Lue keskustelun säännöt.
Tunnustus: olen ihan liian kateellinen ystäväpariskunnallemme heidän elämästään:(
19.11.2006 |
Ärsyttää, kun pitää olla näin pikkumainen, mutta tuntuu että heillä kaikki on paremmin ja parempaa kuin meillä. Isompi koti melkein keskustassa (itse asumme lähiössä...), matkustavat paljon, iso ystäväpiiri, ja kaiken lisäksi ovat vielä hoikempia ja paremman näköisiä kuin me:D Ainut missä voin päteä, on kotimme siisteys, he elävät melkein sikolätissä, kun molemmat niin kiireisiä etteivät jaksa siivota. Säälittävää, tiedän.
Vinkkejä, miten päästä näistä tunteista eroon? Ja kuka tunnustaa olevansa myös kateellinen ja mille:)
Kommentit (18)
Mitä muilla on, mitä sinä haluaisit? Mitä sinulla on? Mistä siitä, mitä sinulla on, sinun pitäisi ja mistä olisit valmis luopumaan saadaksesi sen, mitä haluaisit mutta mitä silnulla ei ole?
Jos löytyy asioita joista voit luopua sadaksesi jotain muuta, tee toki niin! jos tas ei löydy, totea vain että asiasi OVAT parhaalla mahdollisella tavalla.
Näin minä olen tehnyt, enkä kadehdi ketään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on sen verran hyvin pullat uunissa=)
ja välillä myös rahakkaampia ystäviä mietin pienellä kademielellä. mutta yleensä nämä ajatukset menevät ohi, eikä ne haittaa ystävyyttä. oikeasti olen ihan onnellinen ja tyytyväinen,minulla on ihana mies ja perhe. mutta olis joskus kiva saada lisää lapsia ja ehkäpä vähän lisää rahaakin =0)
Monella on juu isompi ja hienompi talo kuin meillä ja enemmän rahaa yms.
Mutta minulla on paras mies ja kaksi ihanaa lasta. Rahaa ei ole koska mielummin vietän aikaa lasten kanssa kotona tällä hetkellä kuin olen töissä. Hankkimassa sitä rahaa.
tunnen itseni todella ilkeäksi, mutta joskus toivon että tällä kyseisellä pariskunnalla menisi ' sukset ristiin' ... Heillä oli omat ongelmansa, mies petti vaimoaan noin vuoden ajan pitämällä sivusuhdetta (en kyllä tiedä, tietääkö vaimo vieläkään), mutta päätti sen sitten ja on nykyään ärsyttävän hyveellinen ja omahyväinen ja heillä näyttää menevän paremmin kuin koskaan,mistä minun pitäisi tietenkin olla iloinen...vaan kun olen vain kateellinen, vaikka oma parisuhteenikin on sinällään kunnossa. Nämä ystävämme kun matkustavat ja tekevät kaikkea kivaa yhdessä, kun me mieheni kanssa olemme niin persaukisia että hyvä kun pääsemme leffaan ja syömään muutaman kuukauden välein.
Joo, olen pahansuopa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun kirjoittaa nuo tunteet ylös, tajuaa kuinka naurettavaa tällainen pikkusieluisuus onkaan...taidan mennä purkamaan tätä energiaa vaikka tiskaamiseen. Joten kiitos AV:lle!!
ap
-olen kateellinen ystävilleni (ja tuntemattomillekkin...) jotka saavat enemmän kuin yhden lapsen,meillä on tuo yksi rakas,mutta toista on haluttu&tehty jo yli 2v
-olen kateellinen omistusasujille,olen masentunut enkä ole työkykyinen,joten meillä on varaa vain kunnan vuokra-asuntoon
-olen kateellinen täysin terveiden lasten äideille (ja tiedän kuinka pikkumaista tää on koska on myös vammaisia ym vaikeasti sairaita lapsia),koska pojallamme on refluksi ja ummetusmaha (" stressimaha" )
-olen kateellinen kaikille joilla on tallentava digiboxi
-olen kateellinen kaikille joilla on uusi auto (meidän on vm 89)
-kaikille joilla on kaksi autoa (mies ajaa töihin,me jäämme ilman kulkuvälinettä)
JNE!!!!!
Helpotti :D:D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oon usein alottanut ketjua mieheni siskosta mutta kirjotettuani jutun olen tajunnut kuinka tyhmiä omat tuntemukseni on ja oon jättänyt postittamatta :) Ei ne tosin ohi ole menneet mutta helpottanut on siltä erää... sisko on yhä epäkohtelias ja itsekeskeinen tollo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
JOKU GURU SANOI, ETTÄ SILLOIN PITÄÄ ALKAA OLLA HUOLISSAAN, JOS EI KUKAAN KADEHDI...
Muista kuitenkin, että kaikki asiat eivät näy päällepäin. Kadehtimassasi perheessä voi olla suruja ja raskaita asioita, joista et tiedä. Lakkasin kadehtimasta ihmisiä kun tämän omakohtaisesti tajusin. Yleensä kenenkään elämä ei ole niin onnellista ta onnetonta kuin sivusta katsoen luulisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tunnustanut (vaikkakin näin av:llä) että olet kateellinen. Sillon sitä on helpompi purkaa ja ymmärtää kun on itselleen myöntänyt että se ärsyttävä olo on kateutta. Eiköhän se siitä...
Kyllä tollainen vuoden mittainen suhde aika paha homma on, eipä tulis mieleen kadehtia kuvailemaasi pariskuntaa. Ja kun kaikkea ei tiedä.
Meitäkin varmaan joku kadehtii kun asiat on tavallaan aika täydellisesti, terveet, ihanat lapset, oma talo ja muutenkin omaisuutta ja ollaan suht. sosiaalisia ja " näytetään hyvältä" ... eipä vaan tiedä millasta helvettiä meidän suhde välillä on, ja lisäksi mulla on kaikenlaisia sairauksia - heh, oonpahan sit ainakin laiha jos joku keksii siitä kateutta repiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja AINA on joku jolla huonommin kun sulla (eli joku voi kadehtia juuri nyt sinuakin)
Ikinä et saavuta sitä mitä kadehdit, joten tyydy siihen mitä olet ja ja mitä omistat
Ja siitä tuli piiiitkä keskustelu, josta tajusin, ettei heidän onni ole taivaalta syliin tipahtanut, vaan paljon on töitä (niin fyysisesti kuin henkisestikin) kaiken sen eteen tehty ja samalla huomasin, että kaikki ne on saavutettavissa myös omassa elämässä.
Satsatkaa omaan elämäänne ja onnen löytämiseen pienistä asioista. Silloin ei tarvitse elää siinä illuusiossa, että muilla on helpompaa.
Elämä opettaa olla kadehtimatta toisia ja haluamatta asioita, joiden saavuttamiseen ei itsellä ole vielä edellytyksiä.
Yhden lapsen äitinä ja liian pienessä asunnossa asuvana salaa kadehdin ihmisiä, joilla on tilaa, varaa ja mahdollisuus tehdä lisää lapsia, ehkä heillä se pikkukakkonenkin jo tulossa. Haaveeni ei kuitenkaan vie minulta kaikkea elämän iloa ja myrkytä mieltäni;)
Mulla ei kyllä ole mitään, missä olisin siskoni perhettä parempi. Ei sitten niin mitään.