Neljä-kuusi vuotiaiden äidit tai hoitajat, auttakaa lastenkirjan kirjoittajaa
Kirjoittelen tässä parhaillaan lastenkirjaa, joka on suunnatu noin 4-6 vuotiaille. Haluaisin muokata tekstiäni entistä huumorintajuisemmaksi. Mikä tai mitkä asiat naurattavat teillä eniten? Millaiset asiat tai tapahtumat ovat " sopivan pelottavia"
Kiitos avusta
Kommentit (12)
Julkaisen sitten kun on valmis, vaikka oma kustanteena jos ei muuteen :) Neljä-kuusi-vuotialle tämä on suunnattu, aiheena luonto + perhe sekä satuhahmot huumorilla höystettynä.
AP
P.S Kiitos tuhannesti vinkeistä, samoja asioita (sanaleikit + aikuisten kömmähdykset) tuntuu olevan, mitkä naurattavat myös meillä
Pelottaa ja jännittää: Vanhempien ongelmat, menetys tai ero. Öiset äänet ja rapinat ja varjot. Avaruusoliot, aaveet ja möröt ja peikot. Rosvot kivoimpia pelottavia, niihin saa jotenkin helposti huumorilla otteen.
Taitaa jäädä Pekka Töpöhäntäkin kesken (jättivät Pekan saarelle yksin).
On vaikea löytää tuon ikäiselle kirjaa, jossa olisi huumoria mutta ei jännitystä.
Täällä tykätään Karhukirjeistä, eli napakasta sanailusta ja sanaleikeistä. Saa olla vaikeaakin, ei haittaa vaikka osa menee yli hilseen. Joskus yritän vähän sanaleikkejä avata, mutta se ei tunnu olevan välttämätöntä.
Myös " lehmä" -kirjat ovat kivoja: niitä on kuvakirjoina pienemmille mutta vähän isommalle myös " oikeina kirjoina" . Mimmi -lehmä on iloinen ja tekee sitä mitä lapsetkin: kiipeilee puihin yms. Varis taas on kaverina oieka hapanilmanlintu. Näissäkin varmaan sanailut viehättää: " Kraak ,saan siipihalvauksen!"
Meille ei siis mitään yliopettavaista (äiti ei tykkää) eikä jännitystä (poika ei tykkää).
av:lta kysytään jo kirjan kirjoittamiseenkin apuja...
Saadaanx me sitten rojaltitkin???
Töissä tavannut tosta ikäryhmästä lapsia, joista yksi saattaa pelätä imuria ja toinen on kattonu kaikki terminaattorileffat jo. Sama huumori ei iske kaikkiin.
Omaa lastani ja hänen mieltymyksiään olen käyttänyt jo, mutta haluaisin saada uusiakin ideoita
Naurattaa: sanaleikit, varsinkin, jos niihin ujutetaan tuhmuuksia.
Kaikki nurinnarin ja päinvastoin oleva. Aikuset käyttäytyvät höhlästi. Iso, vahva ja ilkeä lapsi häviää nolosti pienelle, fiksulle ja hyvälle lapselle. Sanoista pöksyt, peppu, paukku.
ja muut yksinkertaiset kommellukset naurattaa meillä. Kuvissa myös pienet yksityiskohdat kuten että kanalla on vaaleenpunaiset housut tai hassu pipo tms. Mauri Kunnaksen " pelottavat kirjat" (esim. " Hui kauhistus" on loistava!) on sellaista sopivan pelottavaa. Eli aluksi vähän pelottaa mutta pelon kohde paljastuu kiltiksi..
pieniä viattomia koppakuoriaisia. Lapsi tuntee itsensä merirosvoa rohkeammaksi, kun ei itse pelkää koppakuoriaisia.
Lisäksi lapsi tykkää, kun lastenkirjoissa käytetään värikästä kieltä. Esim. Mauri Kunnaksen Suuressa Avaruuskirjassa sanotaan: " ...viimeinen on villahousu.." En muista tarkemmin lausetta tai siihen liittyvää juttua, mutta se jaksaa naurattaa aina.
Myös sellaiset asiat kiinnostavat, kuten Mimmi-lehmä kirjoissa. Mimmi, kun on oikean lehmän näköinen, mutta pystyy silti rakentamaan majaa, keinumaan, siivoamaan navettaa, laskemaan liukumäkeä jne.
sanookin eri tavalla). Pikkutuhmat jutut naurattavat taatusti. Pelottavia ja kiehtovia ovat mm. lohikäärmeet ja taistelut esim. miekalla.
Koko ajan yritän etsiskellä kotimaisia hyviä kuvakirjoja iltalukemisiksi.
Hyvää huumoria on meidän perheen mielestä Markus Majaniemen (Majalahden? Oikosulku!) ja Mauri Kunnaksen krjoissa. Tiina Nopolan Siiri-kirjat on myös hauskoja. Vähän isommille meillä kolahtaa Risto Räppääjät ja Heinähattu ja Vilttitossu-kirjat.