Lapsemme

joutuu silmäleikkaukseen :(



Pelottaa kauheasti, mutta on pakko koska silmälasit ei auta parantamaan tilannetta ollenkaan. Molemmat silmät leikataan, leikkauspäivää ei vaan ole vielä päätetty kun kirurgeja ei saada kiinni (millon missäkin).

Lapseni mykiöt ovat siirtyneet pois paikoiltaan ja nyt niitä yritetään saada paikoilleen *ripustamalla* mutta jos se ei onnistu, lapseni saa tekomykiöt :( En pysty edes ajattelemaan asiaa ilman itkua ja pientä kiukkua (kiukku kohdistuu itseeni, enhän pystynyt tekemään tervettä lasta)...

Itsesyytökset ei auta, pakko kovettaa itsensä ainakin lapsen edessä.

Miten kerron 4-vuotiaalle leikkauksesta, se kysymys on ihan auki vielä. En löydä oikeita sanoja...

Entä jos leikkaus ei onnistu ja lapsestani tulee vaikka sokea? Entä jos tapahtuu jotain muuta...

Entä jos lapseni suuttuu meille kun me *vietiin sen näkökyky*..

Eihän lapsi ymmärrä sitä että me parannettiin se näkö...

Lapsi on kuitenkin elänyt tuollaisen näkökyvyn kanssa 4 vuotta...

Oon kauhusta kankeana...



Suvussa kaikki pitää tätä pikkujuttuna... x) eivätkä ymmärrä mun huolta ja hätääni...tukea siis ei heru...



teki hyvää purkaa oloa..