Työelämässä oleva insinööriäiti (vanh.lest.) vastaa asiallisiin kysymyksiin

Niin että Jumalan tahtoon on ollut vaikea tyytyä?

4 lasta, vanhin 8.5 v., nuorin 1.5v.

Kyllä, jos ajattelen asiaa työkuvioiden kannalta. Olen jo vuosia työskennellyt projekti-insinöörinä ja näin ajatellen kesken projektin olisi hankalaa jäädä lomalle. Mutta toisaalta kukaan meistä ei ole korvaamaton ja aina on ollut ihanaa jäädä äitiyslomalle pikkusen hengähtämään hektisestä työelämästä.

- tai sen että edellinen on vielä niin pieni että tiedät että työkuvioista tulee rankkoja yhdistettynä kotirumbaan.



Ole varmaan huomannut että me muut laskeskellaan kovastikin noita sopivia ikäeroja ja työkuvioita ja onko varaa isompaan autoon ja asuntoon ja kestääkö pää töissä paineita kun ei vuosiin tule kunnon yöunta-



minusta tällaiset pohdinnat on ihan inhimillisiä ja ihmettelen vahvuutta jolla lestadiolaisäidit ottaa vastaan lapset silloin kun niitä siunaantuu.

Kotirumba- juuh. Se on raskasta. Toinen työpäivä alkaa, kun pääsen kotiin. Mutta onneksi minun ei tarvitse yksin tehdä näitä kotihommia, vaan jaamme mieheni kanssa hommat. Ei siis lainkaan ylivoimaista vaikka välillä todella väsyttää.



Uskotko, että kun olen vapauttanut itseni tuosta sopivien ikäerojen laskemisesta ja mietinnöistä, kuinka sovitan mahdolliset raskaudet ja työkiireet. Tunnen itseni hyvin rennoksi ja vapautuneeksi. Panostan työhöni sen 100 prossaa silloin kun töissä olen, enkä MIETI tulevaisuutta sen enempää. Rahahuolia ei ole enempääsää ollut. Auto on perheen mukaan, samoin talo. Eli minun ei tarvitse itse huolehtia tuosta laskemispolitiikasta vaan olen todellakin heittänyt asian Herran huomaan, jos näin humoristisesti voin ilmaista.

Vai oletko outolintu piireissänne? Ihmettelevätkö muut ikinä kotiäidittömyyttäsi?

Ei, en tunne montaa. Eli olen outolintu.

kun sulta ei kysellä paljon!

Jaa-a ;-D Ehkäpä. Ihmisillä ei siis kiinnosta tämmönen " normi-ihminen" , vaan kaikki outu ja erillainen herättää mielenkiinnon, jopa mässäilynhalun.



Uskotteko, että olen kuitenkin työpaikallani hiukan poikkeava kun minulla on monta pientä lasta. Saan sietää kyselyjä/kyttäilyjä mahdollisesta seuraavasta raskaudesta, mutta vielä olen jaksanut suhtautua asiaan huumorilla. Onneksi olen miesvalta-alalla ja miehet todellakin ottavat asian hienosti ja rennosti. Vakaumustani kunnioitetaan jokaisessa tilanteessa ja esimerkiksi työmatkoilla minun ei ikinä tarvitse selitellä vesi-linjaa.