Ystäväni pyysi kohtuani lainaksi!
On ihan pakko saada kirjoitettua tämä ja kuulla mielipiteitä muiltakin.
Olen tässä nyt jo 3viikkoa miettinyt, että haluanko ryhtyä siihen... Itselläni 3 täysin tervettä lasta ja olen " parhaassa" synnyttäjän iässä, oma terveyteni on loisto kunnossa, en juo alkoholia enkä tupakoi, ja he nimenomaan haluavat tutun ja luotettavan ihmisen kantamaan heidän laspsensa maailmaan.
Mutta huoh...
Olen listannut huonot ja hyvät puolet(tässä muutama):
+Saisin kunnian olla se joka suo heille mahdollisuuden vanhemmuuteen
+Tiedän että saisin heidän maailmastaan täydellisen(jos ymmärrätte mitä tarkoitan)
+Tiedän olevani ihanne odottaja (terveyteni vuoksi)
-Miten selitän omille lapsilleni mahassa kasvavasta lapsesta
-Ennen kaikkea miten pystyn luopumaan lapsesta syntymän jälkeen
-Mikä on oma suhtautumiseni tulevaan lapseen
-Pelkään rakastuvani lapseen liikaa=(
Tämä on kyllä varmaan niin harvinaista etten vertaistukea taida moniakaan löytää. En ole edes kysynyt miten toimenpide tehdään. Haluan ensin päättää että teenkö tämän vaiko en..
Äitini oli kauhuissaan kun hälle kerroin tälläistä harkitsevani. Sanoi että luopuisin omasta lapsestani. Vaikka hän on niin väärässä kuin voi vain olla, niin pelkään, että loppujen lopuksi minulla on sellainen tunne kun annan vauvan oikeille vanhemmille...
Haluaisin niin auttaa ystävääni, mutta jokin tuntuu vaan niin omituiselta tässä asiassa......
Kommentit (13)
Hirvittävän jaloa kuitenkin, että edes harkitset asiaa!
En osaa neuvoja antaa -mieti kuitenkin asiaa pidempään, ennen kuin päätöksesi teet.
Vuokrakohduksi ryhtyessä on tosiaan tehtävä itselleen selväksi ettei kannettava lapsi ole oma (usein edes biologisestikaan).
Onnea vaikeaan valintaan.
Älä anna painostaa itseäsi mihinkään..
olisikohan se adoptio kuitenkin parempi vaihtoehto..
Harkitse asiaa tarkkaan. Voisit päätökselläsi tehdä tosiaan ystäväsi maailmasta täydellisen =).
Koko odotus ja kaikki... Sit se syntyy ja he tulevat paikalle, vauva kapaloon ja menoks... Voisitko mennä pokkana katsomaan vain kantamaasi ja synnyttämääsi lasta? Ai hei....
Ihminen on kumma eläin..tunteet tekee tepposet...
Mutta se että koet koko raskaus ajan kuinka lapsi potkiii, ja sinä synnytät hänet! Se läheisyyden ja äitiyden tunne voi syntyä, vaikka lapsi olisikin toisen munasolusta tehty.
Jos tunnet yhteyttä tähän lapseen, voitko katsoa kun toiset hellivät häntä tai knu lapsi itkee niin voitko olla menemättä apuun ennen oikeaa äitiään, voitko katsoa vierestä kuinka häntä kasvatetaan,
no luultavasti!
Onko kohdunvuokraus Suomessa mahdollista?
Kyllä on. Sijaissynnyttäjää tarvitaan silloin, kun biologisten vanhempien sukusolut ovat kunnossa, mutta naiselta synnynnäisistä tai muista syistä puuttuu kohtu. Yleensä sijaissynnyttäjä löydetään pariskunnan omien kontaktien perusteella heidän lähipiiristään.
Kun lapsi on syntynyt, biologiset vanhemmat joutuvat adoptoimaan hänet. Tämä siitä syystä, että vaikka vauva on saanut alkunsa vanhempien omista sukusoluista, hän on kasvanut lainakohdussa.
taisit itse jo vastata noissa miinuksissasi, että kohdallasi kohdunvuokraus olisi mahdotonta:" miten pystyisin luopumaan vauvasta?"
Eli, moisia ajatuksia ei voi olla enää siinä vaiheessa kun tuommoiseen ryhdytään! Siinä on ajateltava vain että kasvava lapsi on vain kasvamassa kohdussani, se ei ole minun vaan ystävieni.
on oikeasti raskasta, ja synnyttäminen myös. Verottavat kyllä myös terveyttäsi sekä jaksamistasi omien lastesi kanssa raskausaikana ja synnytyksen jälkeen. Maidontulo pitäisi lääkkein tyrehdyttää - tuskin voisit imettää toisten vauvaa. Entäpä, jos pari myöhemmin eroaisi? Miltä sinusta tuntuisi? Tai jos heille tulisikin (yllättäen) mustasukkaisuutta, väkivaltaa tms. Jos lapsi joutuisi olemaan itsekseen pitkiä iltoja koulun jälkeen, kun vanhemmat ovat töissä?
Ovatko olleet pitkään lapsettomia, minkä ikäisiä ovat? Kuinka helppo heidän on sopeutua lapsiperhearkeen elettyään sinkku-dinkkuelämää? Ovat ehkä maalailleet valmiiksi ruusunpunaisen kuvan vauva-arjesta.
Itse olen joutunut näitä asioita pohtimaan. Meillä on myös tällainen tuttavaperhe. Itselläni on myös lapsia, tilanteeni on hyvin samankaltainen kuin sinun.
He olivat yrittäneet lasta jo 5vuotta tuloksetta, kunnes ystäväni sai todella vakavan kohtutulehduksen. Ainut hengen pelastus oli kohdun poisto... Ovat olleet naimisissa jo vuosia.
Ainut suurin pelkoni tässä asiassa on juuri tuo miten suhtaudun lapseen. Pystynkö luopumaan. Haluaisin niin kovasti auttaa ja tehdä sen ystävälleni. Olen itkenyt ja rukoillut, että saisin tähän sen oikean vastauksen... Ja minua ei painosteta mitenkään mihinkään suuntaan. Jopa mieheni sanoi tukevansa minua mitä ikinä päätänkään tehdä..
kerran miehesikin tukee sinua siinä.Itse en pystyisi koska kiintyisin lapseen ja ne pahoinvoinnit ja väsymys yms.on vaikeaa kestää kun ei ole oma lapsi kyseessä ja sitten onhan se aika niiltä omilta lapsilta poissa kun äiti on raskaana ja väsynyt.Ja tietysti miten oma vartalo kulahtaa hieman joka synnytyksen myötä niin siinä lisää miinuksia. Kuitenkin jos pystyt suostumaan siihen ja jaksat ajatuksen ja toteutuksen niin olet todella epäitsekäs ihminen ja pelastat yhden pariskunnan lapsettomuudelta.Voitha sit ryhtyä vaikka lapsen kummiksi. Ihmiset ovat niin erilaisia mutta itse en tosiaan kestäisi pahoinvointia ja synnytys tuskia muun kuin oman lapsen takia.Olisihan se hienoa jos tuommoisessa tilanteessa olevaa joku silti auttaisi.Elämä ilman lasta on varmasti kauheaa!
Eihän se periaatteessa sun lapsi ole jos sun kaveris munasolu hedelmöitetty hänen miehen siittiöillä..