Ystäväni alkoi seurustella suomenruotsalaisen kanssa

Jättekiva, jättekiva hei.

Sinä olet joko ruotsinkielinen tai sitten et.

Ei muuta kun suomenruotsia puhumaan ja parhaat kaverit pitää tietysti valita ko. fs-joukosta.

En ole tuota tullutkaan ajatelluksi.

Mutta kun puhutaan sekaisin suomen- ja ruotsinkielisiä sanoja. Kyllä välillä ihan lastenkin takia harmittaa kun eivät opi puhumaan kunnolla ollenkaan.

onko myös ulkoinen olemuksensa muuttunut?

Noo, on mullakin moni kaveri alkanut Helsinkiin muutettuaan heittämään svenskaa väliin. Annettakoon se heille anteeksi. Jos menee kieli liian vaikeaksi, niin pitää vaan kysyä, että sanotko saman suomeksi kiitos. ;)

Nyt pitää olla semmonen suomenruotsalaistukka tietysti ja ne vaatteet, ei herranjestas...

ap

ja anna vielä vaikka esimerkki ystävän käyttämistä uusista ilmaisuista!



jos viitsin, tää on oikeesti hauska ketju :D

Ainakin:

1. Tukka pitää blondata, eihän brunetit ole edes kauniita.

2. Heitä ruotsia joka väliin, tai jos ruotsinkielen taitosi on hyvä, suomea ruotsin väliin (Min nya kännykkä är jättekiva). Jos ruotsinkielen taitosi on todella heikko, käytä pelkkää aksenttia (khyllä nyt on niin kämmöttävä sää, ei vöi edes phyrjehtimään lähteä).

3. Opettele snapsilauluja.

4. Mikä tahansa syy on hyvä syy juoda viinaa.



Lisää? Vinkkejä kaivataan erityisesti suomenruotsalaisilta. ;)

Ja voi voi, kun ne suomenkieliset eivät muuallakaan osaa suomea, vaan puhuvat sinne sekaan englantia, jota eivät osaa senkään vertaa.

Koskakohan ihmiset oppisivat ymmärtämään, että on erilaisia kielenkäyttötapoja ja ihmiset voivat hallita niitä useita. On erilaisia murteita ja sekakieliä ja niitä monikin käyttää epävirallisemmissa yhteyksissä eikä se silti tarkoita, etteikö osaisi hyvää yleiskieltä. Samalla tavalla kuin esimerkiksi stadin slangissa on todella paljon ruotsinkielisiä ja ruotsalaispohjaisia sanoja on tiettyjen alueiden ruotsinkielisten arkimurteessa paljon suomenkielisiä sanoja. Rinnakkainhan tässä on eletty satoja vuosia, joten onko se nyt mikään ihmekään?

Vierailija:

Mutta kun puhutaan sekaisin suomen- ja ruotsinkielisiä sanoja. Kyllä välillä ihan lastenkin takia harmittaa kun eivät opi puhumaan kunnolla ollenkaan.

Sen sijaan suomenruotsalaiset voivat olla joko suomen- tai ruotsinkielisessä koulussa, riippumatta siitä mitä kieltä kotona puhutaan. Itse tunnen useita suomenruotsalaisia, joilla kotikielenä on ruotsi, mutta koulut käyty suomenkielisessä koulussa. Tulos: huono ruotsi, huono suomi.

Mutta laajemmin ajatellen se on kuitenkin aika tavallista, että omalla äidinkielellä ei koulua pääse käymään. Eikä se aina onneksi tarkoita sitäkään, että täysin kielipuoleksi jää. Miehenkin on yksi näistä onnettomista ja kirjoitti suomenkielestä " äidinkielenä" laudaturin ylioppilaskirjoituksissa. Puhuu muuten lisäksi vielä sujuvasti ja jopa natiivit harhauttavasti kolmea eri suomenkielen murrettakin, vaikka siis äidinkieli on ruotsi. Itse olen käynyt kouluni pitkälle ruotsiksi ja vasta yliopistotasolla siirtynyt suomeen ja minäkin tulen ihan hyvin suomella toimeen ja moni ei edes tajua, että se ei ole äidinkieleni. Tosin johtuu siitä, että täällä päin meitä ruotsinkielisiä on niin vähän, että eivät tajua aksenttiani suomenruotsalaiseksi.

Toki kielipuolisuus on mahdollista, jos tosiaan niin ikävästi käy, että joutuu vieraalla kielellä koulut käymään ja ei ole kielellisesti kovin lahjakas, mutta toisaalta eivät monet niistä savolaisistakaan oikeasti yleissuomea kunnolla osaa. Eikä se muidenkaan murrealueiden suomenkielenosaaminen kaikkien kohdalla niin ruusuista ole. Mutta toki kouluun joutuminen muulla kuin äidinkielellään on aina riski, mutta valitettavasti Suomessa vain pienellä alueella on kattava ruotsinkielisten koulujen verkosto.

Vierailija:

Sen sijaan suomenruotsalaiset voivat olla joko suomen- tai ruotsinkielisessä koulussa, riippumatta siitä mitä kieltä kotona puhutaan. Itse tunnen useita suomenruotsalaisia, joilla kotikielenä on ruotsi, mutta koulut käyty suomenkielisessä koulussa. Tulos: huono ruotsi, huono suomi.

Fletch:

Toki kielipuolisuus on mahdollista, jos tosiaan niin ikävästi käy, että joutuu vieraalla kielellä koulut käymään ja ei ole kielellisesti kovin lahjakas,

kielipuolisuus käsitettä ei enään tunneta. kukaan ei enään edes tiedä mitä se tarkoittaa.

Me kasvattiin ulkomailla ja veljeni meni suomeen opiskelemaan vaikka ei koskaan käynyt suomenkielistä koulua ja ihan hyvin hän opiskeluissaan pärjäsi.

Ja maailma on täynnä niitä joiden opetuskieli ei ole äidinkieli.

Jugoslavilainen tuttavani lapsi ei saa serbian kielistä opetusta. Marokkolainen emigrantti ei myoskään saa omalla kielellään opetusta. Suurin osa ulkosuomalaisista lähettävät lapsensa paikalliseen kouluun itkemättä sitä että heitä ei opeteta suomeksi.

Ja ihan hyvin nämä lapset ovat elämässään pärjänneet. Heidän kohdalla kyse ei ole vain vieraasta kielestä vaan myos vieraasta kulttuurista ja siitä huolimatta tulos on ihan hyvä.