Vauvani on viikon ikäinen ja taas iski vauvakuume!

Kaipaat sitä palvontaa ja vatsan pyöristymisen ihannointia, jota saat osaksesi raskaana ollessasi mieheltäsi, tutuiltasi, neuvolasta jne. Kun lapsi syntyy, ketään ei kiinnosta äidin vointi, vaan ainoastaan vauva. Et vain kestä sitä, että sinua ei enää huomioida samalla tavalla.

Nauti nyt vaan kaikessa rauhassa siitä vauvasta, joka sinulla jo on.

Nauti nyt vauvastasi.

Itsekin muistan kun raskaana meni vaikka ratikkaan, niin puoli ratikallista väkeä pomppasi pystyyn kun kaikki halusivat antaa istumapaikan. Sitten pari viikkoa synnytyksestä jotenkin odotti samaa reaktiota, mutta sitten olikin vain äiti vaunujen kanssa liikkeellä...

tarkoittanut, että tuossa raskauskuumeessa olisi mitään hävettävää, sillä mukavaahan se on, kun tullaan paapotuksi..



Olen myös sitä mieltä, että tuo romahdus palvotusta " tulevasta-Äidistä" siihen normaaliin olotilaan, jossa sinua ei sen kummemmin noteerata, on osaltaan edistämässä synnytysmasennusta. Ja onko se mikään ihme, että ihminen masentuu, kun ensin 9 kk saa paistatella huomion keskipisteenä ja elätellä ruusunpunaisia mielikuvia tulevasta pikku perheestä, ja sitten huomaat istuvasi tukka likaisena neljän seinän sisällä, eikä kukaan kysy, mikä SINUN vointisi on, miten SINÄ jaksat...

kaiken keskipiste (kerrankin!) ja sitten kukaan ei välitä sinusta tuon taivaallista... Ei ole ihme, että osa äideistä masentuu.

Minun lapsilukuni on täynnä, en enää haaveile vauvoista, mutta muistelen kyllä haikeudella, kun vauva pyöri mahassa, oli niin " mysigt" (en keksi suomenkielistä sanaa) käpertyä nauttimaan mahastaan...