G: Oletko varma siitä, ettet koskaan pystyisi tappamaan ihmistä?

Muussa tilanteesa en uskoisi siihen pystyväni.

Voisin hyvin tappaa itsepuolustukseksi (jos vaihtoehtona siis olisi hyökkääjän tai minun kuolema, en tietenkään ensimmäisenä haluaisi tappaa vaan vaikka haavoittaa vain niin että pääsen pakoon) tai puolustaakseni lastani.

Kamalaa, mutta totta. Edellyttäisi siis toki, että tuo uhka olisi oikeasti todellinen...

tai ehkä itsepuolustukseksi

Jos joku todella uhkaisi latani...

Itsepuolustukseksi tai puolustaakseni lastani saattaisin hätätilanteessa tappaa.

Toivottavasti niin järkkyä paikka ei tule eteen, että joutuisin sen kysymyksen eteen.

Tosin jos sairastuisin psykoosiin voisin kai tehdä ihan mitä tahansa.

Sinäpä sen sanoit!!



Kuka tahansa pystyy tekemään mitä tahansa kamalaa, jos on tietty pohjustus asialle.

että vastaus on: voisin tappaa, jos voisin sillä pelastaa oman lapseni. Ja kohde olisi paha ja tekemässä pahaa lapselleni.

Minkään tai kenenkään muun takia en tietenkään.



Tosin en tiedä, pystyisinkö sen jälkeen elämään itseni kanssa... Lasta en voisi surmata koskaan. En usko, että niin pahasti sekoaisin koskaan vaikka aika sekopää olenkin.

Mutta pientä lasta en voisi edes fyysisesti vahingoittaa tahallisesti.



Puolustautuessani tai perhettäni puolustaessani, olisin siis valmis käyttämään kovia otteita jos tilanne sen joskus vaatisi. Toivottavasti näin ei koskaan käy. Koska en halua edes ajatella, että joku raakalainen tekisi lapsilleni jotain.

enkä nyt mitenkään huvin vuoksi vaan jos olisi oikeesti aihetta, esim. joku kajoaisi minun lapsiini.

Omia lapsiani en tappaisi koskaan tai vahingoittaisi, mutta vieraiden on eri asia ja vahingoittamisen kynnys vielä matalampi.

voisin tappaa myös kostaakseni (jotain todella pahaa).

Riittävästi raivostuessani, lapseni takia helpostikin, jos saisin kiinni jonkun pedofiilin tai vastaavan.





Olen tosin joskus miettinyt vakavissani, että jos eksäni olisi teholla, ja minulla valta vetää ns. johto irti seinästä, niin tekisinkö sen. Ja voisin tehdäkin. Olisin viimein vapaa, vaikka vankilassa.

Vastaan kuten ainoa viisas tässä ketjussa: onneksi en ole koskaan joutunut itseäni tämän kysymyksen tiimoilta testaamaan.



Elättekö te jossain Seiskan maailmassa vai mitä?

Vierailija:

Vastaan kuten ainoa viisas tässä ketjussa: onneksi en ole koskaan joutunut itseäni tämän kysymyksen tiimoilta testaamaan.

Oikeasti te " tämä ei voisi koskaan tapahtua minulle" ihmiset olette niitä kaikkein pahimpia.

Ja testaamaan tuskin moni on joutunutkaan, mutta se että asian vain sulkee mielestään ja on ajattelematta saattaa käydä pidemmän päälle vaaralliseksi. Juuri sinun kaltaisesi ne seiskaan päätyy.

Asian tiedostaminen on ainoa keino millä itseään voi kontroloida!

kun naiset, äidit ja ihmiset myöntävät että voisivat tilanteen tullen tappaa. Tämän hämmästelijä on mielestäni tekopyhä, ja kieltää itsessään ja muissa ihmisissä jotakin olennaista. Me olemme eläimiä, tarvittaessa petoja, ja toimimme ääritilanteissa täysin vaistojen varassa.



Muistan kun Ruandan kansanmurhaa kauhisteltiin. Siellä ikänsä samassa kylässä asuneet naapurit alkoivat tappaa toisiaan (kuin myös Jugoslaviassa, muuten), opettajat tappoivat lapsia, lapset ystäviään, työkaverit työkavereitaan, ystävä tappoi ystävänsä, jopa papit tappoivat muita ihmisiä. Koko maa oli yhtä verilöylyä, kun ihmiset kävivät toistensa kimppuun täysin vaikka muita tunteita, kuin itsesuojeluvaisto ja viha.



Tuolloinhan tutkijat, psykiatrit ym. ympäri maailmaa selittivät, ettei Ruandalaisissa hutuissa ja tutseissa ollut mitään outoa: Kuka tahansa meistä, meidänkin yhteiskunnassamme, pystyisi vastaavassa tilanteessa samaan. Ääriolosuhteissa ihmisestä tulee tappaja, kuin kone vailla tunteita. Sama voisi tapahtua myös täällä Suomessa, sanottiin.

Sitä on vaikeaa ja hirvittävää kuvitella, mutta ihmiskunnan historia osoittaa, että tappaminen on meille melko helppoa ja luontaista, heti seuraavana nukkumisen , syömisen ja seksin jälkeen....

ei voisi koskaan tappaa. Silti juuri heitä (vaimoja, miehiä, isiä, äitejä, lapsia, sukulaisia) tapetaan Suomessa eniten. Ja usein ne on luonteeltaan äkkipikaistus- /känni- / mustasukkaisuus- / muita sekoamistappoja, harva niitä etukäteen kovin järjestelmällisesti suunnittelee.



Eli valitettavasti asia taitaa olla niin, että juuri kukaan ei oikeasti pysty sanomaan " en koskaan" , vaikka niin luuleekin. Voimme vain yrittää pysyä väkivallattomalla ja kaidalla tiellä ja onneksi suurin osa ihmisistä tietysti pysyykin.