Av-mamman käsitys ihanteellisesta äidistä...

Hänellä on kaksi lasta, tyttö ja poika. He ovat syntyneet sopivalla neljän vuoden ikäerolla.



Hän oli vähän vaille 30 saadessaan ekan lapsen, jotta vältti sekä teini-että mummoäitiyden.



Hän synnytti molemmat lapset alakautta ilman vauvaa vahingoittavaa kivunlievitystä.



Hän imetti molempia aivan helposti vuoden, kun ymmärsi, että se onnistuu jokaiselta.



Hän on tietysti akateemisen koulutuksen saanut, ja hyvän työpaikan omaava, mutta on kotona lasten kanssa, kun mies tienaa kahmalokaupalla rahaa myöskin akateemisessa ja hyvässä työpaikassa.



Hän ei koskaan ole tarjonnut lapsilleen purkkiruokaa, vaan tarjoaa heille jokapäivä täysipainoista, ravitsevaa kotiruokaa, jonka lapset syövät aina mukisematta oikeaan aikaan.



Hänen lapsensa eivät ole koskaan aiheuttaneet pienintäkään huolta nukkumisen suhteen, vaan nukkuneet kaikki yönsä kellon ympäri. Tämä siksi, että äiti on ymmärtänyt kaiken alun alkaen paremmin.



Vauvana lapset eivät koskaan itkeneet, syy sama kuin yllä.



Hän pesee lapsensa joka päivä kahdesti, ja vaihtaa lakanat kolmesti viikossa. Hän käy myös itse aamuin illoin suihkussa, imuroi päivittäin ja koti on aina siisti.



Silti hän ehtii viedä lapset kahdesti päivässä ulos, harrastaa heidän kanssaan ja leikkiä joka päivä.



Hän huolehtii myös omasta jaksamisestaan käymällä yksin harrastuksissa ja kulttuuririennoissa, joka käy helposti, kun hänen valitsemansa fiksu mies tietysti katsoo lapsia vuorollaan mukisematta.



Fiksun miehen kanssa parisuhde hoituu, kun käy välillä syömässä yhdessä.



Hän on erittäin hoikka ja liikunnallinen, eikä koskaan ahnehdi mitään epäterveellistä.



Hän ei ole ihan ihminenkään, mutta sitähän taas av-mamma ei tajua. Yksikin harha-askel edellä kuvatusta, niin siinä on monen kommentin mukaan perusteet huostaanottoon, tai ainakin ankaraan tiedusteluun, että " miten tuollaiselle on lapsia annettukin!"



Ja sitten ihmetellään, kun äidit masentuvat. Minä en ihmettele.