Sanotteko joskus lampimiksenne esim. kerhotutuille etta tulehan kaymaan tms? Ilman etta on oikeasti tarkoitustakaan toteuttaa sita? Ihmettelen kun muutaman kerran on sattunut..

Musta on oikeasti kivaa jos meillä käy vieraita. Jos en halua jotakuta kotiini, niin en kyllä kutsukaan.

Tama on yksi niista jutuista joita me ulkomailla asuvat aidit usein kaiholla muistelemme - jos suomalainen sanoo jotain niin se tarkoittaa sita!

Olen asunut Englannissa yli 20 vuotta ja saanut taalla 3 lastani, ja taalla on just nimenomaan tapana ihan automaattisesti, jos juttelee jonkun kanssa vaikka koulun portilla (lapset tietty viedaan ja haetaan koulusta!) etta ' we must get together some time' . Se ei tarkoita ollenkaan sita etta ihminen oikeasti haluaisi kutsua kahville. Samaa luokkaa kuin ' how are you' mihin ei tosiaan kuulu ruveta kertomaan mahakivuistaan tai viime viikon flunssasta.



Minakin joskus alkuaikoina tein sen virheen etta ihan oikeasti odotin etta tama aiti vaikka seuraavalla tapaamisella ihan ehdottaisi jotain sopivaa paivaa, ja olin sitte pahoillani kun kutsua ei kuulunutkaan.

olen kutsuessani tarkoittanut että olisi mukava saada sinut joskus kylään.

Jos kutsun niin se tarkoittaa että saa tulla oikeasti.

vaikkei sitä tarkoittaisi. Sehän olisi ihan hullua että itse oma-aloitteisesti pyytää, eikä sitten haluakaan? Millaisia tilanteita sulla ap on ollut? ehkä kyläily ei vain sillä kertaa ole onnistunut muista syistä?

Kerhossakin juttelen kyllä muiden äitien kanssa, mutta pidän heitä vaan tuttavina, joihin en edes halua sen enempään tutustua, joten miksi pyytää kylään.

Kavereita ja ystäviä toki pyydän kylään, mutta sitten tarkoitankin sitä.