Miten toiset voivat olla aina niiin väsyneitä ja negatiivisia?

Ei jaksa lähteä opiskelemaan, ei jaksa alottaa uutta harrastusta tai ei jaksa tehdä ylipäätään mitään uutta ja innostavaa.

Eräskin äiti valittaa aina, ai-na. Ois ihanaa tehdä sitä ja tätä mutta ei jaksa kun on niin väsynyt koko ajan. Oon yrittänyt sanoa että ei varmasti jaksakkaan tuolla asenteella mutta sitten tulee kauhea ryöpytys että kun oli nin rankkaa kun lapset oli pieniä, työ vie nin plajon voimia ja pälä pälä. Eikä mihinkään voida mennä kun ei KEHDATA kysyä esim. anoppia lastenvahdiksi! Voi jeesus! Sitte valitetaan, vali vali vali..



Toinen ystäväni on aina niin negatiivinen kaikkeen. Hän ei ilmeisesti käsitä että ei elämää voi elää niin että pelkää aina kaikkea pahinta ja kuvittelee että asiat menee aina pahimmalla tavalla jne jne. Ei ota mitään riskejä ja jos ottaakin nini sitä pähkäillään VUOSIA! Tähän kategoriaan kuuluu myös edellä mainittu valitus joka asiasta.



Sitten nämä ystävät mulle tuputtavat negatoitaan ja valituksiaan. Eikä auta järkipuhe tai kuuntelu. Hohhoijaa, taitaa sitten näitä leidejä harmittaa kun elämä on kulunut ohi ja ei ole uskaltanut tehdä _mitään_.



Ei millään pahalla, pidän kyllä muuten näistä henkilöistä mutta joskus niiin ärsyttää tälläinen asennevamma. Mulle on sattunut ja tapahtunut elämässä vaikka ja mitä enkä mä siltikään koskaan ole sen takia lakannut elämästä. Nehän kuuluu elämään kaikenlaiset vastoinkäymiset. Siksi ärsyttää nämä tyhjänpäiväiset valittajat.



Onko muilla samankaltaisia tuttuja? Miten te jaksatte kuunnella aina sitä samaa " mä oon niin väsynyt" - virttä kun kysyy mitä kuuluu? Mä taidan ens kerralla vain kysyä suoraan että kuuluuko mitään muuta kuin väsymystä? :)