Lue keskustelun säännöt.
Mikä mun miestä vaivaa??!!
16.04.2006 |
Ollaan seurusteltu muutama vuosi, yksi 1v. lapsi löytyy... Oltiin alussa toooosi rakastuneita, mutta pian tuli arki kuvioihin kun tulin raskaaksi, muutettiin yhteen jne.
Lähiaikoina mies on ollut tosi etäinen, ei kuuntele mitä puhun, ei ole " läsnä" vaikka on paikalla. En kuule enää kehuja, en saa oikein mitään huomionosoituksia.. Kaikki mitä sanon, on nipottamista/mäkättämistä tms. hänen mielestä.
Ymmärrän jos on stressiä, suunnitellaan talon rakentamista ja lisäksi miehellä rankka fyysinen työ. Mutta esim. nyt on ollut 5 päivää vapaalla kotona ja levännyt paljon, luulisi olevan hyvällä tuulella, mutta ei!!!
Isänä on hyvä, rakastaa lastaan yli kaiken, mutta esim. syötöt ja muut on vastenmielistä pakkoa miehelle. Ei osaa laittaa mielestäni asioita tärkeysjärjestykseen.
Myönnän, että välillä hermostun herkästi ym. mutten todellakaan nipota joka asiasta. Mielestäni miehen kuuluu esim. syöttää lapsi jos lapsella on nälkä ja itse olen kotitöiden parissa. Mutta aina löytyy jotain mukamas tärkeämpää ja " joo joo, kohta..."
Ja kotityöt, se on sitten asia erikseen, mutta siitä en nyt jaksa kirjottaa... Eli siis niihin ei osallistu ollenkaan. Kuulemma riittää kun hän käy töissä. Ottaa päähän. Ja toista naista hänellä ei ole, se on poissuljettu vaihtoehto... Mikähän meillä mättää???!!!
Kommentit (6)
Tunsin kyllä miehen ennen kuin tulin raskaaksi. Eikä tässä mitään kotia olla leikitty, ihan oikeaa arkea ollaan eletty. Ongelma ei siis ole mielestäni siinä että meillä on lapsi, vaan parisuhteessamme/asenteissa mättää jokin.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hän on vain lopettanut skarppaaminen ja on oma itsensä....
tilanne helpottaa kun lapset kasvaa...
oletteko olleet tai tehneet mitään kahdestaan miehen kanssa vauvan syntymän jälkeen?
minulle tuli tuosta kirjoituksestasi mieleen, että teillä on nyt se oma parisuhde unohtunut kokonaan lapsiperheen arjen alle. olette vain isä ja äiti ja kaikki romantiikka on kadonnut sinne pyykkivuoren ja tiskien alle... pienten lasten kanssa elämä on kovin rankkaa ja lapset tuppaavat imemään vanhemmistaan kaikki mehut ja silloin muu elämä jää helposti paitsioon.
ensiapuna voisitte kokeilla järjestää kahdenkeskistä " parisuhdeaikaa" ihan säännöllisesti. silloin teidän olisi pakko huomioida toisenne ja toivottavasti se romantiikka ja läheisyys taas löytyisi ajan myötä!
tunnistin tuosta kirjoituksesta myös oman parisuhteemme, tosin meillä lapsia on jo kolme kappaletta alle 6-v. meilläkin oli jossain vaiheessa etäinen suhde, ei tehty ikinä yhtään mitään kahden, koko elämä pyöri lasten ehdoilla ja elettiin kuin jotkut kämppikset.
sitten kuopuksen syntymän jälkeen havahduttiin ja alettiin tietoisesti " pelastamaan parisuhdetta" . nykyisin vietetään lauantai-iltaisin parisuhdeaikaa, lasten nukkumaanmenon jälkeen katsotaan yhdessä leffaa dvd:ltä tai juodaan pari lasia viiniä ja jutellaan tms. vaikka ei kuulosta kovin ihmeelliseltä niin ollaan taas lähennytty toisiamme. onhan meillä vieläkin elo sitä samaa rumbaa mutta on kiva kun edes yhtenä iltana viikossa muistaa että se oma siippa onkin ihan mukavaa seuraa :) ja se sitten heijastuu myönteisenä asenteena toiseen myös arjessa.
Tosiaan, silloin kun on yhteistä aikaa ollut ja lapsella on ollut hoitaja, ollaan yleensä käyty ystävien kanssa juhlimassa. Iltaisin kun lapsi nukahtaa, mies piirtää taloa tai käy itsekin nukkumaan. Seksielämä on ihan ok vielä, mutta sen lisäksi juuri mitään yhteistä ei ole :( Olen yrittänyt ehdottaa vaikka mitä tekemistä ja menemistä, mutta miehen mielestä sellainen on " turhaa" . Lapsenvahtejakin olisi... Itse onneksi käyn jonkin verran jumpassa, lenkillä, kahvilla, kavereilla ym. joten omaa aikaa olen saanut tarpeeksi. Samoin mies. Tälläkin hetkellä on kaverinsa kanssa kaljalla.
Ja myönnettäköön että lapsen syntymä oli kyllä jonkinlainen kriisi. Riideltiin ensimmäiset 3-4 kuukautta :/
ap
kun et ehtiny tarpeeks tutustua mieheesi kun tulit raskaaksi ja aloitte " leikkiä" kotia...ehkäpä miehesi on luonteeltaan sellainen jörö ja olisit sen saanu selville jos olisit tutustunut kauemmin...