onko itsekkyys hyvä vai huono asia?

sukulaiseni on itsekäs. Hänen elämäänsä mahtuvat vain asiat ja ihmiset, jotka häntä itseään kiinnostavat, ei mikään muu. Jos häneltä kysyy kuulumisia, hän puhuu tuntikausia itsestään, mutta muiden kuulumiset ei häntä kiinnosta. Hän ei koskaan ole ikävystynyt, masentunut, ahdistunut tai väsynyt kuten muut tuntemani ihmiset. Hänellä on aina asiat hyvin, koska hän tekee juuri niinkuin itse haluaa ja käyttää rahaa itseensä (on perheellinen) ja harrastuksiinsa niin paljon kuin haluaa, hänellä on paljon omaa aikaa, koska juuri HÄN sitä tarvitsee jnejne. Vain itsekkäätkö ihmiset porskuttavat onnellisina vai mitä tästä voisi päätellä?