G: Tunnetko olevasi sen ikäinen kuin olet?
Kommentit (15)
ja sitä kautta ehkä mietin, mikä tuntuu tyypilliseltä minkäkin ikäiselle. tosin kyse voi olla elämäntilanteestakin.
Mitä se sitten onkaan... =/ Lapset on jo tehty, vanhin jo pian 12. Tunnen itseni aika nuoreksi vielä, ja sitä tietysti olenkin. Kymmenen vuoden kuluttua kokemusta voi olla enemmän, mutta tuskinpa tunnen itseäni yhtään sen vanhemmaksi.
Ristiriitaisesti tunnen oloni joskus vanhemmaksi kuin olen ja taas joissakin asioissa nuoremmaksi kuin oikeasti olen.
Useimmiten tulen parhaiten juttuun itseäni vanhempien kanssa.
Olen 28-vuotias.
Olen jo 29 vuotias.. ensimmäisen lapseni sain 20 vuotiaana.
En todellakaan tunne itseäni kohta kolmekymppiseksi!
Tuntuu kuin ikä olisi pysähtynyt jonnekin 23-24 vuotiaaseen. En halua edes tulla keski-ikäiseksi. Jokainen syntymäpäivä tuo tullessaan 1-2 kk:n kestävän kriisin.
Muutama kuukausi sitten löysin HARMAAN hiuksen päästäni.. voitte uskoa, että siitä se vasta kriisi tulikin!
Olen 34, luulevat 25vuotiaaksi. Kai sitten pukeudun nuorekkaasti.
pukeudun toisaalta aika teinisti,
välillä mietin että pitäisiköhän mun siirtyä pikkuhiljaa johonkin tätiluukkiin,
mut sitten taas kun tunnen itseni vielä ihan parikymppiseksi, niin miksen pukeutuisikin niin!!!
(tässä vähän kärjistin tuota teiniluukkia, en sentään kulje napapaidoissa jotka paljastaisivat pienen mahamakkarani...)
mutta siis tunnen olevani nuorempi kun kolkyt vee!!!
En pelkää vanhenemista. Elämä tuo aina jotain uutta tullessaan. Mukavaahan se on nähdä uutta ja muistella vanhaa.
Oudoksun tapaa mieltää " oma henkinen ikänsä" joksikin muuksi kuin mitä se on. Myös pelkän nuoruuden ihannointi on minusta outoa. Jokaista ihmistä ikään katsomatta tulisi kunnioittaa, jokainen syntyy omaan aikaansa ja kulttuuriinsa. Länsimaisen kulttuurin nuoruuden ihannointi on minusta luonnotonta peittelyä.
Paitsi aamuisin toisinaan kun ei meinaa sängystä ylös päästä ;)
Ikää 35v
Nyt olen kolmekymppinen ja tuntuu vieläkin ihan kakaralta! Enkä taida aikuiseksi koskaan kasvaakkaan. ;)
jo karmeat 43, mutta ulkoisesti (ja sisäisesti) siinä 33-35 näköinen. huikein arvio oli 29-v... olin aivan onnessani.
Olen 32v. Nyt on sellainen kausi, että tuntuu kuin olisin 19v ja katson lastani, että ei toi VOI olla mun, en mä VOI olla äiti. Välillä taas tuntuu kuin olisin 70v ja elämä alkaisi olla ohitse.
musta ikäiseni (noin 30v ja risat) ovat aika ahdasmielisiä ja ennakkoluuloisia, pelkäävät ihmeellisiä asioita, ovat nurkkapatrioottisia ja sulkeutuvat perheensä sisälle kuin simpukat - ohjenuoranaan " not in my neighbourhood"
Olen lapsenmielinen ja lapsekas, avarakatseinen, rento, suvaitsevainen ja elämäniloinen (en sitten tiedä ovatko ne minua vanhemman vai nuoremman ihmisen ominaisuuksia?) Ulkoisesti olen aika nuoren näköinen, mutta sisäisesti tunnen itseni aika kypsäksi, en kuitenkaan jämähtäneeksi. Yleensä tulen toimeen parhaiten minua vanhempien ihmisten kanssa.
Monet ikäiseni ovat vielä vähän vaiheessa elämän tärkeiden asioiden kanssa, Minä olen naimisissa, meillä on oma koti ja maailman suloisin lapsi:)
Eikö voi vain todeta millaiset luonteenpiirteet ovat määräävässä asemassa tai millaisia mieltymyksiä suosii ym?
Miten joku ikä kertoo mistään enää aikuisiällä. Grow up jundet!