Muita KYS:ssa synnyttäneitä?

Ap

minä 2 kertaa. synnytykset oli kauheita ja ensimmäisestä jäi huonot muistot myös kätilöstä. ehkä siksi kun en saanut kivunlievitystä (vauvan sydänäänet heikot). osastolla sai olla uudestaan synnyttäjä todella " rauhassa" . oisin kaivannut että kävisivät useammin vilkasemassa, miten menee. ihan ok paikka muuten.

...kätilöt ihan kivoja, joku oli vähän omituinen, muuten ok.

tosin osa kätilöistä (varsinkin vanhemmat) käyttäytyivät vähän kummallisesti ensisynnyttäjää kohtaan, en siis ihan joka asiassa saanut riittävästi ohjausta mielestäni. Mistä minä mitään voin tietää kun oma vauva oli ensimmäinen pieni vauva jota koskaan olin sylissäni pitänyt saati hoitanut. Mutta muuten palvelu pelasi todella hyvin.

osastolla hoitajat oli kuitenkin mukavia.

Toiseen synnytykseen valmistauduin pelkopolin kautta ja sitten synnytys meni hyvin ja kätilökin oli tosi ihana. Koska olin pelkopolin " asiakas" minua kohdeltiin vähän huomaavaisemmin kuin muita toissynnyttäjiä. Kaverini oli samaanaikaan kuin minä ja hän valitteli myös että sai olla liiankin rauhassa. Minusta huolehdittiin niinkuin ensisynnyttäjästä, mutta kuten sanoin, johtui tuosta pelkopolista varmaan.

mutta ei nyt yhtään " tosi ihanaa" sattunut kylä kohdalle..

jotenkin tuntu että kaikki oli enemmän tai vähemmän suu mutrussa, ihan asiallisia sinänsä mutta eivät mitenkään empaattisia tms.

kysissä synnyttänyt. Erittäin hyvät muistot molemmista synnytyksistä, mitään ei tuputettu mutta apua sai aina tarvittaessa. Kätilöt sekä salissa että osastolla sattuivat olemaan ihania, pari töykeämpää tapasin mutta onneksi eivät minua `hoitaneet`.

lasta hoitaa,heitti yksi kätilö oikein motivoivan kommentin eräänä yönä. olin valvonut 2 vrk putkeen,maitoa ei kunnolla tullut ja mielestäni en saanut vauvaani kunnolla imemään. aiemmin päivällä toinen kätilö oli sanonut että kun on ruoka-aika soita vain kelloa niin tullaan avuksi. yöllä sitten soitin ja tämä kätilö tulee ja ärähtää et mikä täällä nyt taas on hätänä. itkuhan siinä tuli ja en kyllä toiste uskaltanut kelloja soitella etten vain vahingossa häiritse

Huoneesta pois lähtiessään kääntyi minuun päin ja naurahtamalla sanoi: " No sinulta kyllä tuota maitoa taitaa tulla (rinnat olivat niin turvonneet, varmaan joku DD), mutta ootahan kun imetys loppuu niin sitten saat heittää rinnat vaikka olokapäille. Tyhjät pussit on vaan jäljellä!"



Lastenhoitaja oli ehkä n. 55 vee, eikä tarkoittanut pahaa. Mutta miettikää; ensisynnyttäjä, harjoittelee imetystä, herkässä mielentilassa, entiset b-kupin rinnat kasvaneet DD:ksi.



Jäin suu auki hämmästyneenä imettämään pienoikaistani.







p.s Imetin 10 kk ja en saa heitettyä rintojani olkapäille!



Terkkuja tutuille jotka minut tunnistaa!

----------

ollut sama joka tokaisi tuoreelle äidille (joka tuli salista osastolle, mukanaan 5-kiloinen alateitse syntynyt vauva) että " säilykö paikat ehjänä, vai repeskö perä niinku jäniksen turpa?" ...



Kyllä meinas aamukahvi mennä väärään kurkkuun kun täti tuon suustaan päästi.

Tosi törkeesti sanottu..

Mulla kyseessä sektio ja pikkukeskonen joten olin sektion jälkeen synnyttämättömien osastolla.



Hoitajat olivat todella mukavia ja ymmärtäväisiä. Aina kyselivät vointia sekä lapsen vointia kun esim. käytävälläkin törmättiin.

Tai Valintatalon kassalta saliin revitty. Empatiakyky aivan nolla. Luulen, että kollegatkin olivat tietoisia kyseisen naisen ominaisuuksista. Kovasti kannustivat nostamaan kissan pöydälle. Jätin huonon kohtelun sikseen ja ristin käteni, etten naiseen törmää edes samassa linja-autossakaan.



Synnytyksen jälkeen ei valittamista. Asiallisia, ystävällisiä ja hommansa osaavia hoitsuja kaikki.

Minulle sattui yksi todella ihana kätilö, yksi joka oli ihan ok. ja yksi hirviö! Tämä kauhea kätilö mm. Sanoi että ei sinua voi pissattaa kun kiven kovaa väitin että tarvii päästä pissalle. Varmaan viisi kertaa yritin sanoa ,että kun pissattaa pitäisi päästä saisinko apua (jalat ei oikein kantaneet epiduraalin vuoksi) Loppujen lopuksi pissaa tuli supistuksen vuoksi sänkyyn. Tästä sanoin kätilölle niin pääsimpähän viimein pöntölle.

Osastolla jäi muutamasta hoitajasta huonokuva. vauva (1vrk) oksensi kaaressa,tähän hoitaja sanoi vain että sulla on vielä raakaa maitoa, kato nyt kun on noin keltaistakin! Siis TÄH! onneksi olin saanut kunnon tietoa imetyksestä ennen vauvan syntymää! Vauva joutui sitten teholle kun tulehdusarvot olivat niin korkeat (siitä johtui siis oksentaminenkin). Tytöllä oli myös poskissa syntymämerkit, tämän hoitajan mielestä puhjenneet herpes rakkulat. Alkoi mulle sitten selittämään miten ei minun kannata miestäni alkaa syyttämään pettämisestä,kun on voinut saada herpeksen jo ennen kun ollaan alettu olemaan yhdessä. Kun se herpes voi olla oireettomana niin kauan. Jäin vain suu auki, en oikeasti osannut sanoa mitään siihen. Se kyllä harmittaa koska tekisi milei sanoa tälle tätille ja oikein kunnolla miten asiat on! 4 herpes testiä vauvalle tehtiin mutta negoja olivat kaikki. Sen kyllä itse tiesinkin!

Tai siis ihan hyvä kokemus, vasta yksi synnytys kun on takana. Kun mentiin sairaalaan, oli vain lieviä supistuksia, mutta lapsivettä tuli. Kätilö otti vastaan (hieman nuivea täti) laittoi tiedot koneelle ja ohjasi meidät " kypsyttelyhuoneeseen" . Siellähän sitä sitten oltiinkin sen päivän iltaan asti, eikä homma edennyt. Päivän aikana meidän luona käytiin useasti.



Illan tullessa meille jopa järjestyi huone, johon mieskin sai jäädä yöksi (kauempaa kun tultiin). Seuraavana aamuna lääkäri määräsi käynnistykseen oxy-infuusiolla, eli saliin mars! Siellä oli vastassa aivan ihana kätilö (Mirja). Käynnistystippa aiheutti mielettömät tuskat, ja parin tunnin päästä pystyin enää vain itkemään sängyllä maaten.



Näin mentiin seuraavaan yöhön, ja vasta puolen yön jälkeen sain epiduraalin, joka ei ollut minulle mikään " taivas" , mutta pystyin kuitenkin hetkisen lepäämään. Aamuyöstä heräsin uudenlaiseen tunteeseen (arvasin kyllä mitä se oli). Kätilö tuli paikalle ja herätti salin lattialla patjalla nukkuvan mieheni... Siinä sitten odoteltiin vauvan laskeutumista ja ponnistamista.



Pari vuorokautta koko operaatioon meni, mutta sairaalasta ja sen henkilökunnasta jäi positiivinen fiilis (suurelta osin...).

Varsinkin kun osastolla kätilö (ei sama joka oli synnytyksessä) tuli tuomaan neuvolakortit sun muut, niin jutteli ja kyseli miten synnytys mielestäni meni jne. Lopuksi halasi ja toivotti kaikkea hyvää, sain niukasti pidätettyä kyyneleet siihen kun kätilö oli mennyt ja sitten purskahdin itkuun liikutuksesta!

jouduin olemaan kauemmin sairaalassa ja olin synnyttämättömien osastolla. Siellä oli aika moni hoitaja niin kylmäkiskoisia et itku silmässä sai nukkumaan rueta. Oisin toivontu vähän enemmän positiivista tsemppiä esim. lapsen hoitoon. Ensisynnyttäjä kun vielä olen. Lastenhoitajat olivat karmeita tätejä... Tuntui et olivat leipiintyneitä työhönsä, minä kun aina luulin et nämä osastot oisivat niitä " iloisimpia" ja lämpöisiä sairaalassa.

Kätilönä mulla oli tosi ihana nuori tyttö. Oli vaikeeta mun myös pidätellä kyyneleitä kun hän tuli juttelee myöhemmin synnytyksestä. Seuraavan kerran kun meen synnyttämään niin en oo niin sinisilmäinen ja kestä kaikkea sitä tiuskimista. Itse olen tuleva sairaanhoitaja ja ihmettelen vaan et tuleeko mustakin hapannaama!!!

Julkiseen nimien paljastamiseen ja lokaamiseen ei silti tässäkään ketjussa kai kenelläkään ole oikeutta.

Muut ihan ok. En älynny pyytää avautumisvaiheessa kunnon kivunlievitystä, eikä sitä mulle sit tarjottu (paitsi allas ja suihku). Olin pyörtyö kivusta, kunnes viimein olin tarpeeksi auki ja sain epiduraalin (tuohon meni 16 h supistuksia). Osastolla nuori lyhyt hiuksinen laitoshuoltaja oli ihan huippu! Tuntui, että se oli aina töissä. Sitä tuli ihan ikävä! Tämä kesällä 2005.