Onko typerästi tehty?

Otin tarkoituksella etäisyyttä erääseen ihmiseen (pitkäaikainen ystävä) ihan siitä syystä, etten ymmärrä hänen tapaansa elää elämäänsä? Mä en enää jaksanut kuunnella sen marinoita siitä kuinka asiat on päin peetä. Vuosia yritin kuunnella ja neuvoa, olla kuuntelevana korvana mutta kuin ihminen ei tee asioilleen yhtään mitään että saisi asiansa kuntoon. Eli hänellä on paljon sanoja ja suunnitelmia mitä hän aikoo tehdä, mutta silti kaikki asiat jää tekemättä ja niin vaan jää rypemään tilanteeseensa. Mä en enää jaksanut seurata vierestä, jossain se mun raja tulee vastaan. Jos ei ihminen tajua sitä, että vain itse sieltä suosta noustaan ja ystävät olemme tukemassa kyllä. Mutta ei meillä ystävillä selkä jaksa ikuisesti kantaa. Mulla tuli raja vastaan.

Eli lyhyesti: meillä on näkemyseroja, mun pitäis ymmärtää hänen tilannettaan, hän taas ei voi yhtään ajatella tilannetta mun kantilta. Eli kun olen huolissani hänestä, se myös tarkoittaa sitä. Ja kun auttava käsi ei kelpaa saa olla.....



Teinkö väärin kun sanoin, että nyt otan tarkotuksella etäisyyttä asioihin. Hän olkoon omassa sopassaan ja kun hänellä tarpeeksi haluja oikeasti alkaa elämäänsä laittamaan kuntoon, olen tukena ja apuna. Enempään en pysty.