Miten imetys voikin olla samaan aikaan näin KAMALAA ja IHANAA?

Ja miksi ylipäätään imetykseen liittyy niin voimakkaita tunteita, joiden vuoksi päätös, jatkaako vai lopettaako imetyksen on niin vaikea tehdä??

Mitä sinä tekisit minun tilanteessani?



Tämän meidän kolmannen lapsemme kohdalla imetys alkoi mahdollisimman heikosti. Vauva syntyi 6 viikkoa etuajassa keskosena, eikä jaksanut ensimmäisenä viikkona imeä yhtään itse ja oli nenämahaletkussa. Minä puolestani sain heti synnytyksen jälkeen kaksi maidonnousua estävää tablettia, sillä olin raskausaikana joutunut aloittamaan lääkityksen, jonka kanssa imetys on kielJletty. Pian synnytyksen jälkeen sain pahan kokovartaloihottuman ja viikko synnytyksen jälkeen imetyksen estänyt lääkitys lopetettiin lääkeaineallergian vuoksi. Sain uuden (vähemmän tehokkaan) lääkityksen, jonka kanssa olisinkin saanut imettää. Maitoa ei ollut noussut yhtään ja vauva oli yhä vastasyntyneiden teholla. Yhden viikon iässä vauva alkoi vähitellen imeä itse ja söi tarvitsemansa laiskasti pullosta. Kahden viikon iässä vauva pääsi kotiin ja ruoka-ajat ja korvikemäärät oli tarkkaan määritetty.



Imetyksestä kokonaan luopuminen tuntui pahalta ja aloin käsin lypsää tyhjiä rintojani. Aluksi tuli vain tippa, pari, jos sitäkään. Kun sain n. 5 ml lypsettyä, aloin laittaa vauvaa rinnalle pulloruokintojen välissä. Tiheällä lypsämisellä maidon määrä on vähitellen noussut. Nyt saan lypsettyä 50 ml parin tunnin välein. Osittaisimetän, joskus riittää pelkästään rinta, mutta useimmiten pitää antaa lisää pullosta.



Tavoitteenani oli täysimetys, mutta siihen emme taida ikinä päästä. Vauva imee laiskasti, nukahtaa koko ajan rinnalle. Ei saa imullaan rintoja tyhjiksi. En saa Aventin sähköpumpulla mitään irti, joten on pakko aina lypsää käsin (mikä on sotkuista ja aikaavievää). Monesti nyt jo 2,5 kuukautisella vauvallani on yhä nälkä, rinnassa on maitoa, mutta ei jaksa siitä imeä. Rintani pakkautuvat ja särkevät, eikä maito tule aina ulos käsin lypsämälläkään. Imetys (kun vauva nukahtelee) vie valtavasti aikaa ja tunnen huonoa omatuntoa kun tuo aika on aina pois muilta lapsilta. En ihan oikeasti enää jaksaisi tätä yritystä. Yhteen imetykseen kuluu vähintään 45 min. ja enimmillään 1,5 h ja vauvan laiskan imemisen vuoksi pitää senkin jälkeen usein antaa pullosta. Kuinka paljon äidin pitää venyä, voinko hyvällä omallatunnolla antaa korviketta ja tehdä elämästämme 100 X helpompaa?Olen nyt muutaman kerran vain lypsänyt ja antanut omaa maitoa pullosta. Mutta ongelmana on tuo rintojen huono tyhjentyminen lypsämällä. On kokeiltu saunaa, läämmintä suihkua jne. Mutta kipeitä maitopaakkuja jää rintoihin.



Mutta rakastan vauvaani yli kaiken...ja niitä ihania tuhinoita ja hymyjä rinnalla... Mutta järki käskee lopettamaan. Imetys ja " hyvä äitiys" liitetään niin usein yhteen. Mutta eikö tuo hyvä äitiys pitäisi ajatella kaikkien lasten kannalta? En haluaisi enää jättää yhtään puistoreissua väliin imetyksen vuoksi.



Minulla paljon ristiriitaisia tunteita. Kommentoikaa!