Helvetti kun hermoni ei kestä työntekoa ei opiskelua

omalla pojallani on nyt epäily siitä ja juuri keskittymis kyvyn puute on suurin ongelma.Muuten älykäs ja fiksu vauhtia ja vaaarallisia tilanteita kyllä riittää mutta keskittymis kyky on olematon...voin kuvitella vanhempana huh huh...

ollut ongelmia sen kanssa. Ei kai laiskuuskaan näin vakavasti ilmene? Elämäni on ihan jumissa.

Nimittäin ADHD-ihmisille se on aika mahdotonta käydä kokonainen tutkinto loppuun asti. Yleensä ne hermot pettää pariin kuukauteen.

Työpaikoissa sama juttu, ensin innostutaan asiasta, ja sitten se pian jää...

ei niinkään tämä hermojen menetys

AD/HD:n pääasialliset oireet



Keskittymiskyvyttömyys

Yliaktiivisuus

Impulsiivisuus



Kärsitkö keskittymiskyvyttömyydestä?





* Huomaatko usein tekeväsi huolimattomuusvirheitä? Esim. laitatko papereita vääriin paikkoihin, jätätkö vahingossa jonkin aineen lisäämättä tehdessäsi ruokaa reseptin mukaan, tai valitsetko epähuomiossa väärän numeron soittaessasi puhelimella?

* Tunnetko olosi hankalaksi tai turhautuneeksi kun ajattelet jonkin tehtävän tekemistä joka vaatii huomiotasi pitkään? Esim. romaanin lukeminen, monimutkaisen raportin laatiminen tai pitkästyttävään keskusteluun osallistuminen.

* Putoatko usein kärryiltä kun keskustelet jonkun kanssa?

* Onko sinun vaikeaa saattaa asioita/ tehtäviä loppuun asti tai tehdä jotain ohjeiden mukaisesti?

* Tehdessäsi jotain tärkeää ja keskittymistä vaativaa, katkeaako ajatuksesi esim. ulkoa kuuluvien äänien tai omien ajatustesi harhailun vuoksi?



Oletko yliaktiivinen?



* Tunnetko olosi usein levottomaksi, tekeekö mielesi olla jatkuvassa liikkeessä?

* Naputteletko jatkuvasti sormillasi, heilutteletko jalkojasi tai pidätkö muutoin kehoasi jatkuvassa liikkeessä kun teet tylsiä tehtäviä?

* Tuntuuko hyvän kirjan parissa rentoutuminen, elokuvan katsominen tai yksinkertaisesti oleminen tekemättä mitään silkalta ajantuhlaukselta vaikka sinulla ei olisi mitään erityisiä paineitakaan?



Oletko impulsiivinen?



* Huomaatko usein keskeyttäväsi toisen kesken keskustelun?

* Tunnetko olosi levottomaksi kun joudut seisomaan kaupan tai elokuvateatterin jonossa?

* Oletko möläyttänyt epäasiallisia huomautuksia ennenkuin ehdit harkita asiaa tarkemmin?

* Huomaatko usein tekeväsi tai sanovasi asioita joita myöhemmin kadut?

* Käytätkö usein rahaa asioihin joihin sinulla ei olisi varaa?



Sekundäärisiä oireita :



Epäjärjestelmällisyys



Kodin askareiden organisoimisen vaikeus, sovittujen tapaamisten unohteleminen, krooninen myöhästely, kyvyttömyys noudattaa sovittuja määräaikoja.



Asioiden loppuun saattamisen vaikeus



Häiriintyminen helposti kesken tehtävän tai että ottaa liian monta tehtävää kerralla hoitaakseen. Kyse ei ole laiskuudesta tai itsekurin puutteesta, vaan vaikeudesta keskittyä yhteen asiaan tarpeeksi kauan kerrallaan.



Jännityksen etsiminen



Jatkuvan ulkoisen stimulaation tarve, jotain mikä saa ajatukset pois oman pään " sisäisestä myrskystä" . Voi olla myös positiivisesti kompensoiva piirre joka auttaa työstämään turhautumia ja pysymään keskittyneenä. Voi myös johtaa huonoille teille esim. alkoholi ja huumeet.



Kärsimättömyys



Matala kynnys turhautumiseen. Ilmenee kahdella tavalla:



* Jatkuva toisen keskeyttäminen kesken keskustelun

* Tehtävien loppuun saattamisen vaikeus. Johtuu joko siitä että tehtävä on liian monimutkainen tai koska se tuntuu tylsältä tai ärsyttävältä.



Oireet eivät synny hetkessä, vaan niitä esiintyy jopa 6-7 vuotiaasta lähtien. Oireita esiintyy sekä kotona että työpaikalla/koulussa, ne eivät rajoitu tiettyyn hetkeen tai aktiviteettiin.

Mulla kyllä sujui koulunkäynti ok, ts. hyvät akateemiset paperit sain mutta hirveää tuskaahan se aika oli monessakin mielessä, onneksi ihanat opiskelukaverit kompensoi. Työelämässä en pärjää, saan aina " hermoromahduksen" kun yritän. Tämä on oikeasti ihan hirveää. Olen myös miettinyt että olenko laiska, mutta miten voin yhtäkkiä olla laiska, kun kerran olen kouluaikoina ahkerasti lukenut ja opiskellut!!!!! Terapiassa ei päästy mihinkään, Kelan osittain kustantaman vuoden jakson verran olen sitäkin kokeillut ja todella turhaksi koin suurista odotuksista huolimatta.

aikatauluissa ja kotini on aina järjestyksessä mutta tää koulutus ja työ ei nyt suju. Masennun herkästi ja pienetkin asiat saa mut tolaltaan. Neuroottinen ihminen on psykiatri todennut.

Jotain apua tarvis saada mutta kun kaikkien ammattiauttajien mielestä musta on vaikka mihin. Sairaslomaa ja työttömyyttä tässä jo ollut taas 3 vuotta ja kouluihin olen hakenut muttei vielä ole tärpännyt. Kokeilisin taas et kuinka nyt asiat on et jaksaisko loppuun asti. Kaiken haluisin helpolla.

En muista millä numerolla vastasin, mutta meikäläisellä romahdus menee niin, että aloitan työt kiinnostuneena ja innostuneena, koko ajan olen ikään kuin kovat kierrokset päällä. Työstä palautuminen ja rentoutuminen on vaikeaa, työ pyörii mielessä koko ajan. Pikku hiljaa pinna alkaa kiristyä ja todellisuudetaju kadota, perjantai-iltapäivä on ainoa aika viikosta jolloin pystyy olemaan jännittämättä ja ajattelematta työtä. Myös käsitys omasta suoriutumisesta menee koko ajan huonompaan suuntaan, myös siinä tapauksessa että työnantaja vaikuttaa tyytyväiseltä. Lopulta (noin kolmen kuukauden sisään) kuvaan tulevat itsetuhoiset ajatukset, on pakko hakea rauhoittavia että pärjää irtisanoutumisajan loppuun.



Näin mulla ne kolme kertaa, jotka olen vieraalla työssä ollut. Joka kerta on työnantaja sanonut että olen saanut hyvää palautetta tai tehnyt työni hyvin kun olen irtisanoutunut, ja joka kerta se on ollut mulle yhtä suuri yllätys. Olin itse ihan varma etten pärjää, myös sen jälkeen kun olin kuullut työnantajan olevan tyytyväinen. Viimeisellä kerrallakin tiesin tämän kaavan olemassaolon, mutta olin silloinkin aivan 150 % varma etten pärjää, ja että mun on pakko joko irtisanoutua tai tapan itseni. Mahtavaa.

Vierailija:

En muista millä numerolla vastasin, mutta meikäläisellä romahdus menee niin, että aloitan työt kiinnostuneena ja innostuneena, koko ajan olen ikään kuin kovat kierrokset päällä. Työstä palautuminen ja rentoutuminen on vaikeaa, työ pyörii mielessä koko ajan. Pikku hiljaa pinna alkaa kiristyä ja todellisuudetaju kadota, perjantai-iltapäivä on ainoa aika viikosta jolloin pystyy olemaan jännittämättä ja ajattelematta työtä. Myös käsitys omasta suoriutumisesta menee koko ajan huonompaan suuntaan, myös siinä tapauksessa että työnantaja vaikuttaa tyytyväiseltä. Lopulta (noin kolmen kuukauden sisään) kuvaan tulevat itsetuhoiset ajatukset, on pakko hakea rauhoittavia että pärjää irtisanoutumisajan loppuun.

Näin mulla ne kolme kertaa, jotka olen vieraalla työssä ollut. Joka kerta on työnantaja sanonut että olen saanut hyvää palautetta tai tehnyt työni hyvin kun olen irtisanoutunut, ja joka kerta se on ollut mulle yhtä suuri yllätys. Olin itse ihan varma etten pärjää, myös sen jälkeen kun olin kuullut työnantajan olevan tyytyväinen. Viimeisellä kerrallakin tiesin tämän kaavan olemassaolon, mutta olin silloinkin aivan 150 % varma etten pärjää, ja että mun on pakko joko irtisanoutua tai tapan itseni. Mahtavaa.

Haluaisin opiskella, mutta keskittymiskykyni ei riitä. Tai ylipäätään väsyn tuplasti enemmän kuin muut kun yritän pysyä samassa tahdissa muiden kanssa. Olen kyllä ihan fiksu, mutta en kovinkaan nopea. Mulla tutkitaankin nyt tuota add:ta. Amk koulutus takana ja kävin sen sinnillä läpi vaikka tuntui todella raskaalta. itsekin käynyt psykoterapiassa ja psykologeilla senkin jälkeen mutta diagnoosia ei ole löydetty. Mikään ei ole sopinut kuvaan. Välillä itseäkin harmittaa kun ei tiedä mikä vaivaa.

Mulla on just noin, että aloitan työn innoissani. Teen sitä täysillä ja opin paljon. Pikkuhiljaa alkaa tulla tunne, että minuun ei olla tyytyväisiä ja että luultavasti saan kohta potkut (karkeasti sanottuna) ja noin kolmen kuukauden päästä olen aivan puhki eikä työ enää kiinnosta. Olen aivan loppu, en opi enää juurikaan mitään uutta vaan olen työssä lähes alkuajan tietojen varassa. Usein alan miettiä alanvaihtoa mutta kun olen sinnikäs jatkan vaikka tunne siitä jääkin että pomo on tyytymätön. Ja kun hän pyytää puhutteluun olen aina varma, että potkut tulee. Kerran tuli vakinaistaminen...

t.Piika

Vierailija:

En muista millä numerolla vastasin, mutta meikäläisellä romahdus menee niin, että aloitan työt kiinnostuneena ja innostuneena, koko ajan olen ikään kuin kovat kierrokset päällä. Työstä palautuminen ja rentoutuminen on vaikeaa, työ pyörii mielessä koko ajan. Pikku hiljaa pinna alkaa kiristyä ja todellisuudetaju kadota, perjantai-iltapäivä on ainoa aika viikosta jolloin pystyy olemaan jännittämättä ja ajattelematta työtä. Myös käsitys omasta suoriutumisesta menee koko ajan huonompaan suuntaan, myös siinä tapauksessa että työnantaja vaikuttaa tyytyväiseltä. Lopulta (noin kolmen kuukauden sisään) kuvaan tulevat itsetuhoiset ajatukset, on pakko hakea rauhoittavia että pärjää irtisanoutumisajan loppuun.

Näin mulla ne kolme kertaa, jotka olen vieraalla työssä ollut. Joka kerta on työnantaja sanonut että olen saanut hyvää palautetta tai tehnyt työni hyvin kun olen irtisanoutunut, ja joka kerta se on ollut mulle yhtä suuri yllätys. Olin itse ihan varma etten pärjää, myös sen jälkeen kun olin kuullut työnantajan olevan tyytyväinen. Viimeisellä kerrallakin tiesin tämän kaavan olemassaolon, mutta olin silloinkin aivan 150 % varma etten pärjää, ja että mun on pakko joko irtisanoutua tai tapan itseni. Mahtavaa.

se mielestäni oikein sovi. En ole mustavalkoinen tai impulssiivinen, oikeastaan päin vastoin...

Vierailija:

Pitkäkestoinen masennus ja epävakaa persoonallisuushäiriö

Olisko paikalla psykologia/psykiatria kommentoimaan...

Kaikki varmaan joskus epäröi työpaikan suhteen tai ylipäätänsä siihen mitä haluaa tehdä ja miten paljon.



Itelläni on ainakin toiminut että olen sanonu et nyt mieti rauhassa, enkä anna kenenkään painostaa. Se oma juttu voi olla vuosia kadoksissa, mä olen epäröiny pitkään mitä haluan tehdä työksi ja opiskelukuviot vaihtunu.



Se työn tekeminen ei ole taakka, vain jos siitä tekee semmoisen. Mieti missä viihdyt parhaiten ja kokeile rohkeesti, aina ei tarvii onnistua ekalla kerralla. Älä sano itsellesi että olet laiska jos ei kiinnosta työn teko, koska alat ite uskomaan siihen. Työtä on niin monenlaista, rankkaa ja mukavaa.