Kumpi on sinulle tärkeämpi? Lapset vai mies?

Lapset on sinusta, lihaa ja verta. Miehiä tulee ja menee, lapset pysyy! Sama pätee kavereihin. Helpommin saa miehen kun hyvän ystävän. Eli ystävätkin on tärkeämpiä kuin mies minulle!

En osaa edes kuvitella elämää ilman miestäni.

Mieskin on tärkeä, mutta lapset silti tärkeämpiä.

Jos tulisi tilanne pakko valita vain toinen, tottakai valitsisin lapseni, ja oletan miehen tekevän samoin. Harmittaa joskus kun mies sanoo minulle että olen tärkeämpi kuin lapsemme.. ?? Haluaisin että lapsi menisi edelle myös hänen arvoasteikossa.. Ystävät eivät kuitenkaan mene mieheni edelle, kuten kakkosella..

Kyllä pelastaisin ensin mieheni. Sitten hänkin voisi auttaa saamaan lapset ulos talosta mikä on ehkä vähän helpompaa miehelle kuin pienikokoiselle naiselle.



3

3

mieskin on rakas ja tärkeä, mutta kyllä lapset menee edelle.

Mies voi ehkä joskus jättää(tai joutua lähtemään), mutta lapset on aina mun lapsia, niistä ei tuu ex-lapsia mitenkään :D

Esim jos olisi auto-onnettomuus ja lapset ihan kunnossa takapenkillä ja mies tajuttomana vaikka kuskin paikalla, niin käskisin lasten mennä ulos autosta ja juosta kauemmas ja ryhtyisin kiskomaan miestä irti jos voisin.



Kamala visio, mutta minusta yhtä kamalaa, että täällä niin moni voi heti julistaa kummatko hylkäisi jos tarve vaatisi. Mä en ainakaan haluaisi edes itse päättää, ja jos multa joku pois otetaan, niin tulkoon se valinta joltain korkeammalta taholta.



Mulle se että lapset on omaa verta (mun mielestä ne ei ole minun lihaani), ei tee niistä vain sen takia arvokkaampia kuin mieheni jonka kanssa esim avioliitossa ollaan tultu yhdeksi lihaksi vai miten se nyt menikään.

Tässä elämäntilanteessa, kun lapset on pieniä (1 ja 3), niin tottakai lähes joka asiassa lasten tarpeet menevät mieheni tarpeitten edelle. Ja varmaankin automaattisesti pelastaisin lapseni siitä palavasta talosta jne., koska olettaisin että mies selviäisi ominkin jaloin. Hmm... minä taas ajattelen, että lapset ovat vain lapsia, ne eivät ole " minun" : ne joka tapauksessa joskus kasvavat aikuisiksi ja lentävät pois pesästä. Mutta ehdottomasti ajattelen, että mies on se joka jää. Voin viettää koko elämäni mieheni kanssa, mutta vain murto-osan siitä lasteni kanssa. Ja jos pitäisi valita, kumpi kuolisi, mies vai jompikumpi lapsista, niin... no, voisin silti kuvitella selviäväni ja jatkavani elämää ilman lapsiani, mutta en voisi edes kuvitella eläväni ilman miestäni!.

Kyllä lasten tarpeet menevät miehen tarpeiden edelle 6-0. Aikuinen ihminen pystyy elämään itsenäisesti, lapset eivät.



Lapset tulevat aina olemaan minun lapsiani, mutta mieheni voi jättää - vaikkakin omani on hyvin sitoutunut perheeseensä, mutta sittenkin.

Meidän suhde on niin erityinen ja vakavalla pohjalla. Siksi valitsen miehen tärkeämmäksi. Hän on kuitenkin aviomieheni, lasteni isä, paras ystäväni, rakastajani, kumppanini, kaikkea sitä mitä ihminen vain tarvitsee, rakastan miestäni ja hän on minulle todella tärkeä. Suhde vain voimistuu päivä päivältä.



Tottakai lapsetkin ovat tärkeitä ja heitä suunnattomasti rakastan. Lapset ovat pieniä nuppusia, jotka ovat niin tärkeitä, että heidän vuokseen tekisi mitä vain, Omien lasten kanssa kuitenkaan ei voi saavuttaa samanlaista suhdetta, kuin heidän isänsä kanssa.



Lapset muutenkin ovat vain lainassa, he kasvavat ja kehittyvät, ovat vuosien päästä teinejä ja täysi-ikäisiä, muuttavat pois kotoaan, perustavat omaa perhettään. Kun taas miehen kanss on jo 10v oltu yhdessä ja voidaan olla vielä vaikka 70 vuottakin yhdessä, jos hyvin käy :) Lapsen kanssa todennäköisesti asutaan heidän 0-18v eilinvuoden. Joten tällä perusteilla mies olisi se tärkeämpi.



Toivottavasti koskaan ei tule tilannetta, missä pitäisi valita pelastaako miehen vai lapset. Loppupeleissä en varmaan osaisi päättää ja siihen miettimiseen pelastaisinko miehen vai lapset kuluisi niin kauan, ette menehtyisin itsekin. Koska haluisin pelastaa sekä miehen, että lapset.



Olemme pohtineet näitä asioita mieheni kanssa, kun lapsemme meinasi kuolla. Mietittiin, että jos hän kuolee, niin lapsia voi todennäköisesti tehdä vielä lisää. Vaikei se uusi lapsi korvaisi millään lailla tätä menehtynyttä lasta, ei todellakaan, koska jokainen lapsi on ainutlaatuinen, erityisen rakas. Mutta sellainen toivo eli, että ei tämä tähän lopu.



Minulle ovat mies ja lapset yhtä tärkeitä ja rakkaita. Mutta jos olisi ihan pakko valita toinen tärkeämmäksi, niin kyllä se sinne mieheen kallistuisi. En koe olevani huono ihminen tai äiti, vaikka näin valitsen.

Mies on rakas ja tärkeä, mutta lapset ovat minun vastuullani. Mies sanoo että minä olen tärkein, ja se tuntuu vähän oudolta...

Mies tietysti on sikäli tärkeämpi, että hänen kanssaan jaan elämäni ja lapset lähtevät maailmalle ja tapaan heitä satunnaisemmin kun ovat isoja.

Lapset tuntuvat sikäli " tärkeämmilltä" , kun heikompina ja pienempinä tarvitsevat enemmän minun suojelustani ja hoivaani.



Jos auto-onnettomuus tai palava talo tulisi eteen, pelastaisin ensin sen, joka on suurimmassa varassa, huolimatta siitä onko lapsi vai aikuinen.

Jos vaaran uhka olisi yhtä iso, luultavasti pelastaisin lapset ensin.

lapsen vai miehen, niin lapsen pelastaisin.

Ollaan tästä joskus juteltukin miehen kanssa ja tultu siihen tulokseen että me ollaan eletty jo elämää, mutta lapsella kaikki on vielä edessä.

Ainoastaan raskaana ollessani kun juteltiin, mies sanoi että jos tulee joku ongelma synnytyksessä ja hänen pitää valita kumpi jää henkiin niin lapsi saa kuolla.

Ja kuten muutama muukin on sanonut, mies voi lähteä lätkimään, mutta lapset on samaa lihaa ja verta VAIKKA ne hylkäisivätkin minut, ne on silti mun lapsia.

Olisin hukassa, jos jollekin heistä tapahtuisi jotakin.

Ei rakkautta toisiin ihmisiin tarvitse pystyä arvottamaan jollain asteikolla, tuota rakastan enemmän kuin tätä. Minulle sekä lapset että mies ovat äärettömän tärkeitä enkä osaa laittaa heitä yleisesti ottaen tärkeysjärjestykseen. He ovat eri tavalla tärkeitä. Jos lisätään kysymykseen lisämäärityksiä, kuten kumman pelastaisit ennemmin jne. niin silloin on kyse jo eri asiasta. Luulen, että suurin osa pelastaisi pienen avuttoman lapsen ensimmäiseksi, mutta ei se tee miehestä yhtään sen vähemmän tärkeätä.

se on ihan selvää vaikka miehenikin on tosi rakas

Tärkeintä maailmassa. En voisi kuvitellakaan tilannetta, jossa mies menisi edelle...

ei ole normaalia kiintyä toiseen aikuiseen enemmän kuin omiiin lapsiin joista on vastuussa!

Tälläiset vanhemmat laittaa aina kaiken muuten toisten viaksi. Jos lapselle tulee ongelmaa se on joko lapsen syy, tai koulun tai päiväkodin tai on tullut lapsi johonkin kaukaiseen sukulaiseen.. Ja näille lapsille tulee niitä ongelmia kun äiti ei pysty kiintymään ja sitoutumaan lapseen terveesti.