Jos nainen tarvitsee ja pyytää miestään tueksi synnytykseen, onko miehellä oikeus kieltäytyä menemästä?

naiset nyt vaan joutuvat synnyttämään jos kerran ovat raskana, eikä sitä seikkaa voi muuttaa vaikka kuinka joku tahtoisi. Musta taas miehestä ei välttämättä ole synnytyksessä hyötyä.



Minua karmaisi nähdessäni liikenneonnettomuudessa kuollut ihminen, ja voisin kuvitella että miehelle joka ei ole edes tottunut kuukautisiin voisi yhtä lailla olla kova paikka tuo vääntö, kipu, veri ja paska jota synnytyksessä yleensä esiintyy.

synnytyspelkoinen hankkiutuu raskaaksi? Eikö kannattaisi jäädä suosiolla lapsettomaksi.

ap

mutta kyllä tuollainen asia joka on yhdessä pistetty alulle niin pitäisi myös yhdessä hoitaa loppuun asti jos toinen sitä haluaa..mieshän voi vaikka sitten ponnistusvaiheessa mennä toiseen huoneeseen odottelemaan jos ei sitä kestä.

Mitäpä hyötyä jostain pyörtyilevästä ja panikoivasta miehestä on synnytyksessä? Homma voi köäntyä niinpäin että synnyttäjä joutuu tukemaan sitä isää eikä toisinpäin - esim tuossa tilanteessa on ihan järkevää kieltäytyä.

Jos mies kieltäytyisi vedoten " työkiireisiin" tai kuviteltuun " kestämättömyyteen" niin voisi tulla meillä riitaa. Mutta jos oikeasti tietäisin, että on olemassa ihan hyviä syitä siihen, ettei mies halua/voi tulla synnytykseen niin pyytäisin vain jonkun muun mukaan, vaikka oman äitini.



Mielestäni ei ole miehen velvollisuus olla synnytyksessä mukana, mutta varmasti olisin pettynyt jos omalla kohdalla kävisi niin, ettei mies tulisi mukaan.

meillä ei tule, ei vain kestä sitä tilannetta. Mitäpä apua miehestä olisi jos pyörtyisi??

Ei kai sitä naiseltakaan kukaan kysele, että haluatko kenties jättääkin nyt synnyttämättä. Olis parempi vain kestää miehenkin, vähemmällä se siinä pääsee kuitenkin.

Vierailija:

Ei kai sitä naiseltakaan kukaan kysele, että haluatko kenties jättääkin nyt synnyttämättä. Olis parempi vain kestää miehenkin, vähemmällä se siinä pääsee kuitenkin.

Sen sijaan jos mies ei kestä niin mitä hyötyä siitä on siellä pyörtyilemässä?



Kai sen tukihenkilön pitäisi pystyä tukemaan synnyttäjää?

Itse synnytyspelkoisena en olisi voinut edes kuvietella miehen kieltäytyvän tulemasta mukaan. tuo olisi se hetki kun todella tarvitsin häntä ja jos hän olisi kokenut silloin työkiireensä tai oman " heikotuksensa" niin ensisijaisiksi ettei olisi ollut minua tukemassa niin veikkaan että suhde olisi kyllä kariutunut siihen :/ Oli synnytys minulla niin kova paikka että jos olisin siinä jäänyt ilman tukea en olisi luottanut miehen tukeen jatkossakaan.



Mutta tämä siis meillä. Itseni ja pelkoni tuntien ilmoitin miehelle kantani heti kun ruvettiin lapsista puhumaankaan. Mies onneksi vaan nauroi ettei häntä varmasti mikään saisi paikalta pois pidettyä ;) Jos mies olisi tuolloin ruvennut puhumaan kuinka pelkää verta ja ahdistuu sairaaloista... Silloin olisi lapsen teko jäänyt siihen. Tai lapset olisi hankittu adoptiolla.

Vierailija:

Itse synnytyspelkoisena en olisi voinut edes kuvietella miehen kieltäytyvän tulemasta mukaan. tuo olisi se hetki kun todella tarvitsin häntä ja jos hän olisi kokenut silloin työkiireensä tai oman " heikotuksensa" niin ensisijaisiksi ettei olisi ollut minua tukemassa niin veikkaan että suhde olisi kyllä kariutunut siihen :/ Oli synnytys minulla niin kova paikka että jos olisin siinä jäänyt ilman tukea en olisi luottanut miehen tukeen jatkossakaan.

Mutta tämä siis meillä. Itseni ja pelkoni tuntien ilmoitin miehelle kantani heti kun ruvettiin lapsista puhumaankaan. Mies onneksi vaan nauroi ettei häntä varmasti mikään saisi paikalta pois pidettyä ;) Jos mies olisi tuolloin ruvennut puhumaan kuinka pelkää verta ja ahdistuu sairaaloista... Silloin olisi lapsen teko jäänyt siihen. Tai lapset olisi hankittu adoptiolla.

ja jokainen mies tietää jo pikkupojasta asti, että hänen ei tarvitse synnyttää. Eli mielestäni jokainen nainen on raskautta jo suunnitellessaan tiennyt, että synnytys on kestettävä (tai sitten tehtävä sektio).

Itse ainakin ymmärrän jos mies ei pysty tulemaan synnytykseen. Joillakin on ihan oikeasti esim. kamala veripelko ja silloin se mies on siellä synnytyksessä vain haittana ja täysin tarpeeton pyörtyneenä lattialla. Toki toivoisin, että mieheni tulisi synnytykseen, mutta jos ei tule niin ei sitten tule.

Vierailija:

Ei kai sitä naiseltakaan kukaan kysele, että haluatko kenties jättääkin nyt synnyttämättä. Olis parempi vain kestää miehenkin, vähemmällä se siinä pääsee kuitenkin.

Pelkoni koskee siis omaa synnytystäni, ja tämän pelkoni pohjalta varmasti olisin vahvemmin tukemassa toista synnytystilanteessa.



Mutta tietysti minulla silloin olisi oikeus kieltäytyä. Pienen eron tilanteeseen tekee se ettei kyseessä ole minun lapseni. Eli minä en ole tämän kaverin kanssa lasta alulle laittanut, eikä minun ole tarkoitus lapsesta huolehtia omanani. Tietty jos kieltäytyisin tulemasta tukemaan synnytyspelkoista ystävääni, olisi täysin ymmärrettävää ettei ystävän enää tämän jälkeen minuun luottaisi ja suhteeme viilenisi.



En tietenkään voi pakottaa miestäni lapsemme synnytykseen mukaan, mutta toisaalta en voisi edes kuvitella ottavani miestä joka ei tulisi mukaani synnytykseen. Tiedän, olen heikko nainen. Jopa niin heikko että jos mies olisi syystä tai toisesta mennyt puihin lupauksessaan olisin varmasti ollut vaatimassa pelkosektioa!



12

Ja pitääkin kieltäytyä, jos tuntee ettei pysty tukena mukana olemaan.



Mutta tällaiset asiat pitää puhua valmiiksi ENNEN raskauden suunnittelua. Siinä vaiheessa kun " pullat on jo uunissa" on hiukan myöhäistä a) kuikutella jos toinen ei tule mukaan ja b) kieltäytyä tulemasta mukaan.



Omalta kohdaltani voin sanoa, että kokemusta on molemmista tavoista. Ekan lapsen kohdalla oli sopimus, että mies tulee seuraneidiksi, ja poistuu kun/ jos kokee ettei voi enää samassa huoneessa olla. Ei poistunut ;) Kaikkiaan kahdessa synnytyksessä siis oli mukana, kahdessa ei (olosuhteiden pakosta). Mielestäni nuo synnytykset, joissa mies ei ollut mukana, olivat ne parhaat, rauhallisimmat ja kivuttomimmat kokemukset.



Yksin synnyttäminenkään ei ole mahdotonta, eikä välttämättä edes kamalaa....