Kumpi on arvokkaampi: Ydinperhe vai Uusperhe?

sama kun kysyisit onko äiti lapselle isää rakkaampi.

mitä ei uusperheessä enää ole... en tiedä, uusperheitä en oikein arvosta, tuntuu kuin sellaisessa vanhemmat olisivat jotenkin huoramaisempia kuin ydinperheessä

hyvässä ja arvokkaassa♥

Uusperhe edustaa jotain epätoivoista, jotain rikottua, jotain särkynyttä unelmaa.

tuntuu kuin antaisi käärmeen luikerrella paratiisiin...

Ettekö te yhtään osaa ajatella toisten tunteita ennen kuin lauotte näitä juttuja? Ja vielä opetatte näitä " arvo" maailmoja lapsillenne??

Mutta kukin tavallaan. Voihan sitä olla että itsekin joskus eroaa ja asuu uusperheessä. Mutta silti sanoisin, että kunnioitan ydinperhettä enemmän.

Jos mies ottaa ja jättää, uutta mahdollisuutta ei voi edes yrittää?



Taidan tappaa itseni, minusta säälittäväst huorasta mihinkään ole.

Omassa elämässäni ydinperhevaihe edustaa valheellista ja petollista elämänvaihetta, jossa tosiaankaan ei ollutkaan mitään aitoa vanhempien välillä. Kaksi kypsymätöntä aikuista ja pieni viaton lapsi.



Kun taas lapsuusperheeni joka koostui kolmesta eri sukupolvesta (isovanhemmat ja vanhemmat sekä me sisarukset) sekä nykyinen uusperheeni ovat niitä onnellisia, tasapainoisia ja aitoja perhemalleja.



Mikään perhemalli ei ole periaatteessa lähtökohdiltaan " huono" .

Uusperheet ei ole mun mielestä huoramaisia, mutta kylläkin arvelluttavia.



En ymmärrä miksi kukaan lapseton lähtee uusperhekuvioon mukaan.

Olkaa nyt onnellisia ja hehkuttakaa sitä ydinperhettä, mutta pakosti ensi viikolla elämäntilanteenne voi olla jo ihan toisenlainen. Olen varma, että monessa uusioperheessä voidaan olla paljon onnellisempia, kun teillä tai toisinpäin... Minä varoisin hehkuttamasta jotain asiaa noin sinisilmäisesti!



Toivotaan, että kaikissa perheissä elettäisiin onnellisesti olisi ne sitten yh, up ta yp:tä!



Ja toivon, että jokainen teidänkin perheen jäsenistä palaisi kotiin, että voitte elää sitä täydellisen ihanaa ydinpehe elämää. Kaikilla niin ei ole...

Mielestäni ihmisellä on oikeus eron tai leskeksi jäämisen jälkeenkin elää täysipainoista elämää ja perustaa vielä perhe jonkun muun kanssa. Vai yksinkö pitäisi elää kunnes lapset ovat aikuisia?

Tuskin yksinhuoltajana oleminen yhtään sen parempi vaihtoehto on lasten tai oman terveyden kannalta.

Ei kai se nyt perheen arvoa ja merkitystä laske jos taustalla on epäonnistumisia ja vääriäkin tekoja. Ydinperhe olisi varmasti kaikista se paras mahdollinen täydellisessä maailmassa, mutta lapselle joka uusperheessä asuu se perhe on todella tärkeä.

Ensinnäkin kysymys oli jo erittäin tyhmä, mutta oletteko ihmiset oikeasti tätä mieltä? Voi teidän pienuuttanne! Tämä on ehkä kuitenkin pahin ketju mitä olen täällä ikinä lukenut!



Minä en oikeasti enää kestä teidän suppeaa maailmaanne, ja täten sanon teille hyvästi!

Ja vielä vinkki koittakaa nähdä omaa napaa pidemmälle!!!!

perhe on aina arvokas. Oli sitten yksinhuoltajan perhe, ydinperhe tai uusioperhe kyseessä.



Ei se kuolema tosiaan ikää katso, muistakaa olla kiitollisia!

Isäni kuoli ja äitini meni uusiin naimisiin? Eli onko mielestäsi äitini huora?

ps. asumme kaukana ja kukaan ei tiedä salaisuuttani, ähäkutti.

Olen itse elänyt ensimmäiset seitsemän vuotta elämästäni ydinperheessä, jossa isäni petti jatkuvasti äitiäni. Kulissit oli kivasti kunnossa, mutta ei kovin hyvin mennyt. Kun olin seitsemän, äitini päätti erota isästäni. Elin seuraavat neljä vuotta yksinhuoltajaperheessä. Sen kokemuksen pohjalta en voi ymmärtää, miksi yksinhuoltajapereiden lapsia aina niin säälitään: minä olin varsin onnellinen lapsi vanhempien avioerosta huolimatta.



Kun olin yksitoista, äitini perusti uusperheen miesystävänsä kanssa. Miesystävän ex-vaimo oli muutama vuosi aiemmin kyllästynyt perhe-elämään ja ryhtynyt viettämään uudestaan railakasta nuoruutta, josta seurasi sitten avioero. Elämä uusperheessä oli ehkä pikkuisen monimutkaisempaa kuin ydinperheen elämä, mutta hyvä perhe se minulle joka tapauksessa oli.



Olen itse eronnut avoliitosta, kun vanhempi lapseni oli alle parivuotias. Suhde ei toiminut ja ajattelin, että on kaikkien kannalta parempi puhaltaa peli poikki. Nykyään elän uusperheessä, jossa meillä on vanhemman lapseni lisäksi yksi yhteinen lapsi. Elämämme ei eroa normaalin onnellisen ydinperheen elämästä kuin siinä, että vanhempi lapsi on välillä isänsä luona ja hänellä on yksi mummola enemmän kuin normaaleilla ydinperhelapsilla.



Jos jonkun mielestä uusperhe on jotenkin huoramainen ja sen vanhemmat itsekäitä, niin ihan sama. Itse olen ollut onnellisempi sekä lapsuudessani että aikuisena vanhemman roolissa uusperheesä kuin ydinperheessä. Tämä ei tarkoita, että minusta uusperhe olisi yleisesti ottaen parempi kuin ydinperhe.