Millainen ihminen masentuu kovasti, jos hänen ulkonäköään vaikka arvostellaan vaikka

Olen nuoruudessa sairastanut anoreksian enkä pääse siitä ikinä eroon, aina on vaarana suistua raiteilta kuten nyt tuntuu olevan käymässä. Se on jännä juttu että tajuan sairastuneeni taas mutta ei minua kiinnosta, laihduttaminen on sellainen asia jota voin itse ohjata ja määrätä, kukaan ei voi puuttua tähän minussa. Laihduttaminen on myös minun tapa hallita asioita ja elämää, minulla on ohjat kädessä edes jossain asiassa. Haukkukaa vaan sairaaksi ja hulluksi (tiedän olevani molempia) mutta kiitos tästä kaikesta menee niille todella ihanille tytöille jotka minua kiusasivat ala- ja yläasteella, että kiitos vaan vitun huorat!

Vierailija:

Olen nuoruudessa sairastanut anoreksian enkä pääse siitä ikinä eroon, aina on vaarana suistua raiteilta kuten nyt tuntuu olevan käymässä. Se on jännä juttu että tajuan sairastuneeni taas mutta ei minua kiinnosta, laihduttaminen on sellainen asia jota voin itse ohjata ja määrätä, kukaan ei voi puuttua tähän minussa. Laihduttaminen on myös minun tapa hallita asioita ja elämää, minulla on ohjat kädessä edes jossain asiassa. Haukkukaa vaan sairaaksi ja hulluksi (tiedän olevani molempia) mutta kiitos tästä kaikesta menee niille todella ihanille tytöille jotka minua kiusasivat ala- ja yläasteella, että kiitos vaan vitun huorat!

koitko että lapsuudekotisi olisi myös syyllinen vääristyneeseen kehonkuvaan? jos koit, niin miten?

Minua ei koskaan kritisoitu siitä miltä näytän, vanhempani kannustivat minua elämässä ja harrastuksissa mutta he eivät kyenneet vaikuttamaan koulusta ja muualta tulleisiin paineisiin ja syrjintään. En heille edes kertonut koulukiusauksesta... He ovat todella hienosti tukeneet minun toipumista ja elämää mutta sekään ei aina auta.



Oletko 3 itse kokenut että vanhempasi ovat " osasyyllisiä" sairauteesi?



t. 2

Vierailija:

Minua ei koskaan kritisoitu siitä miltä näytän, vanhempani kannustivat minua elämässä ja harrastuksissa mutta he eivät kyenneet vaikuttamaan koulusta ja muualta tulleisiin paineisiin ja syrjintään. En heille edes kertonut koulukiusauksesta... He ovat todella hienosti tukeneet minun toipumista ja elämää mutta sekään ei aina auta.

Oletko 3 itse kokenut että vanhempasi ovat " osasyyllisiä" sairauteesi?

t. 2

jossain määrin. minulle vihjailtiin, että olen pullukka ja pitäisi katsoa mitä syö. (olin 17 vuotiaana 54 kg ja 162 cm) Ja sitten kun aloin laihduttamaan, väittivät ettei se sovi minulle kun minulla on miehen luut (olen aikuisena vasta tajunnut, että olen siro nainen 34 kokoinen) Tai atvallaan minun on vaikea uskoa, että muut kehuvat minua siroksi ja pieneksi, silti ajattelen, että olen isoluinen läskikasa. Tämä on kamala sairaus, vaikka siitä on päässyt pahimman ohi, silti se on alintajunnassa aina. On piiskattava itseä kuntoilemaan, vaadittava täydellisyyttää joka asiassa.

tai ihminen joka elää muutoinkin hankalassa elämäntilanteessa (paljon vastoinkäymisiä tai jatkuvaa kritiikkiä ja ehkä myös henkkoht. epäonnistumisia asioissa joissa olisi halunnut menestyä), jolloin ulkonäkö ei ole muutoinkaan se keskeisin seikka sillä hetkellä jos koskaan. Tällöin tuntuu siltä, että itseä ei ymmärretä siinä ympäristössä jossa elää.



Tai ihminen jolle ulkonäkö ei ole tärkein asia elämässä. toisin sanoen ihminen voi olla ihan nätti, tietää tämän jne., mutta kokee, että ulkonäköpaineet tulevat itsen ulkopuolelta " jos laittaisit itseäsi olisit todella kaunis/kauniimpi" . tällöin taas tuntuu, että itseä ei hyväksytä sellaisena kuin on... no kun on itsetuntoa voi vaihtaa kaveripiiriä, mutta kyllähän nuo kommentit mieleen jää.

Minulla tosiaan kaikki lähti oikeastaan siitä että olen todella pitkä, aina olen ollut luokkani pisin ja pituuskasvu loppui viidennellä luokalla (olen 171cm) ja aina oli vähintään päätä pidempi tai enemmänkin. Tunsin itseni todella romuluiseksi eikä asiaa yhtään auttanut muiden piikittely siitä miten iso olen (he todennäköisesti tarkoittivat isoudella pituutta mutta eihän murrosikäinen sitä ymmärrä). Sitten tuli murrosikä ja finnit ym. ja yht' äkkiä olin muutenkin ruma, omapainoni oli ainoa mihin pystyin vaikuttamaan joten lähdin muokkaamaan sitä, että edes joltain osin olisin kelvannut näille haukkujille...



Olen elämästäni laihduttanut 7vuotta putkeen (" parhaimmillani" painoin 44kg) ja tästä syystä saanut erinäisiä luusto-ongelmia ym. muuta mukavaa.



Aika kului ja lukion lopulla alkoivat pojatkin jopa kiinnostua minusta ja aloin vähitellen ymmärtää että en olekaan ihan niin ruma kuin kaikki olivat minulle uskotelleet, paranin hetkeksi ja sain painon hilattua lähelle 6-kymppiä mutta taas on elämä potkinut päähän ja jotain on kontrolloitava jotaa pysyn kasassa...



t. 2

Vierailija:

Minulla tosiaan kaikki lähti oikeastaan siitä että olen todella pitkä, aina olen ollut luokkani pisin ja pituuskasvu loppui viidennellä luokalla (olen 171cm) ja aina oli vähintään päätä pidempi tai enemmänkin. Tunsin itseni todella romuluiseksi eikä asiaa yhtään auttanut muiden piikittely siitä miten iso olen (he todennäköisesti tarkoittivat isoudella pituutta mutta eihän murrosikäinen sitä ymmärrä). Sitten tuli murrosikä ja finnit ym. ja yht' äkkiä olin muutenkin ruma, omapainoni oli ainoa mihin pystyin vaikuttamaan joten lähdin muokkaamaan sitä, että edes joltain osin olisin kelvannut näille haukkujille...

Olen elämästäni laihduttanut 7vuotta putkeen (" parhaimmillani" painoin 44kg) ja tästä syystä saanut erinäisiä luusto-ongelmia ym. muuta mukavaa.

Aika kului ja lukion lopulla alkoivat pojatkin jopa kiinnostua minusta ja aloin vähitellen ymmärtää että en olekaan ihan niin ruma kuin kaikki olivat minulle uskotelleet, paranin hetkeksi ja sain painon hilattua lähelle 6-kymppiä mutta taas on elämä potkinut päähän ja jotain on kontrolloitava jotaa pysyn kasassa...

t. 2

Voih, sinä olet ollu todella alipainoinen! Kävitkö koskaan juttelemassa esim. psykologilla? Minä kävin, mutta tuntui, ettei siitä apua ollut tai olisi varmaan ollut, jos olisin käynyt pidemmän aikaa. Olen yrittänyt välillä tarkkailla itseäni vähän kuin ulkopuolisen silmin ja silloin saattaa tulla häivähdyksenomaisesti sellainen olo, että ' tuolla' ihmisellä on kaikki hyvin , on hoikka, menestyy opinnoissa jne. Olen toivonut, että ikä auttaa joskus. Voimia sinulle!