Kuka on kokenut opiskelija ollessaan törkeää kohtelua työssä ollessa(harjoittelu tms?? Varsinkin hoitoalalla

on puhuteltu koko aika opiskelijaksi eikä ole vaivauduttu opettelemaan nimeä..(päiväkodissa mm).

Siellä opiskelijat ovat pohjasakkaa ja nöryytystä on vaan kestettävä- ilmeisesti jonkun mielestä se valmistaa tulevaan ammattiin.

Itse olin lasten sairaanhoidon jaksolla Lastenklinikalla Helsingissä ja opiskelukaverini HEITETTIIN ULOS aamuraporttihuoneesta, koska hän ajatuksissaan naksutteli kuulakärkikynää kiinni-auki kaksi kertaa.

Osastonhoitaja sain kauhean raivarin ja heitti hämmästyneen tytön ulos eikä päästänyt enää sisälle ollenkaan.

Samalla jaksolla meille sanottiin ettei opiskelijoilla ole oikeutta käyttää henkilökunnan taukohuonetta ja että olisi parempi jos söisimme eväät jossain muualla mahdollisimman nopeasti ja huomaamattomasti!

Me teimme siis kolmivuorotyötä kaksi kuukautta ihan siinä missä oikeatkin hoitajat- ei oltais saatu pitää taukojakaan:o/



Nainen on naiselle susi, olen sitä mieltä!

Siksi olenkin nyt pitkällä hoitovapaalla ja sen jälkeen aloitan toisen alan opiskelut- kyllästyin joka paikassa kehnoon työilmapiiriin ja hyväntekeväisyystason palkkaukseen.

Sit vielä päättäjät ihmettelee kun on pula hoitajista....

samaan kahvihuoneeseen henk. kunnan kanssa, vaan piti mennä kanttiiniin. Pullista yms sanottiin , että ne ei oo sitten tarkoitettu opiesklijoiden syötäväksi. ( Hyvinkään aluesairaala)



Tuolloin arvostelussa käytettiin apuna pientä vihkoa, johon jokainen vakituinen kävi kirjoittamassa asemastaan tai omasta pätevyydestään tai ällistään riippumatta mielipiteitään ja tosi " luotettavia arvioita" opiskelijoista. Tuota vihkoa säilytettiin sitten jsosain laatikossa, josta salaa kurkittiin. Tuohon aikaan ei hiljaisempia opiskelijoita yms ymmärretty alkuunkaan, vaan olit heti passiivinen yms. Suulaat ja mielistelevät opiskelijat olivat suosiossa.





Tuohon aikaan olivat myös tosi ilkeitä monet hoitajat. Työ oli pitkälti siis pelkkää perushoidon opettamista ja petaamista yms ( vaikka oltiin sh-opiskelijoita) eikä tuohon aikaan arvostettu mitään teoreettisempia taitoja tai ajattelukykyä tms. Jos ei tiennyt,että miten tehdä joku juttu, niin joku vanha tantta tuli heti kovaan ääneen ihmettelemään, että " eikö teille enää mitään opeteta" . Siellä todella tunsi itsensä tyhmäksi ja mulle jäi itsetuntoon todella syviä vaurioita, koska luulin oikeasti että olen tyhmä. Pärjäsin aina teoriassa hyvin ja olen opiskellut muuta myöhemmin. Olen toiminut myös sairaanhoitajan työssä ja siinä pärjäsin ihan normaalisti

Itse en niellyt sitä v**ttuilua vaan sanoin asiasta tai näkivät naamasta, että en pidä sellaisesta. Pahimmat paikat oli meikun urologinen osasto ja töölön kirran joku osasto. Parhain oli psykiatrinen osasto sekä 1 päiväkoti ja meikun iho- ja allergiasairaala. Noissa kamalimmissa ei tosiaan voitu nimellä kutsua vaan vain opiskelija. Kaikki paskahommat teetettiin ja pilkattiin ja vaikka mitä. Mulle riitti ja vaihdoinkin alaa.

olin harjoittelussa 90-luvun alkupuolella siellä sairaalassa - johan oli paikka!! Sijaisena olen saanut kokea samaa inhoittavaa käytöstä ns kokeneemmilta hoitajilta. Jäin hoitovapaalle vuosiksi. Minulla on kaksi hoitoalan tutkintoa ja nyt on tarkoitus vaihtaa alaa tai sitten tehdä mitä tahansa muuta kuin mennä hoitoalan töihin.



Sitten vielä ihmetellään kun ei ole sijaisia ja vakihoitajat saavat tehdä kahta vuoroa peräkkäin. Näillä osastoilla kannattaisi hoitajien vilkaista peiliin, mahtaisiko syy huonoon sijaistilanteeseen näkyä siellä?



Ruusuja lähettäisin Pikolinnan sädehoitoyksikköön ja kangasalan tk:n röntgeniin - ihania paikkojakin on, teille tulisin vaikka heti töihin,, jos en asuisi toisella puolella Suomea :)

Ohjaaja oli koulun rehtori ja suosi toista opiskelijaa, ei edes kunnolla katsonut minuun päin kun puhui. Antoi aina vaan negatiivista palautetta, toiselle opiskelijalle ei mitään, vaikka " mokaili" ihan samalla lailla. Olen miettinyt lähteväni opiskelemaan erityisopettajaksi. se kiinnostaa muutenkin enemmän. Erityisopettjista yleensäkin on tullut jotenkin fiksumpi kuva. Jotkut naisopet on tosi nipoja!

Nopeasti se vaan tuntuu ainakin multa unohtuvan, että pitäisi yrittää olla kärsivällinen ja ymmärtäväinen vaikka omistakaan opiskeluvuosista ei niin hirveän kauaa ole.

Kyllä se silti saattaa olla opiskelijastakin kiinni jos homma ei suju. En nyt tarkoita että ilkeä tai epäasiallinen saisi olla ketään kohtaan, mutta jos viidettä kertaa selität samat asiat eikä vieläkään mene jakeluun, niin kyllä siinä meinaa hermot mennä varsinkin kun olisi paljon muutakin tekemistä.

Ja mitä taas tulee nimien muistamiseen, niin niitä ei ihan oikeasti muista, jos opiskelijoita on paljon etkä itse ole ohjannut heitä välttämättä ollenkaan. Ei se mielestäni ole ilkeyttä.

kin sanomaan mielipiteeni.

Enkä ole sekuntiakaan katunut. Tekisi mieli sylkäistä naamalle, jos joskus tulee kadulla vastaan eräitä entisiä " työtovereita" .

Kaupin ja Hatanpään sairaalaan. Kaupin sairaalan harjoittelun alussa itkin pari kolme päivää iltaisin kotona.

ei kaikkea kannata ottaa henkkoht. Kaikkien opiskelijoiden nimiä ei opi, vakkarihlökunnallakin on aika vaikeata, on omat hommat, opiskelijat, omaiset... jne jne. Itse samoilla osastoilla ja joutunut jo opiskelijana ohjaamaan (sh) lh-opiskelijoita, eikä se kyllä herkkua ole, kun mullakin meinasi monesti palaa käämi...

Harjoittelu kesti 2 päivää yli tuon maagisen kuukauden ja vakiporukka alkoi oikein urakalla nipottamaan, että opiskelijat juovat " ilmaiseksi" kahvia 2 päivän ajan. Oikein lähestyivät ohjaavaa opettajaa viestillä tästä suuresta epäkohdasta. Meitä opisekelijoita oli tuolloin harjoittelussa 3 joista 2 joi kahvia.



Viimeisenä harjoittelupäivänä toimme sitten 15 pakettia surkeinta Lidl kahvia taukotilan kaappiin :)



Siellä näkyivät olevan edelleen kun harjoittelusta on 2 vuotta ja hoitajapulan vuoksi ovat meitä entisiä kamalia opiskelijoitakin joutuneet sijaisiksi ottamaan....



Eipä ole kahvit kelvanneet edelleenkään...no oli niistä yksi paketti avattu, mutta ei käytetty moneenkaan pannulliseen.