Kuka teillä huolehtii pääasiallisesti rahoista

ostoksilla, koska hän maksaa yhteiselle tilille 100 euroa kuussa omista ruokamenoistaan. laina ja ruokamenot on myös jaettu sentilleen puoliksi. Sellaiseen yhteiseen tiliin ei suostu, josta maksettaisiin kaikki ruokamenot, lainat, matkat jne. RASITTAVAA!!!! Löytyyköhän Suomesta toista samanlaista, ei varmaan. Omasta mielestään ei ole pihi, mutta ei kymmenenkään vuoden jälkeen osaa mieltää sitä, että olemme PERHE. Minä olen jo luovuttanut.



Lisäksi minua ärsyttää omien ostosten luetteleminen, kun tulee puhetta rahasta. Minähän olen ostanut saunan kiukaan.... Plaah, tympii todella, että perheessä pitää käydä tällaisia keskusteluja. ja jos pyydän tuomaan kaupasta jotain, vastaus on aina: Anna rahaa...



Ei nyt ihan suora vastaus kysymykseen, mutta näin meidän yksikössä T: vittuuntunut vaimoke

Onneksi meillä ei ole näin...

Vierailija:

ostoksilla, koska hän maksaa yhteiselle tilille 100 euroa kuussa omista ruokamenoistaan. laina ja ruokamenot on myös jaettu sentilleen puoliksi. Sellaiseen yhteiseen tiliin ei suostu, josta maksettaisiin kaikki ruokamenot, lainat, matkat jne. RASITTAVAA!!!! Löytyyköhän Suomesta toista samanlaista, ei varmaan. Omasta mielestään ei ole pihi, mutta ei kymmenenkään vuoden jälkeen osaa mieltää sitä, että olemme PERHE. Minä olen jo luovuttanut.

Lisäksi minua ärsyttää omien ostosten luetteleminen, kun tulee puhetta rahasta. Minähän olen ostanut saunan kiukaan.... Plaah, tympii todella, että perheessä pitää käydä tällaisia keskusteluja. ja jos pyydän tuomaan kaupasta jotain, vastaus on aina: Anna rahaa...

Ei nyt ihan suora vastaus kysymykseen, mutta näin meidän yksikössä T: vittuuntunut vaimoke

Jos 200,- riittää kuun ruokaan...

Jos säästellen elää, niin ehkä 150 euroa riittää.



Plaah.



Meillä minä ja mies huolehditaan yhdessä taloudesta. Molemmat maksavat omalla nimellään tulleet laskut, kirjanpito sentin tarkkuudella on yhteinen ja samoin tulot ja menot. Minulla on huomattavasti enemmän omaisuutta menneestä ja sen takia tulemme tekemään avioehdon mennessämme naimisiin, mutta itse arjessa rahat on kyllä ihan yhteiset.

Meitä on yhteensä 4, ruokaan on budjetoitu 400 e/kk, joka ei aina riitä jos juhlia tai muita ostoja ( mukana siis taloustavarat, hygieniatuotteet). Mies lyhentää lainaa 400e/kk ja 100e ruokaa. Minä laitan taloustilille 300e ja lainaan 200e, joten tämä kun on niin h****tin tarkkaa, niin tulee nyt sitten maksettua varmasti tasan....



Vuosia sitten, kun oli urani alussa ja tarvitsin autoa, niin mieheni ( todellakin olimme naimisissa) myi minulle oman autonsa, josta maksoin 25000mk.



Kiinnostaisi tietää, onko Suomessa toista samanlaista?

teillä sitten avioehto ja niin että mies omistaa suuremman osan talosta? Onko lapset sinun, mutteivat miehesi?

Lapset ovat yhteisiä, samoin laina ilman avioehtoa, joten lainan lyhennys on käytännön syistä näin. Meillä tuskin olisi tarvittavia ruoka-aineita kaapissa, jos en niistä huolehtisi. Mies vastaisi: Minähän syön niin harvoin kotona! <- huomatkaa sana MINÄ. Hän ei näe perhettä.

Tuo on ihan pöyristyttävää että mies ei maksa omien lastensa ruuista. Meillä maksais isäpuolikin tai siis maksaakin jos lapsen " tulot" ei riitä kaikkeen.

Että ihan ostit mieheltäsi auton, huhhuh.



Meillä on yhteiset rahat, palkat tulee samalle tilille, minä hoidan kaikki laskut sieltä, mies pyytää sitten minulta tarvitessaan rahaa.



Mä en pystyisi elämään tuollaisen miehen kanssa, joka kutosella on...

Vierailija:

... minä hoidan kaikki laskut sieltä, mies pyytää sitten minulta tarvitessaan rahaa...

irasta?

ja tasan puolet olen maksanut menoista aina, myös ollessani työttömänä, äitiyslomalla ja hetken hoitovapaalla ( hetken vain taloudellisista syistä :(.

Mun miestä ei kiinnosta raha-asiat yhtään, sillä on kyllä pankkikortti, mutta mieluummin pyytää multa, kuin menee automaatilta nostaan. Kaupoissa maksaa kyllä omalla kortillaan.



Mies on erittäin tyytyväinen, kun minä hoidan kaiken, eikä hänen tarvitse vaivata päätään noilla asioilla. Minä taas pidän siitä, kun tiedän koko ajan missä mennään.



Ja muuten, ei miehen tarvi polvillaan sitä rahaa multa anoa, riittää kun sanoo, että " kulta, annatko viiskymppiä" :D

mies isoista :)



Minulla huomattavasti pienemmät tulot kuin miehellä, joten jotenkin on ajauduttu siihen että mies huolehtii isoista laskuista (asuntolaina, vastike, auton huollot, laitteet, remontit, matkat ) ja minä pienistä (ruoka, sähkö, lasten hankinnat ja harrastukset, apteekki, lahjat, tuliaiset). Omat henkilökohtaiset laskunsa (puhelin, työmatkat, vaatteet) molemmat maksavat itse.



Yhteinen talous, mutta omat tilit ja omat rahat, ei tilivelvollisuutta toiselle. Kaupassa maksaa se, jolla on rahakkaampi olo. Järjestely toimii kun ollaan niin samaa mieltä rahankäytöstä. Ei olla koskaan riidelty aiheesta.



Nuorena, ennen avioliittoa, lapsia ja asuntolainaa oli erlliset rahat ja yhteinen taloustili, johon molemmat laittoivat yhtä paljon rahaa.

Vierailija:

ja tasan puolet olen maksanut menoista aina, myös ollessani työttömänä, äitiyslomalla ja hetken hoitovapaalla ( hetken vain taloudellisista syistä :(.

Ja mun oikeustajua vastaan sotii se, että avioliitossa on kaksi täysin eri elintasoa.

Tosiaan tuo elatusvelvollisuus on lakiin kirjattu...

Kummankin palkat menee samalle yhteiselle tilille ja sieltä maksetaan kaikki menot, myös kummallakin pankkikortit ko.tiliin. Hyvin toiminut koko avioliittomme ajan (18v.).

t.kolmen äiti

akka nalkuttaa siinä ne on oikein roolit.

Menot menee suurinpiirtein tasan, mies maksaa asuntolainaa ja autoa, ja minä muut talouden laskut ja pääasiassa lapsen menot.

Käyttötilejä on yksi, ja siihen on molemmilla pankkikortti. Minä makselen isot laskut ja seuraan käyttötilin tilannetta ja siirrän sinne sitten tarvittaessa rahaa.



Eli meillä on vapauden illuusio, mutta homma on minun käsissäni.

Tienaamme suunnilleen yhtä paljon ja meillä on omat tilit joita kumpaakin käytämme molemmat. Mutta kaikki laskut, lainat jne. on miehen kontolla. Minä käyn ruokakaupassa ja muutenkin shoppailen ja kysyn mieheltä aina väliaikatietoja millainen meidän rahatilanne on.