Voiko duunikaverista koskaan tulla tosi ystävää?

Mulla paljon ihania ystäviä, jotka ovat aikoinaan duunikavereita ollut :) Duunissahan sitä helposti tutustuu uuusiin tyyppeihin ja mahdollisuus ystävyyteen on suuri.



ps. monesta duunista ovat pomotkin ystävystyneet kanssani. olen sosiaalinen ja minun on ainakin helppo luoda ystävyyssuhteita, olin sitten duunissa, kirjastossa, puistossa tai ihan missä vaan :)

kun olen aina ennen vetänyt tiukan rajan yksityiselämäni ja työelämän välille. En ole koskaan käynyt edes missään yhteisissä illanvietoissa ihan siitä syystä, että pelkään asioiden menevän liian henkilökohtaiseksi ja sitten kärsisin siitä työpaikalla mahdollisen konfliktin tullen.



Nyt ole kuitenkin tutustunut yhteen hauskaan työkaveriin ja huomenna meidän olisi tarkoitus lähteä viihteelle. Ehkä olen liian kontrollifriikki, mutta kelailen koko ajan, että onkohan ihan hyvä idea. Työpaikalla kilpailuhenki on aika yleistä (en itse ole sellainen, tuskin on kaverinikaan), mutta silti mietin miten henkilökohtainen ystävyys vaikuttaisi työpaikalla. Varsinkin jos toinen on eri asemassa.

jostain kumman syystä vaan mun hyvät ystävät on kummatkin jo vaihtaneet työpaikkaa. Minä edelleen siellä väsyneenä raadan ja kuuntelen, kuinka heidän töissä pääsen niin helpolla. Ystäviä olemme edelleen!

Töissähän sitä ollaan aika iso osa päivästä niin kyllähän siellä ehtii ystävystyäkin. Mun ja työkaverin ystävyys toimii ainakin hyvin, eikä tulis mieleenkään kertoa sen henkilökohtaisia juttuja töissä.

tutustunut vanhoissa työpaikoissani. Yhdessä on reissattu, juhlittu, käyty kulttuuriharrastuksissa, harrastettu liikuntaa yms.



Työpaikalla voi myös tutustua hieman eri ikäisiin ihmisiin, kuin mitä itse on.

joten yhden kanssa olen enemmän tekemisissä, mutta muuten ei kyllä olla, paitsi töissä meillä kyllä menee tosi mainiosti kaikkien kanssa, mutta muuten ei olla tekemisissä.....exä on nokialla töissä niin hänellä on kyllä valtavasti ystäviä sitä kautta....