Lue keskustelun säännöt.
Lastentekoa ei tosissaan kannata lykätä ihan ehdontahdoin!
24.11.2006 |
Olen 37v., ja just tulin lääkäriltä tylyn tuomion kanssa, että meidän lapsilukumme jää sitten yhteen. Tuntuu jotenkin tyhjältä, olen aina ollut sitä mieltä, että lapsilla pitää olla sisarus. Mutta näin vain meni meidän perheen elämä, ja sen takia ihan pakko muistuttaa lapsentekoa ilman " kunnon" syytä lykkääviä, että vaikka nykylääketiede onkin tehokas ja hyvä, ja monilla raskaudet nelikymppisinä sujuvat ilman mitään ongelmia, niin ei kuitenkaan automaattisesti voi laskea, että elämä menee niin. Joskus riskit ovat vain liian suuret.
Ja tällä en tarkoita todellakaan mitään ikärasismia tai teininaurettavuuksia tyyliin " lapset ensimmäisen poikaystävän kanssa 20-vuotiaana sosiaalituen avulla" , asiat kun eivät ole niin yksiselitteisiä, ja lapselle tarvitaan isäkin vaikka kuinka haluaisi ja tietäisi haluavansa lapsen 25-vuotiaana (kuten minä.) Olen itse suuresta perheestä, ja ainakin kaksi lasta on aina kuulunut haaveisiini. Omalla kohdallani meni kuitenkin niin että löysin mieheni just 30 v. täytettyäni. Ja ei tarkoita, että olisin ollut superkranttu supermiestä ikuisesti etsivä uranainen, kaikkea muuta. Mutta niin vain meni. Ensimmäisen lapseni sain 33-vuotiaana, mutta esikoisvauvamme kätkytkuoleman. Toinen lapsi syntyi ilman suurempia ongelmia pari vuotta myöhemmin. Kolmas raskauteni päättyi keskenmenoon viikolla 12, ja se oli niin rankka kokemus niin fyysisesti kuin psyykkisestikin, että päätimme lykätä lapsihaaveita pari vuotta. Ja nyt kun sitten uudestaan olemme harkinneet asiaa, niin lääkärin tyly tuomio on että liian riskialtista. Riesanani on nimittäin perussairauteni verenpaine, ja nyt muutaman lääkekokeilun jälkeen oli pakko todeta, että ei onnistu.
Eipä tässä voi muuta kuin olla tyytyväinen siitä mitä jo on, ja muistaa että elämä on riskipeliä, mutta muistaa, että itsestäänselvyydet eivät välttämättä kuitenkaan ole sitä mitä ajattelee...
Kommentit (13)
Siis pitää erottaa syy ja " syy." Mun mielestä esim. se, että ensin pitää matkustaa maailma ympäri ja saada ylennys ja vakipaikka ja iso asunto eivät ole kovin hyviä syitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen aina, jo ihan nuoresta lähtien, ajatellut, että adoptio on hyvä asia, joten sekin vaihtoehto tässä kyllä varmaan mietitään läpi. AP
Mutta... Pakko sanoa tämä. Mulla todettiin verenpainetauti 26-vuotiaana. Karppaamalla sain paineet laskemaan täysin normaaliksi parissa kuukaudessa. Nyt viidettä vuotta mennään ilman lääkkeitä, paineet aivan ihanteelliset.
Mulle lääkärit eivät tarjonneet mitään muuta vaihtoehtoa kuin lääkkeet, kun ylipainoa ei ollut ja elintavat olivat heidän mielestään kunnossa.
Eli jos sulla ei muita terveydellisiä ongelmia ole, niin suosittelen kyllä hyvin, hyvin lämpimästi kokeilemaan.
Minulla yksi lapsi, jonka sain 27-vuotiaana. Pari vuotta myöhemmin yritettiin toista, mutta molemmat raskaudet päättyi keskenmenoon. Lääkäri kehoitti pitämään taukoa raskautumisen kanssa, koska epäili ettei kohtu enää kestä kolmatta raskautta.
No, isäntä lähti sitten opiskelemaan ja rahan kanssa oli sellainen tilanne, etten olisi voinut jäädä kotiin, kummallakaan ei olisi ollut tuloja. Eli lykättiin raskautta.
Reilu vuosi sitten ruvettiin yrittämään uudelleen, mutta ei kuulunut raskautta. Kävin papassa ja kas, sieltä tuli luokka 3. Loop-hoidossa tuli taas raskautumiskielto, kunnes tulee puhdas tulos. Ikää on nyt 35 v. ja saa nähdä saako tässä enää toista lasta ollenkaan. Ei olisi kannattanut lykätä..
Kiinnostavaa, haluaisitko kertoa lisää? Mä olen myös normaalipainoinen, joten en ole edes ajatellut karppausta mahdollisuutena. AP
Vierailija:
Mutta... Pakko sanoa tämä. Mulla todettiin verenpainetauti 26-vuotiaana. Karppaamalla sain paineet laskemaan täysin normaaliksi parissa kuukaudessa. Nyt viidettä vuotta mennään ilman lääkkeitä, paineet aivan ihanteelliset.Mulle lääkärit eivät tarjonneet mitään muuta vaihtoehtoa kuin lääkkeet, kun ylipainoa ei ollut ja elintavat olivat heidän mielestään kunnossa.
Eli jos sulla ei muita terveydellisiä ongelmia ole, niin suosittelen kyllä hyvin, hyvin lämpimästi kokeilemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eli paljon kasviksia, marjoja ja hedelmiä sekä päivittäin nautittu kasviöljy laskivat mun verenpaineeni!!! Lääkkeet eivät sopineet ollenkaan, ja olin myös normaalipainoinen. Vaihdoin puntit ja jumpat ulkoliikuntaan, pyöräily, sauvakävely, hiihto, rullaluistelu, milloin mitäkin. Joka päivä liikuin vähintään puolituntia, yleensä tunnin. Sunnuntaisin usein tehtiin parin kolmen tunnin pikkuvaellus, satoi tai paistoi. Tällä hetkellä paineet ovat ihanteelliset, lähtöpaineet olivat 150-160/90-105. Enkä todellakaan kadu elämänmuutosta, myös raskaudet ovat menneet hyvin=). En tietenkään tarkoita, että tää sopii jokaiselle, yksilöitähän me kaikki ollaan. Mutta kannattaa kokeilla!!! Ja stressiä vähemmäksi myös.. Tsemppiä ja myötätuntoa sinulle ap!!! Kyllä se aika näyttää mikä oli teidän kohdalla paras juttu=).
Kerro lisää, tai jos jollain muulla kokemuksia niin kertokaa! Mulla ihan sama suomalaiskansallinen sukurasite ja riesa. Olen hoikka, liikun lähes päivittäin, syön terveellisesti mutta niin vain verenpaine mullakin alkoi kipuamaan muutama vuosi sitten. Mullekaan ei ole koskaan tarjottu muita vaihtoehtoja kuin lääkkeitä, sitten nämä samat litaniat " suola ja liika rasva pois" , eli käytännössä ihan yhtä tyhjän kanssa olevat ohjeet koska suola ja huonot rasvat eivät muutenkaan kuulu ruokavaliooni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis lopetitko kokonaan esim. täysjyväleivän syönnin?
Koko juttu meni näin: Panikoiduin ihan täysin siitä verenpainediagnoosista. Sekä isän että äidin puolelta on taipumusta, mutta kuntoilin, söin suositusten mukaan ja olin hoikka. En edes tuntenut itseäni mitenkään sairaaksi. Paineet todettiin koholla oleviksi ekan kerran kun olin 24 v. Ryhdyttiin tarkkailemaan, juoksin mittauttamassa paineita työterkkarilla. Alapaine koko ajan 90-100, yläpaine siinä 140. Kaksi vuotta tarkkailtiin, sitten lääkäri totesi ettei taida olla vaihtoehtoja. Totesin, että odotan vielä pari kuukautta ja otan reseptin sitten, jos tilanne ei muutu... En edes tiedä mitä ajattelin, mutta oli olo, että tähän on pakko löytyä joku muu ratkaisu.
Olin siis 26 v ja lapseton (olen tosin edelleen, mutta pian aletaan yrittämään) ja riskiraskaudet kummittelivat mielessä, sillä lääkityshän on elinikäinen.
Luojan KIITOS on netti. Aloin googlaamaan " high blood pressure" jne. ja törmäsin useampiinkin sivuihin, joissa normaali, viljapainotteinen länsimainen ruokavalio yhdistettiin verenpainetautiin (joka muuten luokitellaan elinpatasairaudeksi). Kun muuta ei löytynyt, päätin kokeilla näiden artikkelein mukaan viljan, hiivan sokerin sekä valmisruokien poisjättämistä. En siis osannut antaa nimeä hommalle, kun mitään suomalaisia saitteja ei silloin (2002) ollut.
Yllätyksekseni - ja kropan alkushokin jälkeen (1 vko tosi epämääräistä ja pahaa oloa) - olo ja jaksaminen paranivat huimasti ja kuukaudessa painokin tippui 5 kg (siitä varmaan puolet ns. vesipainoa, hiilarit kun sitoo nestettä kroppaan). Olo oli niin hyvä että päätin jatkaa ruokavaliota oli tilanne verenpaineiden muuttunut tai ei.
Loppu onkin sitten " historiaa" . Lääkäri ei tietenkään uskonut mitä kerroin ruokavalion muutoksista. Hänenkin oli pakko lopulta luovuttaa, kun mitään kamalaa ei vuosien kuluessa tapahtunut: viimeksi kommentti oli " no, sinulle tuo näyttää sopivan" .
En ole mitenkään ehdoton ruoan suhteen, kysehän on kokonaisuudesta. Viljat ovat mulle osoittautuneet siksi pahimmaksi peikoksi ja niitä aika pitkälti vältän. Monipuolinen ja tarpeeksi suuri määrä rasvaa on ollut avain terveyteen muutenkin; muhun ei enää flunssat tartu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
juttuja, hän on erittäin fiksu ja itseksin tällainen " parantunut" . Jos nyt kiinnostaa, niin mun oma nimim. on Tytti (terkut tutuille!) ja vaikken sivuilla enää aktiivisesti roikukaan, niin juttelen mielelläni kohtalotovereiden kanssa!
- - Mulle oli iso huojennus ymmärtää, miten paljon omaan terveyteen voi vaikuttaa. Ymmärrän hyvin niitä, jotka epäilevät karppauksen terveellisyyttä kun vain laihduttavat (meneehän se niin eri suuntaan kuin yleiset suosuitukset), mutta kun itse on lakannut olemasta sairas sen avulla, ei oikein voi epäillä sen terveellisyyttä.
Itse raskauduin verenpainetautisena (tietämättäni oli sellainen, todettiin raskauden alussa). Siitä on sen verran aikaa, ettei edes mitään raskaudenaikaan sopivaa lääkettä ollut tuolloin olemassakaan verenpainetautisille. Loppuvaiheessa olin sairaalassa sisällä ja tarkkailtiin siellä tiiviisti. Sitten kun laskettu aika tuli, niin raskaus käynnistettiin. Ihan terve kiva poika tuli. En siis ihan tarkkaan ymmärrä, miksi " tuomio" tuli ap:lle, ilmeisesti asiaan liittyy jotain muutakin.
Mulla on siis verenpainetauti, yksi km:kin takana, mutta iäkkäämmille niitä nyt tulee useammin. Onhan se tietenkin rankka kokemus, ei käy kieltäminen. Ja tuon esikoisen menetystä en osaa edes kuvitella. Tsemppiä ap:lle jatkoon, et ole helpolla päässyt!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olen kanssasi samaa mieltä.
Minäkään en löytänyt miestä, jonka kanssa olisin lapsia halunnut kuin vasta kolmekymppisenä. Lapsentekoa ihan tiedostamatta lykättiin kunnes yks kaks tajusin että hei nythän alkaisi olla aika jos lapsia koskaan haluaa. Olin 34 kun esikoinen syntyi. Hänen ollessaan yksi, toisesta alettiin haaveilemaan. Toinen lapsemme syntyi keväällä ja kuoli saman tien, kuolema ei liity millään tavalla ikääni, syytä en jaksa tässä alkaa läpi käymään, on vielä niin kipeä paikka. Kolmas meillä on haaveissa, toivon niin kovasti että saisin vielä pitää vauvaa sylissäni. Onneksi olen terve ja lääkäri sanoi ettei ole mitään syytä olla yrittämättä. Tosi asia kuitenkin on ettei tällä iällä raskaaksi tulo ole niin helppoa. Olen ehtinyt jo täyttää 37 ja pelkään että aika loppuu kesken. Mutta toisaalta, jos emme kolmatta lasta saa, olemme tyytyväisiä siitä mitä olemme saaneet.
Toivon kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi.
teillä on vielä muutama vuosi aikaa adoptiolapsen saamiseen. Nykyään on tosi paljon perheitä, joissa on sekä bio- että adolapsia ja muutenkin. En nyt tyrkytä, mutta oikeasti sitäkin puolta kannattaa miettiä, josko se olisi teidän perheelle tapa saada toinen lapsi.