mitä ajttelet äisistä joka saanut esikoisensa 16-vuotiaana??

Rakastava, lämmin, ihana äiti! Vastuuntuntoinen ja kannustava.

Meillä on lämpimät välit ja hän on elämäni tärkeimpiin kuuluva ihminen.

Parempaa äitiä en olisi voinut saada! Ja nyt hän on ihana mummo minun lapsilleni =)

itse olen aika tyytyvainen, ettei minusta tullut aitia 16-vuotiaana. Oisi jaannyt paljon elamaa nakematta.

...tuli vaan mieleen kun tuon erään toisen keskustelun tiimoilta tuli mieleen. Ite ei jotenkin enää tässä vaiheessa niin muista et on lapsen noin nuorena saanu.. =)

...kello on yli puolen yön ja ei oikein enää sormet pelitä...näköjään..ja korjasin kuitenkin heti virheeni... ap

Siksi en ajattele vastaavan kokeneista oikein mitään erityisempää. Jos kyseessä on tuore äiti, minua kiinnostaa miten hänellä menee lapsen kanssa, osaako hän ottaa vastuuta ja tuntuuko lapsen hoito raskaalta.



Omien kokemusteni perusteella en kyllä kenellekään suosittele lasten tietoista hankintaa alaikäisenä (omani oli kylläkin vahinko), on siinä kuitenkin omat ongelmansa. Vahingossa kun tulee raskaaksi niin siinä ei sitten auta kuin koittaa selvitä, mutta että tarkoituksella... Huhhuh.

joten ei enää ihan tuore tapaus. Ja en itsekään lähtisi kenellekään suosittelemaan lasten hankintaa alaikäisenä. Omani oli sillä lailla vahinko, että lääkäri oli todennut etten voi lapsia saada ja kun sitten tulinkin raskaaksi niin tottakai lapsen pidin. Mulla oli vanhemmat tukena ja myös lapsen isä, joka tosin kuoli lapsen ollessa 3-vuotias. Oikein hyvin on pärjätty. Nyt perheessä myös pikkusisko 1,5v -ap-

Mulla tosin sillä lailla erikoinen tilanne etten myöskään asu pienemmän lapseni isän kanssa vaan erosimme jo ennen lapsen syntymää (mies petti!)...mutta lapsi kyllä näkee isäänsä. Esikoisen kanssa just nyt vietetään kahenkeskistä viikonloppua jumppakisojen merkeissä! :)



niin ja joku kyseli mihin esikoiseni isä kuoli niin hän kuoli Tukholmassa (asui siellä) tulipalossa, joka syttyi alakerran asunnossa vanhan mummon päälle jättämästä liedestä.

No, toivottavasti sinulla on vielä onnea rakkaudessakin.

aluks kaikki oli hyvin ja elo ihanaa, mutta pikkuhiljaa alko menojalka vipattaan ja kamu halus elää niinkuin muut koulukaverinsa. tuloksena se, että lapsi hoidossa joka vl, että äiti pääsi baareihin kavereittensa kanssa.

Koulu jäi kesken, eikä edelleenkään ole mitään jaksanut/halunnut/ opiskella.

Eli mitä mieltä oon: säälin 16- vuotiasta äitiä, joka luultavastikkaan ei tiedä mitä elämä lapsen kanssa on.

" lapsi" niin pidän hienona ettei ole tehnyt aborttia.

kenestäkään muustakaan.

Minulla pistää silmään enemmän jos joku reilusti yli 40-vuotias on saamassa vauvan. Itse sain esikoiseni 19-vuotiaana eikä minua katsota mitenkään kieroon.

luopumaan huolettomasta nuoruudesta koska lapsesta on kuitenkin iso vastuu eikä se elämä ole enää samanlaista lapsen saamisen jälkeen.

Mutta mistä lääkäri muka näki, että sinä et voi saada lapsia? Ja niin nuorena (eli 15?) huomasi jo tuon asian?

...joku voi kasvaa raskausaikana ja tulla valmiimmaksi ja selvitä kunnialla, mutta usein komennus on liian kova ja vastuu jää isovanhemmille tai vanhemmille sisaruksille ja usein tarvitaan viranomaisiakin huolehtimaan nuoren äidin asioista.



Tätini oli 16 tullessaan vahingossa raskaaksi ja 17-vuotiaana synnytti esikoisensa vuonna -61. Seuraavana vuonna syntyi toinen lapsi ja pari vuotta myöhemmin vuonna -64 kolmas. Hän oli siis 20-vuotias kolmen alle kolmevuotiaan lapsen äiti. Lasten isä oli perheessä niinkuin isät siihen aikaan olivat eli kävi töissä ja makasi muun ajan sohvalla.



Tätini joutui aivan ylivoimaisen tehtävän eteen. Hän väsyi, masentui, katkaisi välit sukulaisiin, ei saanut apua mistään. Lapset olivat ihan hunningolla. Avioliitto oli riitaisa, alkoholi oli kuvioissa, rahat tiukalla. Nyt, kun ajattelen kolmea aikuista serkkutyttöäni, niin kaikissa heissä näkyy vaikea lapsuus. Erikoisia ja uhkarohkeita valintoja ja oikeastaan se tätini kova osa näkyy vielä serkkujenikin lapsissa vanhempiensa omituisten valintojen seurauksena.