Lue keskustelun säännöt.
Olisinpa jättänyt toisen lapsen tekemättä *huokaus*
11.04.2006 |
Voi helevata, mitä sirkusta elämä on aamusta iltaan noiden kahden kanssa! Ei hetken hiljaisuutta. INHOAN sitä jatkuvaa häsellystä ja poukkoilua.
Kumpa olisi tuonkin tajunnut ennne toisen lapsen saamista. Rakastan rauhaa ja hiljaisuutta, tämä tekee minut hulluksi.
Kommentit (9)
Välillä kyllä tuntuu, että tämän äiteen piäkoppelo räjähtää keittiön seinille hetkenä minä hyvänsä!
Lopuuko se meteli, juokseminen, tappeleminen ja kisuaminen ikinä???
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olispas joku äänieristetty plekseillä rajattu pehmustettu liikuntahuone, jonne heittää purkamaan isoimman energiavirtansa...*haaveilee*.
Kaksi kertaa päivässä ulkona resuaminenkaan ei vie näiltä termiiteiltä liikkumisen iloa :D
ap
kyllä meillä' kin mennään välillä aika lujaa ja kovaäänisesti. (aika useinkin..)
Että tiedä sitten milloin rauhoittuu. Mutta tulevat ainakin omatoimisemmiksi kokoajan. mun pojat 8, 7 ja 1,5v.
-2-
En kyllä kahta lasta ole katunut,en jaksaisi sitä viihdyttämistä ja vinguntaa yhden kanssa. Koen, että itse pääsen loppupelissä helpommalla,kun lapsia on kaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun jompi kumpi muksuista on vaikkapa isänäs kanssa ulkona, toinen lapsista puuhailee tyytyväisenä omia juttujaan vaikka kuinka pitkään. Välillä luetaan ja jutustellaan ja sitten menee taas pitkä pätkä itsekseen.
Mutta annas olla, kun toinen lapsista tulee kotiin. Lelut lentävät kaaressa nurkkaan ja se kisuaminen alkaa. Eivät ihan hirveästi tappele, mutta yllyttävät toisiaan juoksemaan päättömästi, törmäilemään esim oviin, hyppimään sängyllä jne. Hauskuutta kestää hyvin lyhyen aikaa, aina jompi kumpi lyö päänsä, ja sitten huudetaan korkealta ja kovaa.
Mikseivät ne osaa leikkiä ja puuhailla rauhallisesti, kun molemmat on talossa sisällä?! Mikä ihme siinä oikein on? Kummatkin saavat omaa huomiota, kummallekin luetaan, osallistun(osallistumme leikkeihin aika paljon), pelaamme yhdessä jne. Mutta VAIN hetken ajan ja taas kisutaan.
Blääääh.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tänään, kun olin puhelimessa salamannopea kaksivuotiaani riisui itsensä ja meni kylpyyn, siis vesi päälle ja punkkaan... On sitä vauhtia ja vaarallisia tilanteita täälläkin´, välillä olen ihan raivona ja välillä nauran ihan sikana.
kyllä se vähän rauhoittuu, kun jaksaa jonkun vuoden.. koeta kestää!