Lue keskustelun säännöt.
Lapsuus on elämän kauheinta aikaa
13.11.2006 |
En tajua, miksi lapsuutta ihannoidaan. Minusta se oli vain kamalaa. Vasta parikymppisenä, aikuisena siis, alkoi elämä helpottaa.
Lapsena ihmissuhteet ovat outoja. On kiusaamista, salaliittoja, purkautuvia ystävyyksiä, mä olen välillä kauhean ujo jne. Murrosiässä podin kauheaa maailman tuskaa ja muutenkin olin todella onneton. Lapsuus oli täynnä epäloogisuutta.
Vasta kun pääsin omilleni ja opin ajattelemaan loogisesti, elämä helpottui. Ja mulla on siis ollut ihan tavallinen " onnellinen" lapsuus ja nuoruus.
Välillä oikein kauhistuttaa katsoa omien lasteni elämää. Ei se ole yhtään helppoa.
Kommentit (4)
Vierailija:
Meilläkin oli opettaja, joka meille kaikessa viisaudessaan kerran sanoi, että ei hän täällä vapaaehtoisesti ole teitä opettamassa... *huoh* Lapsena ei sanonut siihen mitään, oli vaan peloissaan ja kauhuissaan, voi että kun olisi ollut tämä aikuisen viisaus, niin olisi letkauttanut takaisin!
Ei ollut perspektiiviä ajatella esim. viikon päähän.
Pelkäsin opettajia niin, että pienestä äänenkorottamisesta meinasi tulla pissat housuun.
tai jos kaverin kanssa oli riitaa, olin ihan varma, etten koskaan saa ketään kaveria enää.
Ja kun murrosiässä poikaystävä jätti, sekin tuntui maailmanlopulta.
Totta: LAPSUUS OLI KAMALAA AIKAA.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
paljon kivempaa aikuisena, vaikka on vastuut sun muut.
Meilläkin oli opettaja, joka meille kaikessa viisaudessaan kerran sanoi, että ei hän täällä vapaaehtoisesti ole teitä opettamassa... *huoh* Lapsena ei sanonut siihen mitään, oli vaan peloissaan ja kauhuissaan, voi että kun olisi ollut tämä aikuisen viisaus, niin olisi letkauttanut takaisin!