Miehen suhtautuminen synnyttämiseen ja lapsiin.

Anna miehellesi tilaa ja mahdollisuus valita. mun mies halusi tulla mukaan, mut jännitti sitä synnytystä kuin tautia siis oli ihan paskat housussa.

Miehet kun ei vatvo asioita päässään samassa mittakaavassa kun me fiksummat ihmiset, juu sii. Kysy siltä sitten kun ole raskaana ja asia alkaa olla ajankohtainen. Tuskin mies tähän hätään jaksaa/pystyy eläytyä koko asiaan.

Meillä mies kyllä osoitti tiettyä kiinnostusta jo ennen omia lapsia, mutta onhan niitä naisiakin, jotka kiinnostuvat lapsista vasta, kun ne omia. Kannattaa keskustella asiasta vakavasti. Tuli vaan mieleen, kun täällä näkee niin paljon noita valitusvirsiä miehistä, jotka eivät lasten tultua osallistu hoitoon millään lailla..

Vaimo pohtii mitä ihmeellisimpiä turhuuksia ja aina pitäisi innoissaan osallistua... Niinkuin tuokin synnytykseen mukaan - hommeli, katsoo ja puhuu sitten kun tosiaankin ajankohtaista.



Monelle naiselle tuntuu myös yksinkertaiset asiat olevan ihmeellisen monimutkaisia. Niitä vatvotaan, phditaan ja pitäisi keskustella. Aina ei raskaan duunipäivän jälkeen höpistä jostakin tulevaisuudesta/mahdollisesta toimimisesta jossakin tilanteessa...

saattaa johtua osittain siitäkin, että painostan miestäni aika ajoin melko vahvastikin lasten hankintaan ja hän on ehkä sen vuoksi hivenen kyllästynyt tänän " mankumisvirteen" . Kyllä hän silti tykkää esim. eläimistä kovasti (vaikka eihän niitä nyt suoraan voi verrata...) eli ei ole ainakaan mikään kylmäsydän, mikä sekin ajatus pahimmilla hetkillä kävi mielessä.



AP

mutta kun h-hetki tuli ja hän kuskasi minut sairaalaan, kaikki tapahtui niin hitonmoista haipakkaa, ettei mies ehtinyt edes ajatella synnytyssalista poistumista. Synnytin jakkaralla ja mies tuki selästä. Ehkä tästä johtuen mies sanoi ettei synnytys ollutkaan sellainen verilöyly kuin hän oli mielessään kuvitellut.

Eikä siitäkään kannata olla kovin huolestunut, vaikka kumppanisi ei osoittaisikaan kiinnostusta muiden lapsia kohtaan, varsinkaan nyt lapsettomana. Enemmän kannattaisi ehkä keskustella kotitöiden jakamisesta ja lastenhoidosta noin yleensä, mitä mieltä miehesi on, osallistuuko hän yhteisien asioiden hoitoon jo nyt, kodin siivoukseen, ruoanlaittoon jne.



Jos sinä olet teillä se, joka pitää paikat kunnossa jo nyt, todennäköisesti tulee se olemaan jatkossakin sinun vastuullasi.

on tapana vatvoa asioita.... AP

Tämä on nimittäin se varsinainen asia, josta usein keskustelemme. Minä nimittäin teen meillä valtaosan kotitöistä, vaikka molemmat käyvät töissä kodin ulkopuolella. Meillä tämä tilanne on tosin aika pakon sanelema, koska itselläni on säännöllinen 8 - 16 työ ja miehen työpäivät venyvät usein yli 12-tuntisiksi.

Ei monia naisiakaan kiinnosta vieraiden lapset. Sitten kun oma syntyy niin miehistähän tulee ihan pöhköjä," tilulilulii katoppa ku isin poika jo selvästi kiinnostu tosta moottoripyörästä tui tui!" ja vauvalla ikää 2pvä :D Ja synnytys on kuitenkin miehille tosi vieras juttu ja pelottavakin varmaan, ei semmosia haluta " turhaan" vielä alkaa miettiä, että mitä sitä miettimään kun pullakaan ei ole uunissa. Sitten kun alatte tosissaan vauvaa haluamaan niin siinä vaiheessa vasta näät haluaako mies tosiaan sen vauvan. Kyllä miehetkin aika pilvissä ovat kun vauvaa yritetään ja miettivät sitten noita vauva juttuja, mutta omalla tavallaan. Ei heitä kiinnosta vaatteet (jos ei kyse ole moottoripyörä takista joka onkin tosi käytännölinen vauvalla!) ja söpöt jutut, he haluu ostaa sen ekan jalkapallon. :)

ja ihania ihmisiä. Ja ne jotka ei tykkää lapsista jotenin kylmiä, jopa tunnevammaisia.

rakastaa omia lapsiaan? Tuskin...

Ei muakaan kiinnosta asiat jotka ei itseäni vielä kosketa, en ole mitenkään synnytyksen lumoissa vaikka ekaa lasta odotankin. Älä vouhota tai miehesi ahdistuu eikä hlaua hankkia koko mukuloita.

se on ajankohtaista... kyllä se asia konkretisoituu sitten aikanaan.



Synnyttäminen ei muuten ole mikään prinsessajuttu, eikä se ole tavatonta että siellä roiskii veri, uloste, pierut ja muu vastaava.



Itse en halunnut että miehelleni tulisi tiedostamaton vastenmielisyys alapäätäni vastaan, nämä eivät ole tahdonalaisia asioita, niin epäreilulta kuin se tuntuukin.



Mies oli mukana, mutta jokaisen 3 synnytyksen kohdalla olen tivannut, että haluaako oikeasti, ja jos arveluttaa niin jättää tulematta.



itseäni on kiinnostanut vain se, että on kokenut kätilö. mitkään voileivät tai musiikinkuuntelu käynyt edes mielessä.



En ole tavannutkaan miestä joka lässyttäisi nuorena lapsettomana muiden lasten kanssa.

Samoin siitä puhuminen. Mutta se nolous haihtuu raskauden myötä, kun tieto lisääntyy neuvolan ja perhevalmennuksen kautta. Kun synnytyksen aika on, siihen osaa mieskin jo suhtautua aivan luonnollisesti. Luota vain siihen, mutta älä pakota liian aikaisin puhumaan liikaa.

keskustelua, jossa puhuttiin siitä, tahtooko nainen miehen mukaan synnytykseen. Ja kun olen tällainen, että jos joku asia alkaa pyöriä mielessä, en saa sitä sieltä pois.



Mutta oli kiva kuulla mielipiteitänne. Täytyy koettaa välttää liikaa vouhottamista jatkossa... AP