Miten joku voi olla muistamatta synnytyksestä mitään?

välillä, ja on paljon asioita joista on joutunut mieheltä kysyä kun ei itse muista. Siinä vaan oli jotenkin sellasessa tilassa...

Ponnistusvaiheesta muistan vain välähdyksiä ja sen kaiken kattavan kivun. Kun sain pojan syliini tuli sellainen olo, että ei koskaan enää tätä touhua ja en enää koskaan halua tätä muistella. Väsymys ja kuume vei ainakin minun muistini.

ollessa 2kk ja toinen vauva 1kk. No ainakin tää toinen nainen sanoi, että ei todellakaan muista mitään synnytyksestä eli olisiko ollut niin raju ja kauhea synnytys ettei halua muistaa. Vauva syntyi heille -70 luvulla ja toista heillä ei ole. Äiti syö edelleen lääkkeitä. Iltaisin unilääkettä ja aamuisin jotain piristävää ja vielä jotain muutakin. Ja tosiaan sairastui psykoosiin vauvan ollessa 1kk.



Tuo toinen tapaus jossa äiti sairastui vauvan ollessa 2kk kertoi myös, että ei muista synnytyksestä muuta kuin sen että alkoi voimakkailla supistuksilla kotona (parin minuutin välein supisutksia) ja viimeinen muistikuva on siitä, kun läksivät sairaalaan ja saapuivat sit sairaalaan. Ja koko matka 50km oli ollut järkyttävän kivuliasta. On sitten sairaalapapruista jälkikäteen lukenut mitä on synnytyksessä tapahtunut. Mutta kun ei muista niin ei muista

En minäkään muista synnytyksestä kuin jotain yksityiskohtia, joiden järjestyksestä ei ole mitään hajua. Tyyliin: lääkäri kävi, harjoittelija tuli, kello oli yhdeksän jne. Se vaan yksinkertaisesti sattui niin paljon, että piti keskittyä pelkästään siitä kivusta selviämiseen. En kuulemma puhunutkaan mitään koko aikana (salissa).



Miksi siitä toisaalta pitäisikään muistaa mitään :D?

tulee armelias unohdus .

mies oli kuollut vähän aikaa aiemmin, ja taisi suurin huoli olla muista lapsista, jotka keikkuivat naapureilla ja kuka milläkin. Synnytys oli siinä kaikista asioista se vähäpätöisin.