Tiedän tien hyvään äitiyteen...

Aina sanotaan, että äiti jaksaa paremmin jos hänellä on omiakin harrastuksia. Tämä ei mielestäni päde niissä perheissä, joissa on perinteinen mies, siis sovinisti. (Näitä perheitä on suurin osa) Itse ainakin jaksaisin lasten kanssa paremmin jos minulla ei olisi mitään omaa, ei haittaisi vaikka ei saisikaan lapsia ajoissa maata, ei haittaisi vaikka toinen muksu ei suostukaan nukkumaan päiväunia ja jos suostuu häntä ei saa nukkumaan ennen yhtätoista illalla.



Olenkin jo radikaalisti vähentänyt omia tekemisiäni: Olen peruuttanut päivän lehden, eikä minulle tule mitään muitakaan lehtiä ( ei ole väliä vaikkei saa lehtä rauhassa luettua), en tee mitään herkullisia ruokia, vain perinteistä perunaa ja kastiketta-tyyliä ( ei haittaa vaikkei saa rauhassa syötyä), en kuntoile ( ei haittaa vaikkei vanhempi lapsi viihdykään rattaissa), olen lopettanut tv-sarjojen seuraamisen ( ei haittaa vaikkei lapset anna rauhassa katsoa tv:tä), en seuraa enää av-palstaa aktiivisesti (ei haittaa vaikka lapsi sammuttaa tietokoneen kesken kaiken), opiskelen avoimessa korkeakoulussa, mutta ajattelin laittaa senkin jäihin joksikin aikaa, niin minulla ei ole mitään stressattavaa. En ole lukenut varmaan puoleen vuoteen yhtäkään romaania ja käsitöitä tein viimeksi joululahjaksi. Minulla on siis aikaa vain lapsilleni. En ole hermostunut, eikä ole väliä vaikka lasten nukkumaanmeno viivästyisi.



Olen oikea rauhallisuuden kuningatar TAI voisin olla jos ei sisälläni viriäisi pieni kapinansiemen. Haluaisin tehdä niin paljon, mutta työtäni on tällä hetkellä lastenhoito ja yritän hoitaa sen niin iloisella mielellä kuin pystyn, mutta välillä masentaa.



Mutta tosissansa olisin kyllä parempi äiti, jos ei minulla olisi minkäänmoisia harrastuksia ja hyväksyisin sen, nyt tämä hyväksymispuoli vielä mättää...