Onko tyopaikan saaminen loppujen lopuksi itsesta kiinni? Mika on periaatteelinen kantasi? Otetaan rajaukseksi, etta tyon pitaa edes jotenkn liittya omaan ammatti- tai koulutusalaan

Kaveri sai paikan kelasta kun haastattelija oli ihan intona filosofiaan ja koska kaverini oli lukenut muutaman kurssin filosofiaa yliopistossa niin sitten oltiin ylimmät ystävykset. Pääaineenaan kaverini luki kirjallisuustiedettä yliopistossa. Haastattelu kesti leppoisat kolme tuntia.

Pitää osata " myydä" itsensä johonkin tiettyyn paikkaan. Kartoitus - argumentointi - ja johan loksahti :)

Tietynlaisten (sopivien, ammattiavastaavien, sellaisten josta maksetaan palkkaa ja jotka ovat inhimillisellä etäisyydellä asuinpaikasta) työpaikkojen olemassaolo ei ole ihmisestä itsestään kiinni. Olemassaolevan työpaikan löytäminen sen sijaan on. Tai ainakaan mikään työvoimasto ei siinä auta. Löydetyn työpaikan saaminen taas on kuin pajatso: jos et työnnä rahaa, et voi voittaa mutta jos työnnät, voit silti hävitä...

olen hakenut töitä 60 hakemuksella. Ne ovat kaikki tarkoin valituista paikoista, olen ottanut taustoista selvää, viilannut hakemuksia päivän, yrittänyt todella miettiä asiaa lukijan kannalta jne.



Oma arvioni miksi en ole saanut työtä on se, etten juuri osaa kehua itseäni riittävästi, vähäisillä kesätyökokemuksilla työkokemuskaan ei niin komean kuuloinen ole, ja kaiken kukkuraksi olen pienellä paikkakunnalla uusi, ja täällä vierastetaan muualta muuttaneita ihan kympillä. Kuulin mm. että jos hakemuksia tulee reilusti, esim jo viisikin, niin valitaan kolme haastatteluun sillä perusteella kuka on paikkakuntalainen tai kenet joku jo tuntee.



Näille jälkimmäisille arvostuksille ei työnhakija voi mitään.

viikon sisällä kysyttiin kolmeen eri paikkaan . Yhdessä vaiheessa tein kahta työtä jne .

En saanut yhtään kutsua työhaastatteluun.



Sitten yhtäkkiä tänä keväänä minulle soitettiin ja pyydettiin haastatteluun. Haastattelija myönsi, että lukiessaan hakemustani hän oli ajatellut ihan ensimmäiseksi sitä, että olen ylikoulutettu hakemaani tehtävään. Sitten hän oli alkanut miettiä sitä, ettei voisi suhtautua noin ennakkoluuloisesti työnhakijoihin ja pyysi minut haastatteluun. Nyt olen ikionnellinen, sillä sain töitä!! Ja olen erittäin tyytyväinen siitä, että juuri tämä rekrytoija oli alkanut miettiä omia ennakkoluulojaan.