Lue keskustelun säännöt.
Onko muita palstalaisia, jotka haluaisivat rajoittaa subjektiivista päivähoito-oikeutta
19.11.2006 |
tapauksessa, että äiti on äitiys- ja vanhempainvapaalla/kodinhoidontuella kotona vauvan kanssa.
Itse olen tullut tähän tulokseen, että mielestäni sitä pitäisi rajoittaa. Tietysti eri asia on lastensuojelulliset perusteet tai mielenterveysongelmat perheessä.
Omasta mielestäni on vain väärin, että päivähoitopaikat täyttyvät lapsista, joilla ei ole päivähoitoon todellista tarvetta. Osa-aikaisessa hoidossakin oleva lapsi vie joltain muulta lapselta paikan joka sitä eniten tarvitsisi
Mielestäni oikea taho on erilaiset kerhot, yhdistykset ym. jotka voisivat tarjota päivähoitoa niitä tarvitseville.
Kokonaan toinen juttu on sitten lapsen etu. Suurin osa äideistä perustelee tuota päivähoitoa sillä kuinka ne esikoiset viihtyvät siellä hoidossa ja kaipaavat virikkeitä sekä kaipaavat kavereitaan.
Mielestäni lapsi puhuu siitä mitä hänelle tapahtuu mutta onko se täysi todellisuus viihtyykö lapsi siellä todella. Sitähän ei kysytä.
Omalta kohdalta voin ainakin sanoa, ettei meidän esikoinen ole kaivannut kavereitaan eikä päiväkotipuuhia kun sieltä pois jäi n. 3 vuotiaana kuin kuopus syntyi. Hyvin on viihtynyt kotona. Leikkii itsekseen paljon. Ja sosiaalisissa tilanteissakin pärjää kun välillä nähdään ystäväperheitä lapsineen.
Nyt kun perheessämme kävi yllättävä taloudellinen katasrofi ja joudun palaamaan puoli vuotta suunniteltua aiemmin töihin olen todella iloinen ja tyytyväinen, että esikoinenkin on saanut viettää koko kuopuksen vauva-ajan kotona kiireettömässä ja lapsentahtisessa arjessa ilman aikataulutuksia. Ainoa asia mikä vaan harmittaa, ettei lähipäiväkodistamme löydy yhtää vuoden alusta paikkaa ja nyt joudun viemään lapset 7 km:n päähän toiseen päiväkotiin. Se tekee noin 20 min lisääaikaa työmatkaa. Mut minkäs teet, kotona vauvan kanssa olijat kun haluavat pitää itsepintaisesti esikoiset päiväkodissa kun on niin raskasta.
Kommentit (24)
myös näiden lasten mukaan, joiden äidit ovat kotona pienemmän lapsen kanssa. Mielestäni päiväkoti/perhepäivähoito ei vaan ole oikea taho kotiäitien lapsille.
Ja mulla oikeus valittaa kun lähipäiväkodista ei paikkaa heru. Vieköön kotiäitit sen esikoisensa pidemmälle hoitoon. Hänellähän ei ole muuta kuin aikaa toisin kun mulla työssäkäyvällä, joilla aika on kortilla.
Mullakin on työmatka täältä vähintään 20-25 km. Siinä ei auta paljon vaikka ois autokin alla, kiirettä siltikin pitää et ehtii hakea klo 17 mennessä lapset hoidosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En usko että kukaan laiskuuttaan vie...ei kukaan tee lapsia j avie niitä hoitoon " huvikseen" vaikka itse on kotona. Kyllä silloin on joku tarve jos lapsi laitetaan hoitoon vaikka vanhempi kotona... Tarpeet vaihtelee, mutta jos vanhempi ei syystä tai toisesta jaksa/kykene/halua itse hoitaa on lapsella oltava mahdollisuus hoitopaikkaan
Asuinmaassani leijonanosa äideistä hoita lapset kotona ainakin 10 vuotiaaksi, koska hoitopaikat ovat omakustannehintaisia (kalliita!!!!) ja taso vaihtelee. VArsinkin tilat ovat yleensä huonot, parakkeja tms. Ja ihan sivistyneessä läntisessä euroopassa ollaan. Suomessa on upea järjestelmä, jota todella monet väärinkäyttävät.
Virikelasten pitäsi maksaa hoidostaan omakustanteinen hinta. Miksi veronmaksajien pitäisi maksaa siitä, että Jesse ja Jenna rakastavat kavereitaan ja haluavat leikkiä päiväkodissa...
Ihan pöljä ajatus, että lapsi, jonka vanhempi on kotona, viedään muiden hoidettavaksi yhteiskunnan varoilla. Kerhoja ja muuta viriketoimintaa kyllä löytyy jos näkee vähän vaivaa ja on itse yhtään sosiaalinen.
niin, että ilman pätevää syytä hoito olisi vain muutama tunti päivässä, muutamana päivänä viikossa ja maksimissaan tilanteen niin vaatiessa jokapäiväinen hoito vaikka klo 8-15 välisenä aikana.
Ajatteln tätä asiaa vain pienen lapsen näkökulmasta.
Jos päiväkodeista pudotetaan nämä lapset pois,joilla jumpikumpi vanhempi kotona, niin vastaavasti hoitopaikkoja ja henkilökuntaa vähennettäisiin (hoitopaikkoja ei olisi ylimääräisiä kuitenkaan) ja päiväkoteja yhdistettäisiin (matkat pitenisivät)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä esikoinen on KUNTOUTUKSELLISISTA syistä puolipäivähoidossa, vaikka minä, hui hirveätä, olen vauvan kanssa kotona. En haluaisi esikoista päiväkodissa pitää mutta suositus päivähoitoon on tullut neuvolan ja puheterapeutin taholta. Ja on lapsen puhe lähtenytkin etenemään.
Sillä subjektiivinen oikeus hoitoon on valtion keino pakottaa kunnat pitämään yllä riittävästi hoitopaikkoja. Jos tämä pakko loppuu, ollaan taas tilanteessa, jolloin päivähoitoon ei pääse kuin yksinhuoltajien ja pienituloisten lapset. Kunnat lähtisivät heti leikkaamaan päivähoitoon varatuista rahoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän, jos päivähoidosta on oikeasti apua lapselle, esim. puheen kannalta. Harmillinen tosiasia vaan on, että tätä subjektiivista hoito-oikeutta käytetään niin väärin.
Omassa tuttavapiirissä on useita tallaisia perheitä ja kyllä minua kiukuttaa se, että lapset viedään hoitoon joka aamu kahdeksaksi ja haetaan neljältä (koska on maksettu 8 tunnista!). Itselleni ei ole juolahtanut mieleenkään viedä isompia hoitoon, jos olen pienemmän kanssa kotona. Ja kyllähän ne hoitotädit ja sedätkin tietää onko äiti/isä kotona vai missä. Saattaapa vaikka näille vanhemmille vähän selän takana naureskellakin...
Asun itsekin kunnassa ,jossa huutava pula hoitopaikoista. Meillä onneksi on kokopäivähoito nyt järjestynyt kun ajoissa ymmärsin ja osasin hakea ja tilanteeni salli sen. Mutta meillä ongelmat ovat silloin, kun / jos perhepäivähoitajamme on esim. sairas tai hänellä on yksinkertaisesti vain vuosiloma. Emme ole saaneet sijaishoitopaikkaa eivätkä työnantajat katso sitä hyvällä että töistä jäädään sen vuoksi pois. Hoitajan kesälomallakin jouduimme itse järjestämään hoidon 3 viikoksi, kun " sijaispaikkoja ei kuulemma yksinkertaisesti ole ja kun kaksi lasta on vaikea sijoittaa samaan paikkaan..." Tiedän täälläkin perheitä, joissa äiti on vauvan kanssa kotona mutta isommat ovat hoidossa. Vauvat ovat tavallisia vauvoja, eivät esim. koliikkilapsia, jolloin ymmärtäisin tilanteen. On tietysti vaikea mennä rajoittamaan tällaista oikeutta mutta kyllä siinä pitäisi järkeä käyttää vanhemmillakin, jos hoitopaikkapula on kova. Eräs tuttuni vie esikoisensa päiväkotiin ja jää vauvan kanssa kotiin, mutta vain ainoastaan silloin kun tilaa on. Eli soittaa aamulla, jos tyttö voi mennä muutamaksi tunniksi ikäistensä seuraan. Joskus onnistuu joskus ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enkä ole elämässäni törmännyt tällaisiin ihmisiin ennen kuin sattumalta loin vierailla av-palstalla. Tämä on niin uskomatonta lätinää, etten olisi uskonut näin mustavalkoisia ihmisiä olevan olemassakaan. Naapureiden asiat tiedetään niin paljon paremmin ja oman tilanteen pohjalta ollaan koko ajan neuvomassa muita, miten heidän tulisi lapsensa hoitaa. Minun mielestäni taas esim. 5-vuotiaan paikka ei missään nimessä ole enää kotona äidin kanssa, vaan tuon ikäinen todellakin tarvitsee jo muutakin ohjelmaa. Itse olen ollut lapseni syntymästä asti (nyt 6 vuotta) kotiäitinä ja silti lapseni on käynyt leikkikoulua 3-vuotiaasta asti, koska niin haluaa ja toivoo. Ensin puoli päivää ja sitten omasta toivomuksestaan 6 tuntia päivässä. Enkä häpeä yhtään. Päinvastoin. Enkä ole masentunut, eikä lapsellani ole mitään erityistarvetta olla päivähoidossa.
Tama paivakoti asia on suomalaista tasa-arvoa jonka mukaan jokaisella lapsella on oikeus paivahoitoon samaten kun kouluun. Ei menna enaa taaksepain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän jokainen saa kunnan siivoojaakaan kotiinsa.
Eli kyllä päivähoito-oikeutta pitäisi supistaa. Ja totta kai samalla on varmistettava se, että työssäkäyvät ja muut tarvitsevat saavat varmasti lapsilleen hoitopaikan.
Eli kyse on siitä, että yhteiskunnalla ei ole rahoja näin laajaan päivähoitoon. Ja kun jostain on säästettävä, niin kotiäitien lapsista sitten mieluiten.
Ihan älytön tuo subjektiivinen oikeus päivähoitoon. Päivähoito on ensisijaisesti TYÖSSÄKÄYVIEN ja OPISKELIJOIDEN lapsille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta kunnissa pitäisi olla myös vaihtoehtoja esim. yli 3-vuotiaille, jotka ovat kotihoidossa äidin hoitaessa samalla pienempiä. Sen ikäinen todella saattaa jo kaivata muiden seuraa, joskus jo 2-vuotiaskin. Kerhoja, puistoja, avoimia päiväkoteja ja muuta toimintaa siis. Ja sen ikäisen jo tulisikin oppia sosiaalisia taitoja, mitä ei hirveästi opi 3kk vanhan vauvan kanssa;)
Mitä tulee noihin ja meihin eli ryhmittelyyn väärinkäyttäjistä ja todellisesta tarpeesta. Rajanveto on todella vaikeaa. Ei ole aina olemassa puhtaasti ' lastensuojelutapauksia' , ' mielenterveysperheitä' ja ' normaaleja perheitä' . Moni näistä ' erikoistapauksista' on ollut tai on han normaaleja perheitä! Synnäriltä tullessaan kuka tahansa meistä voi huomata kärsivänsä synnytyksen jälk. masennuksesta. Kuka tahansa voi nähdä odottamattomia uupumuksen merkkejä itsessään: päivät ovat esim. huutamista ja raivoamista lapsille. Kenen tahansa lapsi saattaa saada suosituksen aloittaa päiväkodissa (esim. kehityksen viivästyminen tai tukeminen), kuka vain meistä voi sairastua, lapset sairastua tai mitä vain.
Vantaalla tänä vuonna tehdyssä selvityksessä ilmeni, että virikelapsia on kaikista hoitolapsista vain pieni prosentti. Heidän poistumisensa päivähoidosta toisi toki seurauksia: päivähoitopaikkojen kysyntä laskisi, ryhmiä yhdisteltäisiin ja pieniä yksiköitä lopetettaisiin kuten tähänkin asti kun kysyntä on laskenut. Tuloksena saattaisi olla pahimmillaan yhä pidememmät hoitoonvientimatkat ja isommat ryhmät niille ' todellisen tarpeen' lapsille.
Lapsi voi todellakin viihtyä päivähoidossa (miten joku voi edes kyseenalaistaa tämän, tuntuu lapsen aliarvioimiselta :D). Meillä se näkyy esim. innokkaana lähtemisenä hoitoon, päivien tapahtumien selittämisenä, haluttomuutena lähteä pois (on 5h hoidossa ja leikit jäävät aina kesken). Se ei silti tarkoita ettäkö päivähoito menisi kodin ohi. Jos ajattelen omaa lapsuuttani, viihdyin hoidossa hyvin, mutta mikään ei vetänyt vertoja sille, kun heräiltiin aamulla kaikessa rauhassa ja touhuttiin koko päivä perheen tai toisen vanhemman kesken.
Keväällä muuten yhdessä lehdessä oli kyselty, mitä lapset odottavat eniten vanhempien lomalta. Kaikki, mukaanlukien kouluikäiset, mainitsivat että tärkeintä on kun ollaan vaan rauhassa, kun vanhemmilla on aikaa. Vaikka se onkin vain lomakysely, niin kertoo hyvin paljon perheiden arjesta.
tietty määrä, ja jos virikelapset saataisiin hoidosta pois niin paikat vapautuisivat niitä todella tarvitseville. Enpä usko että näin kävisi - paikat vähenisivät ja palveluita yhdistettäisiin. Itse olen kotona 4-vuotiaan kanssa, ja voin sanoa että esim. työnhakuun keskittyminen lapsenhoidon ohella on vaikeaa. Jo sen vuoksi voisin laittaa lapsen puolipäivähoitoon - mutta en ole laittanut. Ymmärrän täysin vanhempia jotka niin tekevät.
Vierailija:
tietty määrä, ja jos virikelapset saataisiin hoidosta pois niin paikat vapautuisivat niitä todella tarvitseville. Enpä usko että näin kävisi - paikat vähenisivät ja palveluita yhdistettäisiin. Itse olen kotona 4-vuotiaan kanssa, ja voin sanoa että esim. työnhakuun keskittyminen lapsenhoidon ohella on vaikeaa. Jo sen vuoksi voisin laittaa lapsen puolipäivähoitoon - mutta en ole laittanut. Ymmärrän täysin vanhempia jotka niin tekevät.
Näin on. Huomattavasto helpompaa on töitäkin etsiä ja haastatteluissa käydä, kun ei tarvitse miettiä minne lapset siksi aikaa.
t. 4,5v kotona ollut, vuoden päästä ehkä töitä etsivä
Sen sijaan kyllä soisin, että vanhemmat ymmärtäisivät, että koti on kaikille meille ihmisille se ensisijainen oleskelupaikka. Vaikka perheessä olisi kolmikuinen vauva, se on isompienkin lasten perhe, jossa heidän tulee voida ensisijaisesti aikansa viettää.
En myöskään ymmärrä, miksi päivähoitoa pidetään sosiaalisten taitojen kehittymisen kannalta ylivertaisena paikkana. Ensinnäkin siellä tarjotaan mahdollisuutta sosiaaliseen kanssakäymiseen lähinnä samanikäisten ihmisten kanssa. Oikeassa yhteiskunnassa ihmiset ovat eri-ikäisiä. Jos kotiäiti (32) hoitaa viisivuotiasta ja kolmikuista kotona, käy ulkona tapaamassa naapureita (äiti 28, lapset 4, 2 ja 4 kk), vie lapset kirjastoon (kirjastonhoitaja 59) ja lähikauppaan (mummo maitohyllyllä 84, kassa 24 ja poika peliautomaateilla 16), saa lapsi (5) ihan eri tavalla mahdollisuuden harjoitella sosiaalista kanssakäymistä oikeassa maailmassa. Samanikäisten ryhmässä toimiminen on vain yksi sosiaalisten taitojen muoto, eikä se nyt niin ihmeellinen taito ole, ettei normaalisti yhteiskuntaan sosiaalistunut lapsi sitä voisi koulussakin oppia.
Toiseksi sosiaalisten taitojen oppimisessa merkityksellistä on minun mielestäni se, että joku on ohjaamassa lasta. Päivähoidossa harvoin riittää aikuisia seuraamaan ja ohjaamaan lasten sosiaalista kanssakäymistä. Ainoastaan vaikeimpiin konfliktitilanteisiin löytyy ohjausta, ja sekin on yleensä valmis ratkaisu, ei lapsen oman kehittymisen tukea.
Yhteenvetona olen siis itse sitä mieltä, että päivähoitoa ensinnäkin arvostetaan aivan liikaa ja vääristä syistä. Toiseksi ihmisten pitäisi itse olla viemättä niitä lapsiaan sinne, jos he itse pystyvät lapsensa hoitamaan. Kolmanneksi yhteiskunnan tulisi tarjota vaihtoehtoisia virikemahdollisuuksia myös köyhille perheille, joilla ei ehkä ole varaa kustantaa kalliita harrastuksia (vs. ilmainen päivähoito).
Minulla on kotona 4- ja 2-vuotiaat ja teen töitä koko ajan heidän hoitonsa ohella. Ihan täyden työpäivän saa kasattua, joten mahdoton uskoa, ettei yhden jo hyvin itsenäisen 4-vuotiaan kanssa voisi edes hakea töitä.
- lastenhoidon ammattilaisten mielestä on julmaa lasta kohtaan viedä hoitoon kun äiti jää vauvan kanssa kotiin.
- on erittäin kummallista vanhemmuutta viedä lapsi hoitoon jos toinen vanhemmista on kotona esim työttömyyden takia ja yhteiskunnan ei tulisi sitä tukea
- päivähoitopaikkoja viedään oikeasti niitä tarvitsevilta. Työhön palatessa joutuu sitten kuljettelemaan lapsia minne sattuu jopa eri hoitopaikkoihin koska osa porukasta ei vain jaksa kotona kahden lapsen kanssa ja näin töissäkäyvien lasten päivät pitenevät kohtuuttomasti hoidossa
Voisihan olla joku sosiaalinen taho, joka objektiivisesti päättää sitten näistä rajatapauksista milloin on lapsen edun mukaista laittaa hoitoon. Vaikkapa vain " terapiasyistä" .
En ymmärrä ihmisiä, jotka mankuvat siitä, kun hoito ei toteudu lähipäiväkodissa, vaan joku muutaman kilometrin matka on niin hirveä ongelma??? Olisitte tyytyväisiä siihen, että teille ylipäätänsä järjestetään hoitopaikka! Jos ei hoitopaikkaa mieleisestään päiväkodista saa, niin ei siitä syitä kannata pistää siellä jo olevien lasten äitien niskaan, vaan niiden päättäjien niskaan, nämä päättäjäthän ne hoitopaikoista päättävät;)