Ilmeisesti uudempi parisuhdesukupolvi ( alle 30 kymppiset) elaa KAIKKI MULLE HETI toisesta valittamatta -mentaliteetilla eli hyvaksyvat puolisonsa pettamisen ja

Me elettiin kyllä aika kaikki mulle heti nyt -vauhdilla mitä asunnon ostamiseen, lapsen saamiseen, naimisiin menoon yms. tulee, mutta en kyllä ole kaivannut aidan toiselle puolelle. Miksi kaipaisin, kun isäntä on mitä ihanin =)

Aikaisemmissa sukupolvissa kaikki ovat olleet yksilöitä. Me alle kolmkymppiset taas ajattelemme kaikki tismalleen samalla tavalla. Vai mitä?



Voisiko joku muuten määritellä tuon heti-kaikki-mulle-muotisyytöksen, saanko haluta enää koskaan yhtään mitään etten vain olisi tuollainen?



Niin ja koskaan en ole pettänyt. Joko pitäisi, mehän olemme kaikki samanlaisia...