Voiko lapsen hankkia ns. osasopimuksella? Haluan vauvan, mutta en halua imettaa. haluan lapsen, mutta en halua luopua omasta elamastani, joten aikoisin vieda lapsen paivakotiin

pahalta...sinuna en missään tapauksessa alkaisi vielä harkitsemaan lasta.

Ota huomioon, et lapsi on sinun vastuulla, tarhatädit eivät lastas kasvata. Ja toiseksi, lapsi on ensimmäisen vuoden ja vielä muutaman vuoden siitä eteenpäin todella tiiviisti sinusta riippuvainen. Jos et ole valmis luopumaan mistään, lapsesta ei kannata vielä puhua..En tarkoita tätä mitenkään pahalla, olen vain huolestunut..

Tiedän itse muutamia uraäitejä, heillä on toiminut ura ja perhe hyvin, MUTTA iso ero on siinä, kuinka he ovat suhtautuneet lapseen ja sen vaatimuksiin. He ovat olleet valmiita uhrautumaan äitiysloman kokonaan, valmiita imettämään, valmiita sitoutumaan illoiksi ja öiksi. Ja kun lapsia on tullut toinen ja kolmas, äidit ovat hoitaneet lapset yhdessä. Mieti, miltä tuntuisi olla vauvan isosisko tai -veli, jos et saisi olla edes pikku käärön luona, koska äiti ei jaksa ? Pitäytykää joko kaksin, tai ottakaa joku lemmikkieläin. Opetelkaa eläimen kautta sitoutumista!

Mutta harkitse tarkkaan, lapsi ei todellakaan ole sijoituskohde, se sitoo sinut 18 vuodeksi täysipäiväisesti eikä se siihenkään lopu..



Joka tapauksessa hyvää kevättä ! :)

itse olin ennen lapsia sitä mieltä etten edes halua lapsia...ei mun hermot niitä kestä ymym (fiksuja aatoksia)



kas kas ne mielipiteet ja kaikki muuttui kun lapsen sain :)

vaikka olenkin luopunut paljosta...en mitään vaihtaisi lapsiini ja heidän kanssa olemiseen!



pian 3:n äippä -79

laskujeni mukaan n. 90% tämän palstan naisista ovat vain osapäivä-äitejä, jotka eivät ole sitoutuneet 100%sesti lapsensa hoivaamiseen.....

Ei tarvi imettää tai jäädä pois töistä sen takia.

Entä sellainen time-share-vauva, jonka saisi luokseen vaikkapa yhtenä vkl kuukaudessa. Saisi vauva-kuumeensa hillityksi ilman, että tarvitsee muuttaa elämäntyyliään piiruakaan: luopua harrastuksista, matkustelusta, tissuttelusta tai kessuttelusta jnejne.



Wow. Kumma ettei kukaan ole noin briljanttia bisnesideaa hokannut!



Sitten sitä time-share-vauvaa voisi vaihtaakin kuten lomaosaketta konsanaan: tyttövauvaosaketta poikavauvaan, etnistä alkuperää/lapsen ikää jne.

Tuntuu siltä, että haluat lapsen, koska muillakin on. Et siis oikeasti halua olla äiti.

Ehkä oletkin itsekäs, mutta terveellä tavalla. Ja kävisikö kenties niin, että jos, huom. JOS lapsen saatte ja sitten toisenkin, isompi olisi esim. kolmena päivänä viikossa hoidossa ja muuten kotona? Meillä tämä oli ihanneratkaisu kun toinen syntyi. Lapsilla on ikäeroa 1v7kk.

Ja työelämään palaaminen kannattaa harkita sitten kun äitiysloma alkaa olla lopuillaan. Saattaa nimittäin olla, ettet maltakaan palata vielä töihin - niin on käynyt monille vannoutuneillekin uraäideille.

Joten jos lasta tekee mieli tosissaan, niin ei kuin hommiin! Kyllä ne muut asiat siitä lutviutuvat.

Vierailija:

heti äitiysloman loputtua. Jos toiveissa on toinenkin lapsi, olisi minusta ihanneratkaisu pitää isompi lapsi päiväkodissa ja olla äitiyslomalla uuden vauvan kanssa, jotta aika ei muodostuisi liian raskaaksi. Lapsenhankintaa on lykätty, koska mieheni taas on konservatiivinen kokoomusporvari, joka haluaisi lastensa saavan kasvaa ensimmäiset vuodet kotona äidin kanssa. Hän haluaisi kyllä olla itsekin jonkin aikaa hoitovapaalla, mutta parempituloisena olisi suurimman osan ajasta töissä. Mieheni mielestä olen itsekäs, omasta mielestäni moderni 2000-luvun äiti ja roolimalli.

Tosikot XD



-ei ap

jos nyt kuitenkin erehdymme ja olet (mitä sydämestäni toivon ettet ole), sanoisin että se koira olis ehkä ihan jees...tai ehkä ei, koiraankin pitää sitoutua, ei se " mene vaan siinä sivussa" , vauvasta nyt puhumattakaan. Kyllä lasta varten pitää olla valmis luopumaan paljosta omassa elämässään, mutta niin paljon enemmän saa uutta tilalle:)

Enkä tarkoita tätä pahalla, vaan tosiasiana. Elämäsi muuttuu, täysin, etkä ikinä enää saa sitä takaisin sellaisena kuin se on, jos sitä haluat. Pieni lapsi sitoo 101%:sesti vaikket imettäisikään, ja mikään ei ole enää kuin ennen.