Lue keskustelun säännöt.
Mulla väsyttää ja hermo on tiukassa jo välillä ARAN lapseni kanssa!
15.04.2006 |
Vaikka tiedän, ettei hermoja saisi menettää, mutta välillä ärsyttää ja pahasti! Lapsi on nyt hieman alle 2v. On aina ollut äidin perään kovasti. Kotona pärjää kyllä tietysti myös isänsä kanssa. Mutta ärsyttää, kun lapsi on niin arka, ettei mitään uskalla. Ulkona pelkää toisia lapsia, samoin kerhoissa, joissa olen yrittänyt käydä että tulisi rohkeammaksi. Leikkii kyllä muitten lasten läsnäollessa kuitenkin. Mutta koko ajan tarkkailee missä minä olen, jos ei sillä sekunnilla näy, alkaa lohduton itku. Kerhoissa on itkuinen jatkuvasti, vaikka yritän olla sen kanssa enkä jätä yksin jne. Ei anna kenenkään aikuisen koskea itseensä, kukaan ei saa ottaa syliin, kukaan ei saa auttaa kädestä pitäen jne. Jos ollaan vaikka puistossa ja vauva herää vaunuissa ja menen sitä heiluttelemaan, alkaa isompi itkeä. Jos kotona ollaan menossa ulso ja puen ensin tämän aran isomman ja avaan oven, että menisi vaikka portaille leikkimään siksi aikaa kun puen vauvan, ei mene, juoksee sisällä minun kannoilla koko ajan. Ja kun mennään ulos ja menen vaikka sisältä hakemaan paperia, alkaa itkemään. Näitä esimerkkejä olisi vaikka kuinka paljon. Tuo on todella rasittavaa! Minusta tuntuu että kaikkien muitten lapset on tosi reippaita, paitsi minun. On sillä hyvätkin puolensa tietysti, koskaan ei tarvi kieltää, ei tee juurikaan tyhmyyksia ja kiellettyjä jutuja, paitis joskus kotona.
Onko muilla tällaisia lapsia? Koska se helpottaa vai helpottaako?
Meillä vielä kun lapsi ei osaa puhua, sekin vaikeuttaa kun ei voi selittää asioita ja lapsi ei voi kertoa...
Kommentit (9)
Ehkä kirjoitin vähän hassusti. Siis kun selitän lapselle, tuntuu ettei se kuuntele ollenkaan vaan itkee vaan. On aina aivan sama mitä sille selittäää, se ei auta ollenkaan.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika auttaa ja se, ettet patista häntä. Älä pakota häntä olemaan reippaampi kuin on, äläkä pidä tuota arkuutta huonona asiana. Se on hyvä ollakin vähän varuillaan vieraiden ihmisten suhteen. Eikö olisi huonompi asia jos lapsesi juoksisi kaikkien vieraiden ihmisten perään ja menisi kenen tahansa syliin..?
Meidän lapsi oli pienempänä tosi arka. Ei hänen kanssaan voinut edes kylään mennä kun pelkäsi niin kovin. Annoin hänelle aikaa. Annoin olla arka. Välteltiin kyläilyjä, kerhoja ja kaikkea niitä mitkä lapsi koko ahdistavaksi. Sitten pikku hiljaa alettiin taas käydä jossain kylässä ja joskus harvoin kerhossa, lapsen ehdoilla. Ja ajan kanssa on reipastunut ihan mielettömästi! Vieläkin on ujo, mutta ei enää niin arka kuin esim. vuosi sitten. Ikää lapsella on nyt reilu 3v.
Arvosta lastasi sellaisena kuin hän on. Kunnioita hänen luonnettaan, temperamenttiaan.
Mä olen yrittänyt antaa hänen olla ja yritän pitkäjänteisesti olla tukena ja kannustaa jne. Mutta välillä menee niin hermot!
Ja minunkin mielestä on toki parempi että onkin tuommoinen tarkkailija, eikä mikään vilkas. Mutta tuntuu että joskus voisi olla reipas, eikä aina tarvi itkeä joka asialle...
Mä olen yrittänyt kerhoissa käydä senkin takia, kun lapsi menee syksyllä hoitoon kun aloitan työt. Oppisi vähän olemaan muittenkin kanssa...
ap
lapsissa samaa, mutta nyt ovat 4-5 vuotiaita erittäin reippaita lapsia.
Oikein ollaan ihmetelty, että miten lapsesta jonka MELKEIN leimasimme jo ujoksi, onkin ihan reipas. Tärkeää on, että herkällä korvalla sitten huomaat kun lapsi alkaakin ottaa vapauksia, etkä ole silloin vahingossa liian ankara..
Voimia! Tuo on varmasti omalla tavallaan yhtä rankkaa kuin toisaalta vilkkaan lapsen kanssa....
Nyt hän on 2,5 v ja ottaa jo kontaktia reippaammin muihin. Älä siis hämmästy, jos lapsesi ei olekaan " tuomittu arkuuteen" loppuelämäkseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta syksyyn on vielä aikaa ja lapsesi kasvaa ja kehittyy koko ajan. Hän voi olla jo syksyllä reipas hoitoonmenijä, ilman että häntä " koulutat" siihen käymällä kerhoissa. Kesällähän ei kerhojakaan edes taida olla, joten mitä suotta lasta " kiusaamaan" niillä jos hän ei siellä viihdy.
Pidä huoli vain sitten syksyllä että ehditte käydä tutustumassa ja totuttelemassa hoitopaikkaan hyvissä ajoin ennen kuin menet töihin. Puhu myös hoitajan/hoitajien kanssa siitä, että lapsi on aremman luonteinen, että ottavat sen huomioon. Ainakin toivon, että ottavat sen huomioon!
Yritä nyt vain olla liikaa ajattelematta asiaa, ja älä ainakaan lapselle sano esim. " olet arka" , " mikset ole reippaampi" tms. Ei sellainen ainakaan rohkaise. Kyllä hän varmasti osaa olla vielä muiden lasten kanssa, anna vain hänelle siihen aikaa :)
4
Ei kuitenkaan aivan noin extreme kuin teillä. Mutta minua myös hermostuttaa esim. kerhossa, kun se ei suostu tekemään mitään, mitä toiset samanikäiset kuitenkin tekevät reippaasti.
Nyt onkin hyvä, kun luin tämän. Muistuu taas mieleeni se, että lapsen pitää antaa olla sellainen kuin hän luonteeltaan on. Olen niin itsekin ajatellut, mutta tässä välillä se on minulta vähän päässyt unohtumaan. Olen vain typerästi alkanut ottamaan paineita siitä, että kun muiden lapset tekevät ja meidän ei... Eihän se arkuus ole kuitenkaan mikään hävettävä asia, joten miksi en itse olisi reipas ja olisi lapselle se turvallinen syli kerhossakin, mistä hän saa rauhassa tarkkailla tilannetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä tunnetkin sen kirjan jo? Siinä puhutaan juuri näistä asioista.
Puhumattomuus ei ole sama kuin ymmärtämättömyys.