Mieheni ei halua enää lapsia esikoisemme jälkeen!!!!

asioiden edelle. Teillä on vielä pieni vauva ja sinä olet nuori. Anna miehellekin aikaa toipua. Kyllä sen kierukan pois saa jos haluaa.

Ja... no et varmaan halua kuulla tätä, mutta sinä olet vielä niin nuori, että usko pois, paljon on muuttua ajan kuluessa. En usko että miehesi on täysin toista lasta vastaan, mutta ehkä hän ei vaan halua toista aivan heti, etenkin kun kerroit että olette saaneet enemmän kuin tarpeeksi vaikeuksia raskauden ja vauvan ensi kuukausien aikana. Kuten itsekin sanoit, viime kuukaudet ovat eivät ole olleet helppoja, ja juuri vasta itsekin tulit siihen tulokseen, että voisit harkita toista lasta. Joten neuvoni on odottaa vähän aikaa, asiat varmaan muuttuu. Ja anna miehellesi aikaa, hänenkin elämänsä on mullistunut viime vuoden aikana, ja hän tarvitsee aikaa sopeutua. Joten yritä olla huolehtimatta, ja etenkin painostamasta miestäsi. Kysele varovasti taas parin kuukauden päästä, uskon että hän muuttaa mielensä. Tsemppiä :).

jos NYT alat miestäsi painostaa ko. asiassa, varmasti ei sitten myöhemminkään puolla päätöstään vaan päättää, että ei koskaan uusiksi...



Teillä on ollut ilmeisesti vaikea ja rankka odotusaika, synnytys ja koliikkiaika? Ei ihme, että jollakin menee vauvahalut tyystin hetkeksi. Mutta, kun pienokaisenne kasvaa ja miehesi saa häneen enmpi kontaktia (positiivista) niin kas kummaa, jo haluaa toista samanlaista mukavaa muksua kehiin.



Se miltä tuntuu nyt, ei välttämättä ole ikuista. Niin monet on sanoneet ekan vauvan jälkeen ---ei koskaan enää--- mutta kappas kummaa, jo parin vuoden kuluttua odotellaan iloisesti seuravaa.

Mies voi olla rankan vauva-ajan toksinassa juuri tuota mieltä, mutta mielensä ehtii muuttua vielä monta kertaa. Niin minunkin miehelläni kävi :) Kun esikoinen oli 3 kk, hän ehdotti, josko toinen heti perään, minä vastustelin. Kun esikoinen oli n. 1v, minä ehdotin toista ja mies sanoi, että hän ei halua lisää lapsia, koskaan. No, meille siten kuitenkin tuli 2 lasta, 2,5 vuoden ikäerolla. Mies muutti mieltään, kun vauva-ajan väsymys alkoi hellittää.



Paras mitä voit nyt tehdä, on olla painostamatta miestä. Ilmaiset selvästi, että sydämesi kaipaa toista lasta. Perustelet hyvin asian ja RAUHALLISESTI. S itten kehotat miestä miettimään asiaa ihan rauhassa. Etkä palaa aiheeseen ainakaan kuuteen kuukauteen, vuosi olisi vielä parempi. Jos miehesi saa itsekseen miettiä ja saa mahdollisuuden itse haluta toista lasta, on tilanteesi helpompi.



Jos kiukuttelet, jankutat, riitelet, mies haluaa lisää lapsia vilä vähemmän, koska ajattelee, että " jo yksi lapsi teki vaimosta noin hullun, toinen lapsi tekee siitä ihan pirttihirmun" ...jos et sitä jo olekin :)



Otahan iisisti. Ja sitäpaitsi, 3 vuoden ikäero on hemmetin paljon parempi juttu kaikkien kannalta kuin 1,5-2 vuotta.

niin kyllähän mä tiedän ettei saisi painostaa jne. ahistaa, mutta kun en voi itselleni mitään. Tiedän että päätän nyt että " ok, ei enää koskaan lapsia, ei sitten seksiäkään, ettei vahinko käy" jne. kun suutuksissani olen näin tempperamenttinen. Mutta tiedän jo valmiiksi että tuo lupaus rikkoutuu osaltani kun tilanne tästä leppyy ja asiat on mennyt taasen hyvin vähän aikaa. Ja sitten taas alotan sen: aloitan keskustelun meidän seksielämästä, että miksi sitä ei ole? Aloitan keskustelun toisesta lapsesta, miksi mieheni ei sitä halua? saan aikaan taas suuren riidan jota kadun jälkeen päin. Mutta olen vain tällainen etten voi pitää sisälläni näitä tällaisia suuria asioita. Minustakun on niin väärin etä sanoo noin jyrkästi EI toiselle lapselle jos kuitenkin elättää toiveita sen suhteen. Mutta vielä kauheampaa se olisi toisin päin: että anatisi minun elätellä toiveita ja sitten vasta ilmoittaisi ettei onnistukkaan.



Tämä nyt on niin tuore asia ja riidan aihe vielä että en ehkä itsekkään osaa asiaa vielä käsitellä. Vaikeata, niin vaikeata.



Miten siis muuttaa itseään asian suhteen, jotta en painostaisi, sillä se on luonteessani...teen sen tiedostamatta.



ap

Ehdottaisin, että otat erilaisen näkökulman koko tapaasi katsoa miestäsi. Älä ajattele, että MIKSI teillä e ole seksiä? MIKSI mies ei halua toista lasta? MIKSI mies on tuollainen?

Vaan:

Miehesi on samanlainen, ajatteleva ja tunteva yksilö kuin sinökin. Luultavasti miehellesi nämä asiat ovat isoja kysymyksiä myös ja hän ehkä miettii MIKSI meillä ei ole seksiä? MIKSI vaimo riehuu ja naputtaa? MIKSI elämäni on tällaista....



Ajattele niin, että miehelläsi on omatkin kriisinsä käsiteltävänään. Vaikka kriisin aihe voi olla sama, voi kumpikin puolisoista kärsiä ihan yhtä lailla. Katse kohti tulevaisuutta. Älä pyri suunnittelemaan mitän tarkasti. Otat sen asneteen, että nautitte lapsestanne, toisistanne, kehitätte suhdetta ja katselette elämää. Olette tyytyväisiä tähän hetkeen. Jos alat seksillä kiristämään, tie tuhoon on varma. Ylipäätään kiristäminen parisuhteessa on lopun alun merkkejä usein. Älä ryhdy siihen, kostonkierre on tällöin valmis.



Keskity oppimaan uusi tapa elää;anna miehellesi tilaa.



*tap tap* olkapäähän, kyllä se siitä suttaantuu. Tsemppiä.



Olinkos minä nro 5?

Niin on minulle ainakin käynyt lapsen syntymän jälkeen, että kummallakaan ei ole enää energiaa aloitteen tekemiseen...



Ja miten voit lopettaa miehen painostuksen... No, stressaat itseäsi tarpeettomasti, ajattele vaikka niin, että mitä enemmän stressaat, riitelet ja painostat, sitä huonommin saat viestisi perille miehellesi. Yritä rauhoittua vähän, nauti vauvasta nyt kun hän on helpompi hoitaa. Ja kesäkin on tulossa mukavine menoineen, joten yritä keskittyä johonkin ihan muuhun vähäksi aikaa. Mene vaikka kuntosalille tai lenkille purkamaan sitä energiaasi.

tapella aiheesta joka ei ole vielä ajankohtainen.

Minä haluan kolmannen lapsen (nyt olen varma siitä) joskus 4-5 vuoden sisällä. Mies on sitä mieltä että nämä kaksi riittää.

En näe mitään syytä riidellä aiheesta nyt.

Mistä sitä tietää jos vaikka mieheni haluaa silloin lapsen tai minä en enää haluakkaan?

siis tilanne oli aivan toinen ennen esikoisemme syntymistä. Mies oli sitä mieltä että ilman muuta lapsella pitää kaveri olla. Ja tätä mieltä vielä synnytyksen jälkeen kun minä sanoin että ei todellakaan tule lapsia enää tai minä en ainakaan sitä synnytä. Outoa että nyt onkin toista mieltä.



Tuntuu pahalta ajatella että " se on meidän lapsen syy" kun oli " niin vaikea lapsi" että ei enää toista siksi haluta...tai mieheni ei halua. NO eihän näin tietenkään tietoisesti ajattele kukaan, mutta niin se oikeasti kuitenkin on. Mikäs muu mieheni mielipiteen oli muutanut muutakuin tämä vaikea vauva-aika.



Tänä aamuna hän kysyi perusteita tuolle, että miten luulen että jaksettas toista lasta. En vastannut mitään. Tuntuu jotenkin turhalta ja musta kauheen surulliselta että joudun täällä kotona pitämään jonkun saaakelin väittelytilaisuuden aiheesta jossa toinen on puolesta ja toinen vastaan. Ja kun mieheni on vielä sellanen tyyppi että " kun minä olentätä mieltä niin niin se asia on" !



En itsekkään tiedä miksi otan tämän niin raskaasti. Jotenkin se vaan kolahti syvälle.



**Ap**

Ehkä vauvan tulo perheeseen onkin ollut erilaista mitä hän on mielessään aiemmin kuvitellut. Se on ollut rankempaa ja hänestä tuntuu ettei toista lasta jaksa. Älä nyt ainakaan painostamaan käy, karkoitat vielä miehen kokonaan pois! Anna hänelle aikaa ja anna itsellesi myös. Keskittykään tähän ainokaiseenne ja vaalikaa häntä. Kyllä te ehditte vielä toisen ja vaikka kuinka monta vielä tekemään. Eikä se pieni ikäero takaa sitä että lapsista tulisi kaverit keskenään.. Omaa kokemusta on =/



Joten malttia nyt vaan ap!!! Koeta ymmärtää miestäsikin! Äläkä vaan syyttele häntä.

niin ettekö voisi järjestellä asioita uudestaan, jotta homma toimisi paremmin?



Jos sinä tunnet olevasi teillä se, joka jaksaa paremmin ottaa vastuuta vauvanhoidosta, niin eikö olisi järkevää, että hoito- ja kasvatusvastuu tosiaan olisi pääasiassa sinulla. Mies taas voisi keskittyä pääasiassa niihin töihin, joita hän tuntee osaavansa, esim. siivous tai muu sellainen puuhastelu. Silloin ei luulisi miehellä olevan perusteita vastustaa uutta vauvaa, jos hän jo etukäteen saa olla varma, ettei joudu ottamaan hoitaakseen sellaisia hommia, joihin hänestä ei todellisuudessa oikein ole. Ainakaan sen perusteella, miten koville yhdenkin lapsen hoitoon osallistuminen ottaa.



Sitä paitsi myöhemminkin voi olla vain hyvä, että toinen vanhemmista on selkeästi päävastuussa hoidosta ja kasvatuksesta: pysyy ainakin selkeä, johdonmukainen linja kasvatusasioissa, kun ei kumpikin vanhempi pyri itsepäisesti esittämään omia näkemyksiään toisen näkemyksiä parempina. Tai periaatteen vuoksi aina tasaisesti yhtä hyvinä, jottei vaan toiselle vanhemmalle tule paha mieli.

Helppohan on toista neuvoa, erilaista olisi varmaan olla sinun tilanteessa, mutta minusta tuntuu, että sinun pitää yrittää hyväksyä, että tätä riitaa ei voida ratkaista ykskaks, ja että jonkinlainen kompromissi on varmaan olemassa. Voisitko sanoa miehellesi, että sen jyrkkä ei tuntuu tosi pahalta, ja ihan kuin se ei yhtään välittäisi siitä mitä sinä haluat! Ja sano rehellisesti, että mitä tahansa se sanoo niin sinä haluat toisen. Anna sen sitten muhia sen kanssa. Ja ehkä sun pitää joustaa niin, että annat sille reilusti aikaa miettiä sitä. Plus ajattele miksi niin hirveästi haluat toisen just nyt. Ja sehän on jo maininnut ettei usko sinun jaksavan, joten ehkä sun masennus säikäytti sitä, joten kyllähän sillä on pointti siinä, vai mitä luulet?

..miehen halusta.

Mieheni on minulle rakas enkä aio pistää kiertoon. Olemme onnellisisa kaksistaan, silti joskus kaipaisin omaa pikkuista. Asian kanssa on elettävä tai sitten vaihdettava miestä. Näin se on.

Sain paljon ajattelemisen aiheeta.



Ehkä tosiaan pitää antaa tilanteen olla vähän aikaa, sillä ainakin nyt tuntuu siltä että tämä itkuinen vauva arki on vähän helpottamassa ja väsymyskin poistumassa, molemmilta. Tiedän että olen itse sellainen ihminen että en pysty unohtamaan tällaista asiaa ja se pyörii mielessäni koko ajan ja mietin vaihtoehtoja ja tulevaisuutta. Mutta ehkä mun on vaan tosiaan annettava asian olla " piilossa" hetken aikaa ja mietittävä vaan yksin, kaverin kanssa yms. tätä asiaa. Totta varmasti että miehelleni tämä koville on ottanut, mutta on halunnut autaa ja touhuta, mihinkään en ole pakottanut, enkä juuri edes joutunut pyytämään mitään tekemään. Meillä on sellainen suhde, että kaikki työt jaetaan, joten on jakaantunut tämä lapsen hoitokin. Joillakin toimii, joillakin ei, mutta meillä se toimii. Meidän vauva-aika ja raskauden loppu oli vaan niin vaikeita ja raskasta aikaa molemmille että siksi nyt tällainen asia tullut esiin. Munkin on nyt vaan yritettävä hyväksyä tätä ja unohdettava, hetkeksi. Ja tosiaan, enhän minäkään nyt heti halua toista lasta. Mutta mielellään ennen kuin ikäero kasvaa liian suureksi.



Mutta kiitos teille, teistä olis suuri apu kun sai jakaa tunteitaan joillekkin ulkopuolisille, kun läheisillä on niin suppea näköala tähän asiaan. Sain paljon ajattelemisen aihetta ja tästä on varmasti hyvä jatkaa.



**Ap**

Esikoinen oli vasta 3kk kun mulle iski kauhea vauvakuume. Aloin kysellä mieheltä että koska tehdään toinen, mutta vastaus oli " ei ikinä" .

Annoin asian olla ja ja aina välillä kyselin miehen mielipidetä mikä ei ikinä muuttunut. Esikoisen ollessa 6kk alkoi kuume olla jo tosi kova ja iltaisin usein itkin vauvankaipuuta mikä oli aika hullua koska yksi vauva meillä jo oli. Viimein kun esikko oli 9kk. alkoi mieskin lämmetä idealle ja esikoinen oli 11kk kun aloin odottamaan toista. Nyt meillä on 1v8kk vanha poika ja 7vk vanha tyttö.



Uskon että sunkin miehesi alkaa ajatella toisin kun teillä alkaa olla enemmänkin taapero kuin vauva. Ei se vauva-aika ole helppoa miehellekkän.

Eihän ne 100% varmoja oo...



Heh heh. Niin mä tein.

Mies on nyt ehdottomasti sitä mieltä että meidän lapsiluku on täynnä. Itse haaveilen kolmannesta mutta olen ajatellut että voimme sen " tehdä" vielä vaikka 6 vuoden päästä kun olen 34, jos miehen mieli muuttuu. Eli sulla on aikaa runsaasti vielä, anna nyt pölyn laskeutua vähän. Tsemppiä ja nauti siitä esikoisestasi!