Lue keskustelun säännöt.
Väkivalta parisuhteessa
08.03.2006 |
Riitelin mieheni kanssa viikonloppuna ja ärsytin häntä sanallisesti siitä, että hän ei huomioi minua tarpeeksi. Hän väitti, että minä en tee itse mitään ja odotan vaan " valmista" . Lopulta itkin ja huusin, että vihaan häntä.
Olin juuri rasvaamassa käsiäni, ja suutuspäissäni puristin rasvatuubista niin paljon voidetta, että sitä roiskui lattiamatolle. Mies tuli ja kiskaisi maton altani niin, että lensin selälleni. Satutin takaraivoni, ristiselkäni ja käsivarteni sekä pakarani on kauttaaltaan siniset. Päätä ja selkää on nyt särkenyt pari päivää ja istuminen töissä yhtä tuskaa. Mieheni syytti minua, että mitäs seisoin siinä matolla, kun hän vain aikois siivota sotkuni. Oma oli tietysti vikani, kun suututin hänet.
Tätä ennen hän on lyönyt minua pari kertaa kymmenen vuoden aikana ja viimeksi joulun alla. Nyt hän pyysi anteeksi ja annoinkin. Rakastelimme illalla. Tuntui ihan hyvältä, vaikka koko kroppa on kipeänä siitä kaatumisesta.
Minua huolettaa miten lapset ajattelevat, kun näkivät tämän kaiken? JA onkohan pelkoa, että tulevaisuudessa nämä toistuvat, vaikka mies lupasi ettei satuta minua enää (hän ei arvannut että kaatuisin niin pahasti) vai pitääkö tässä alkaa etsiä omaa kotia itselleen ja lapsille.
Siitä vain tulisi riitainen tie, mies sanoi, että hän pitää lapset eikä anna niitä minulle. Mä olen aivan sekaisin, enkä tiedä mitä tekisin???
Kommentit (7)
vaikka väkivalta loppuisikin on silti hyvä oppia käsittelemään asiat raivoamatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
silloin sinun paikkasi on kotona lepäämässä eikä töissä. Mitä väkivaltaiseen käyttäytymiseen tulee, niin oma exäni joitakin kertoja uhkaili ja sitten kerran pahoinpiteli minut aivan tosissaan. Suhde jatkui sen(kin) jälkeen vielä jonkun aikaa, mutta luotto mieheen oli mennyt täysin ja pelkäsin, että uusiutuu. Exäni pyysi myös aina anteeksi ja oli ihanista ihanin noiden tapahtumien jälkeen. Seuraava kerta vaan aina oli edellistä pahempi...
Pääsette turvallisessa ympäristössä puhumaan syvimpiäkin tuntojanne. Molemmissa teissä lienee syytä teidän riitoihinne. Sinä huudat lastenne kuullen, että vihaat miestäsi eli heidän isäänsä ja hän käyttäytyy aggressiivisesti.
Ei kai sinulle täydy erikseen sanoa, että tuo ei anna tervettä esimerkkiä parisuhteesta lapsillenne.
Sinä ottaisit oman vastuusi siitä, että vaikka ketään ei saa väkivalla edes uhkailla, pyrkisit kohtelemaan miestäsi arvostavasti ja rakastavasti ja ymmärtäväisesti. Kuitenkin tekisit selväksi, ettei sinua saa lyödä tsm.
Vaatisit, että mies todella ymmärtää ja on sitä mieltä, että teki väärin.
Miksi tästä pitäisi tehdä sen suurempaa numeroa, jos kerran väkivalta ei ole suhteenne yllä jatkuvasti leijuva ongelma. Kerro miehellesi, että pelkäät tämän toistuvan. Mitä mies aikoo tehdä asialle. Ehdota, voisiko hän esim tästä lähtien ilmoittaa, että nyt tuntuu siltä, etten kohta hallitse itseäni, käyn pikku lenkillä.
En ymmärrä miksi aina ehdotetaan tosi radikaaleja keinoja, jos mies on väkivaltainen, niin moni mies on ainakin taipuvainen sellaiseen. Yksi tie on erotaan ja heti, toinen on rakennetaan suhdetta yhdessä. Mies tarvitsee tässä tukea ja apua. Miehesi on vähän " luolamies" , varmaan kuitenkin ihan ihana, jos kerran olette jo 10 vuotta olleet yhdessä.
Viestistäsi näkyy se, miten tavallaan uskot miestäsi, kun hän sanoo, että asia oli sinun syysi. MIKÄÄN ei oikeuta väkivaltaan, ei mikään.
Itse elin monta vuotta suhteessa, jossa oli väkivaltaa. Tilanne ei parantunut, vaikka mies aina lupasi, vaan päinvastoin. Lähteä tajusin vasta, kun teholle jouduin, ja suku sai tietää miehen väkivaltaisuudesta. Ex-mieheni oli lisäksi narsisti, ja pyrki sanoillaan mitätöimään ja väheksymään minua, alistamaan, aiheuttamaan taloudellista riippuvuutta, jne.. Lähde tuosta suhteesta, ihan oikeasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sanat suusta. Olin ja olen äärimmäisen väsynyt. Mies ei kestänyt sitä että rupesin itkemään ja huutamaan. Häpeän itsekin raivostumistani.
Olen ehdottanut pariterapiaa aikaisemmin, mutta jostain syystä emme ole sinne menneet. En ole varma lähtisikö hän ja yksin en vaan ole kehdannut/iljennyt ottaa yhteyttä.
Lapsillemme selitin illalla, kun mies ei ollut kotona. Sanoin, että rakastan heitä ja isääkin, vaikka suutuspäissäni päästelinkin rumia sanoja suustani.
Joku vihjaisi aivotärähdyksestä. Pää on kyllä vieläkin kipeä, mutta en tiedä johtuuko siitä. Minulla on nimittäin myös niska kipeä (lihakset tiukalla?) ja se voi olla sitäkin. En ilkeä mennä lääkäriinkään.
Olen totaalisen hämmentynyt. Jotenkin uskon, että mieheni ei enää vahingoittaisi minua. Hän oli itsekin selvästi katuvainen. Tai sitten en tuntisi häntä ollenkaan. Ehkäpä vaan annan ajan kulua ja pyrin unohtamaan tämän. Niin ja varaan lopultakin sen ajan sinne terapiaan!
Kiitos kaikille vastauksistanne!!
t.ap
pariksi päiväksi (lapset mukaasi tietty), jotta saat etäisyyttä ja rauhaa miettiä tilannettanne. Muuta en voi neuvoa sinulle, kun en tarkemmin tiedä taustojanne.
T. perheneuvolan täti