Lue keskustelun säännöt.
Miten miehet voi olla noin rauhallisia?
25.11.2006 |
Mun mies tuli äsken kertomaan, että on päättänyt muuttaa pois kotoa. Yritin jutella asiasta asiallisesti, mutta ei siitä mitään tullut, kun ei siltä mitään vastauksia saa.
Sitten se lähti tosta ja meni nukkumaan. Niin yksinkertaista se on.
Kommentit (10)
Eli onko lähteminen " helppoa" eli ei ole sidoksia loppujen lopuksi?
t:2
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Helppoa ei ole eikä tule olemaan. Tätä eroamista on nyt vatkattu eestaas kohta puoli vuotta, mutta mies ei osaa päättää, mitä haluaa. Taas keskustelu jäi " katotaan" -vaiheeseen, kuten aina.
Alan olla aika rikki.
En osaa auttaa milläänlailla vaikka mieli tekisi.
Jaksamisia, kyllä se siittä hyväksi vielä kääntyy (varmaan ärsyttää nyt tuo kommentti, mutta...).
Päästä irti ja anna miehen mennä. Stressaat itsesi hengiltä tilanteessa, jossa et voi miehesi aivoituksiin ilmeisestikään paljoa vaikuttaa. Yritä panostaa nyt vain itseesi ja lapsien hyvinvointiin. Tsemppiä.
Ei sillä, en tietysti halua lapsistani luopua, mutta mun mielestä tilanne on kamalan epäreilu. Mies saa vapautensa ja saa tehdä mitä lystää, minä taas olen kiinni muksuissa ja joudun aina soutamaan ja huopaamaan hoitajien ja järjestelyjen kanssa.
Elämä on?
Ja kun on vielä toinenkin juttu; minä vaan edelleen rakastan miestäni...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä luovu miehestä jos vielä rakastat!!
Jos todella rakastat älä päästä irti! Kirjoita kirje, kirjoita siihen KAIKKI, niin hyvä kuin paha, anna tunteiden ja kyynelten tulla. Pyydä vastaamaan kirjeeseen tai sitten puhumalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vuoroviikot lapsille ei käy. En halua itse luopua heistä koko viikoksi, eikä se käy miehen työnkään puolesta (toisaalta joutuisi mieskin järjestämään työkuvionsa uusiksi...).
Väkisin en voi häntä pitää ja säälijääminen on perseestä, kuten hyvä ystävättäreni asian ilmaisi.
Olen myös tehnyt miehelle selväksi, että jos lähtee, ei takaisin ole tulemista. Ja silti tiedän, että ottaisin hänet takaisin....
Kiitos seurasta ja lohdutuksesta, painun pehkuihin. Väsyttää, mutten tiedä, pystynkö nukkumaan.
Sulla on varmaan karmea olo, tiedän kokemuksesta. Mutta sen voin sanoa, että sun elämän paras aika on vielä edessäpäin, usko pois!
ap