhdessä. Viikonloput pyhitetään perheelle, erilaista toimintaa on paljon. Jokatoinen vkl isot lapset on ainakin la-su isällään, jolloin meidän " pikkuperhe" viettää aikaa kolmistaan. Yhteen hiileen puhalletaan, raha-asiat on selvät, mies käy töissä ja mä tienaan minkä tienaan. Menot ja tulot on yhteisiä. Mies ei oo ikinä sanonu ettei maksa esim mun esikoispoikani harrastuksia..

Meillä siis menee loistavasti, kukaan ulkopuolinen ei todellakaan meistä näe että emme ole ns. " tavis ydinperhe" . Mä olen uusperheen äiti ja ylpeä siitä!

Mä tunnen perheen jossa on yksi yhteinen lapsi, isällä on entisestä liitosta kaksi ja äidillä yksi lapsi.

Niillä menee huonosti!

paha äitipuoli vastaa



Meillä on yhteinen lapsi ja sit miehen lapsi käy vkoloppuja. Lapsen asioihin mulla ei ole mitään sanomista (esim kiusattiin koulussa, äidistä ei ole selvittäjäksi asiaan mut mä en saa auttaa), lapsen synttäreille tms en ole tervetullut enkä saa lapselle puhua jos äiti on paikalla.

Lapsi on kiltti ja uskoo mun komentoani kun meillä on mut erikoisen rakas ei mulle ole.

Jos sairauden tms syystä en ole kokannut lapsen meillä ollessa niin tästä sit äiti kyllä muistaa valittaa yms kivaa

Tarkemmin siis lähipiirissä parikin tapausta, joissa " vanhemmat" miehet etsivät " äitipuolesta" vain ilmaista lapsenhoitajaa/taloudenhoitajaa... :(



Oma sukulaiseni on juuri kolmekymppinen joka pokailee 18-20 vuotiaita naisia, jotka sitten hoitavat hänen lastaan...



Ja kun olin nuorempi, kaverini lakesi myös mieheen, jolla kaksi lasta (asuivat siis isällään) He saivat yhteisenkin lapsen, kaverini oli parikymppinen silloin, ja ilmeisesti raskaus ja lapsi kasvatti häntä sen verran, että ymmärsi jättää miehen. Mies jätti käytännössä koko vastuun lapsista kaverilleni:( Hän ei enää jaksanut sitä kun pieni lapsi tuli mukaan kuviohin, ja vei voimat. Mies ei silloinkaan osallistunut käytännössä lainkaan lasten hoitoon (ei siis omien, eikä yhteisen)

voisinpa jopa väittää, ett' paljon normaalimpaa, kuin monissa ns. ydinperheissä :)



lapset on kaikki just tasan tarkkaan saman arvoisia keskenään!

ihan järkipäinen kaiketi minustakin tuli??? tosin välillä epäilyttää ;)



Niin ja sisaruspuolieni bio äiti ei pitänyt meitä sisäruksina jne... mutta ei se niin vakavaa.

Yhteisiä lapsia kolme(1kk, 1v2kk ja 2v3kk), miehellä edellisest liitost 2 lasta (4 ja 6v), ja mulla edellisestä kaks (4 ja 6v myös). Kaikki lapset asuu luonamme. Yhessä ollaan asuttu siitä saakka kun nuo edellisestä liitosta nuorimmaiset olivat muutaman kuukauden ikäsii. Ollaan lapsille isä ja äiti, ei äitipuoli tai isäpuoli.

Edellisen liiton lapsista vanhempi käy joskus neljänä iltana viikosta kahvilla ja joskus taas ei näy vilausta viikkoihin. Välit on hyvät ja hänestä on oikeasti " hyötyä" , kun on esim. lapsenvahtina tarvittaessa. Maksamme toki taskurahaa palveluksista. Ikää 22 ja on asunut omillaan jo kolme vuotta. Tutustuessammekin oli jo 17-vuotias eli en koskaan joutunut murrosiän myrskyihin hänen kanssaan. Toinen lapsista on 10-vuotias ja käy joka toinen vkl ja lomilla on harvoin pidempään, koska isänsä ei pidä lomia. Hänkin suhtautuu minuun ja pikkusiskoonsa oikein nätisti ja on kiltti lapsi. Ei ole koskaan ollut mitään uhmaa tai ongelmia hänen kanssaan. sinänsä miehen eksä on kovin erilainen kuin minä ja en pysty häntä ymmärtämään/arvostamaan, mutta fiksuuttakin löytyy, kun kerran lapset on noin nätisti. Jos äiti siellä taustoilla manipuloisi tai olisi negatiivinen, niin varmaan käytös olisi kovin erilaista.



Meillä elämä on miltei ydinperheen elämää, koska miehen lapset eivät ole mukana joka päiväisessä arjessa. Vanhemman lapsen käynnit on kivoja, kun hän tulee enemmän seurustelemaan minun kanssani kuin miehen. (isänsä on hiljainen ja kai naisilla on enemmän juttua keskenään) Rahat on yhteiset ja mies maksaa nuoremmasta tietenkin elarit.

osalla tuttavapiirini perheissä on ongelmia. Ongelmia saattaa aiheuttaa lapseton uusi kumppani, joka ei ymmärrä kuinka paljon huomioita ja aikaa lapset todella vaativat ja myös usein ongemia on lasten biologisten äitien kanssa, jotka ovat sairaalloisen mustasukkaisia lapsistaan ja vihaavat lasten isän uutta kumppania ja soittelevat sitten tapaamisten perään aivan pimeitä syyttelypuheiluita.



Uskomattomia tarinoita ole ystävieni kautta kuullut mikä voi mennä pieleen ja uskon todellakin siihen,että uusperheissä eroprosentti on luokkaa75%. Eli, taitaa olla lottovoitto, kun saa uusperheen toimimaan.