Minä en suostu ajamaan perheen yhteistä autoa.

Minäkään en aja autoa, en luota itseeni kuskina. En voisi kuvitella kamalampaa tilannetta, kuin, että vammauttaisin tai tappaisin ihmisen autolla ajaessani, kun kerran itsekin olen sitä mieltä, että en kuulu ratin taakse.

Joskus kyllä ajatus houkuttelee, kun ilma on kurja ja pitää liikkua paikasta toiseen ilman autoa. En pyydä normaalisti itselleni ketään kuskiksi.

Et vain viitsi työstää tota pelkoasi ja osammattomuuttasi, kun on kuski, jota pomputtaa.



Kun olin murrosikäinen, en " osannut" käyttää pesukonetta ja astianpesukonetta. Pyykit värjäytyivät ja en muista mitä astianpesukonelle kävi. Sitä kesti, kunnes äiti sai raivarit ja minä vaivauduin lukemaan käyttöohjeet.



Jolle sinulla ole jotain oikeaa hahmotushäiriötä (ja ne on harvinaisia) niin oikean autokoulun ja psykologin avulla asia kyllä selviää - olet itsekin asiasat iloinen sitten.

Miestä nyppivät eniten se, että pitkillä matkoilla hän joutuu ajamaan ja se, että joskus voisin ajaa autollamme töihin (jos hän ei tarvitse autoa) mutta silloinkin valitsen bussin ja sitten narisen kotona pitkää ja vaivalloista työmatkaa.

liikenteessä mieskuskit mudostaa sen vaaratekijän, ei huolelliset ja arat nasikuskit. Tämä näkyy kaikista tilastoista.

Teet nykyisellään itsellesi melkoisen karhunpalveluksen. Ihan turhaa jääräpäisyyttä väittää, että et osaa, etkä kykene. 99,99% varmuudella osaat ja kykenet, viitseliäisyydestä kiinni. Helppo vaan ajautua sellaiseen osaan, että toinen toimii kuskina. Fiksu mies sinulla kun patistaa.

kolareista miehillä on isompi osuus. Tarkoittaa tietysti ohituskolareita ym. kovan vauhdin kolareita. Naiset kyllä ruttaavat peltiä yhtä lailla, risteyksissä ja parkkipaikoilla.

Jos taas on huono havainnointikyky ja taipumusta vaipua ajatuksiin, ei ehkä ole hyvää ainesta kuskiksi.

Aina voi taitoja parantaa harjoittelulla, mutta jos ei usko edes harjoittelemalla kehittyvänsä hyväksi kuljettajaksi, kannattaako ajaa autoa?

Minäkin valitsen mielummin bussin ja polkupyörän, säästä riippumatta. Eikö se kerro jo jotain sisäisestä prinsessamaisuudestani?

Minua suorastaan VITUTTAA, miksi en saa olla rauhassa asian kanssa? Miksi minun olisi pakko ajaa autoa, kun en kerran uskalla? ap

mä ymmärrän 100% sun fiilarit, tietty, kun itse ihan samassa jamassa. Vähän mua ottaa päähän, kun mun ajamattomuudestani on tehty kestovitsailun aihe.



Ottaa pattiin tää autoistettu yhteiskunta, missä jokaiselle annetaan mahdollisuus riskeerata lähimmäisensä henki tuosta noin vaan.



Mua ei kukaan saa rattiin, ellen joskus itse päätä sitä haluta. Autokouluun en mene, menen vaikka jonnekin korpeen päästelemään.

Sitten joskus.

Miten voit vaatia ketään muuta ajamaan autoa, kun et itse sitä tee? Miksi miehen pitää ilman muuta jaksaa ajaa ne pitkät automatkat? luuletko että se on hänelle helpompaa?



On ihmisiä, jotka ottavat muut ihmiset huomioon ja on niitä jotka tuijottavat vain omaa napaansa.

Käytimme julkisia kulkuvälineitä ja takisa ja hyvin meni. Kun lapset sitten kasvoivat, muutimme luonnonläheiseen ympäristöön kaupungin ulkopuolelle, niin oli pakko hankkia se auto (juu tiedän, ei kovin ekologinen ratkaisu).



Minä ajoin oman korttini silloin vuosi sitten. En olisi voinut kuvitella tilannetta, että saarnaisin muuta kuin teen. jos autoa tarvitsee, sitä tarvitsee ja silloin sitä pitää osata ajaa, eikä jeesustella asiasta yhtä ja panna muita tekemään puolestaan sitä toista.



t. 3

Minullakin oli vuosien ajotauko, mutta sitten vaan lähdin uudelleen autokouluun. Perusasioita käytiin läpi, peruuttaminen, mäkilähtö, pysäköinti ja käytiin liikenteessä isoilla ja pienillä teillä (Helsingissä). Kolmannen ajotunnin jälkeen ope sanoi, että hänen mielestään minun ei tarvitse tulla enää, vaan olen ihan valmis ajelemaan itsekseni.



Ja sitten olen ajellut! On ihan hullua ajatella, että ajotiet ovat jotain mystisiä vaaranpaikkoja, joista ei koskaan voi selvitä hengissä. Voi valita rauhallisemman tien eikä kaupan parkkipaikalla tarvitse tunkea ahtaimpaan rakoon.



Olisi kamalaa, että aina pitäisi kinuta mies mukaan markettireissuille.

Mies osti auton työnsä takia. Minä ajattelen, että voisimme vallan hyvin taittaa reissut ja matkat junilla ja busseilla. En ole vastuussa auton hankinnasta joten en myöskään VAADI mieheltäni mitään kohtuutonta. Jos hän on ostanut auton ja käyttää sitä, ja sallii minun joskus tulla kyydissä eri paikkoihin, ok. Jos hän päätyy siihen, että pannaan sitten auto pois, se on mulle täysin ok. Tyrha yrittää syyllistää mua, koska en vaadi mieheltä mitään, mutta koen että hän vaatii kyllä multa!



ap

te osaa samastua toisten fiiliksiin. Joku pelkää koiria, joku lentämistä, mutta minä pelkään ajamista. Pelkään niin, että tärisen kauttaatani ja menetän yöuneni. Tarvisin jotain lääkitystä, niinkö?

Minä palkään lentämistä, niin etten saa nukuttua ja pumppaan itseeni rauhoittavia kun pitää mennnä koneeseen. Pelkään myös kuollakseni hammaslääkäriä ja vaadin aina vähintään puudutuksen. Lennän ja käyn hamaslääkärillä, koska on pakko ja koska kieltäytyminen hakaloittaisi ympäristön elämää.



Nuo ovat ajopelkoa helpompia, koska tosiaan rauhoittavat riittää. Toisaalta olen varma, että itselläni olisi helpompaa, jos hoitaisin asian psykoloin kanssa niin että oikeasti hallitsisin pelkojani. Autoilun kanssa sellainen olisi pakollista.



Kannattaa miettiä mikä osuus pelossa on itsekeskeisyyttä. Minusta ainakin se ettei edes yritä tehdä asialle mitään.



t. 3

Tässä oma kertomukseni. Koko ikäni olen saanut kuulla siitä kuinka on outoa kun minulla ei ole korttia! Jatkuvasti olen saanut kuulla siitä että miksi en mene autokouluun jne.



No, lopulta ärsyynnyin totaalisesti ja menin kouluun kolmekymppisenä. Vain sen vuoksi että ajattelin tämän jatkuvan valituksen loppuvan. Mutta miten kävikään? Nyt minulta kysellään jokaisella kerralla kun näitä rutisijoita näen että olenko ajanut autolla, kuinka usein, kuinka pitkiä matkoja jne. Jos sanon että nyt on vähän taukoa niin johan alkaa valitus. Että kyllä sinun nyt pitää vaan ajella enemmän jne. Siis näillä ihmisillä on joku helvatun stressi minun autoilustani??? En ymmärrä... Mitä helv.. se muille kuuluu mitä minä teen ja milloin? En ole kyytejä pyydellyt, en nyt enkä ennenkään. Kuljen paljon pyörällä, jalkaisin ja käytän yleisiä kulkuneuvoja. Ja se on aivan hirveä ongelma minun tutuille. Hitto että ottaa päähän!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!



Tästä lähtien en enää sano sanaakaan kun joku kyselee jotain ajamisestani. Ajan silloin kun huvittaa tai en aja ollenkaan jos ei huvita.

uskottelemalla itselle ja muille, että eivät osaa, eivät pysty.

Olet häpeäksi koko sukupuolelle. Argh.

Minä en ainakaan edes halua ajaa.

Se tuntuu olevan muille suurempi ongelma kuin minulle.

Minulta ei kukaan kysele mitään, vaikka korttia ei ole, koska syni on pelkästään se, että kaupungin keskustassa asuessa autosta ja autoilusta on enemmän riesaa kuin hyötyä.