Te joilla on useampia lapsia (enemmän kuin kolme),miten ehditte antaa

Kuulostaa oikeasti ihanalta! :)



t.yhden äiti

eihän kenekään lapsen ole tarkoitus olla koko aikaa aikuisen jakamattoman huomion kohteena, vaan pieni hetki riittää päivässä. Onhan lapsen elämässä muutakin kuin omat vanhemmat; koulu, harrastukset, läksyt, kaverit sun muut. Aika yksinkertaisesti sitä loppujen lopuksi järjestyy, ei sen ajan tarvitse olla mitään ihmeellistä järjestettyä toimintaa, kävelyreissu, yhteinen ostosreissu tms. on ihan mukavaa, tärkeintähän lapsellle on juuri se yhdessäolo.

t.viiden lapsen äiti

Vanhin on 3,5vuotias. Mä mietin joka päivä ihan samaa, että miten sitä repeäis vielä pidemmälle- tai mistä sitä vois vielä antaa enemmän. Oon kuitenkin suhteellisen tyytyväinen. Mulla esikolla kehityshäiriö ja terapiatunnit järjestetään viereisessä tarhassa (aamupäivisin), silloin saan hyvää aikaa pikku2 kanssa. Välissä syöttelen vauvaa ja sit lähetään ulos leikkimään ja esikkoa vastaan. Ennen isompien päikkäreitä kun vauva nukkuu, leikitään keskenämme. Sitten kun isommat nukkuu, on taas aikaa vauvalle ja kotitöille ja nyt jopa ihan itselleni, kun taas kaikki muksut nukkuu... Illalla on isikin kotona ja touhutaan taas yhdessä, minä enemmän vauvan kanssa ja isi isompien. Sitten taas isommat nukkuu ja vauva on ruvennut seurustelemaan muutaman tunnin ennen omia yöuniaan. Kun vauva menee yöunille, niin saa äiti ja isi seurustella ihan keskenään... [color=red] [size=5] ♥

Lapsia on 4. Kyllä siitä riittää sitä yksilöllistä aikaakin jokaiselle. Kun pienimmät oli päikkäreillä, pelasin isompien kanssa tai luin heille tms. Kun isommat leikki yhdessä, vietin aikaa pienempien kanssa.

Elokuvat on isäntä hoitanut.

Otan joskus vain yhden kauppaan tai käyn kävelyllä vain yhden kanssa. Mutta toisaalta on siinä sekin kun ehdotan jollekin, että lähtee vain yhden kanssa, monesti tämä yksi ehdottaa, että otetaan kaikki matkaan, olisi kivempi niin.

Ja tuosta toisille näyttämisestä, että tehdään vain sen takia lapsia. On aika omituinen tulkinta. Kyllä nämä lapset on tehty vain itselle. Aikuisen ihmisen ei tarvitse miettiä sitä, että mitä muut hänestä ajattelee ja tosiaan en tunne kyllä yhtään ihmistä, joka raskausaikaan, imetykseen ja vaipanvaihtoon alkaisi vain sen takia, että saa näyttää toisille.



Huonoa omaatuntoa voi kokea vaikka mistä. Jos on vain yksi lapsi, sellainen kokee huonoa omaatuntoa siitä, että lapsella ei ole sisaruksia ja ei opi jakamaan. Kun lapsia on enemmän, rassaa se, että onko muodikkaasti huomannut tukea jokaisen lapsen yksilöllisyyttä tarpeeksi.



Ole ihan rauhassa. Lapsesi saavat varmaan sen, minkä tarvitsevat. Lapsissa on se hyvä puoli, että jos et huomaa aikaa tarjota tarpeeksi, ne kyllä osaavat sen itse ottaa.

kun äiti on paikalla, ja tarpeen tullen saatavissa. Terv. 6 lapsen äiti.

tuntuu siltä ainakin mun lähipiirissä että lapsia vaan hankitaan lisää ihan vaan sen takia että haluttais näyttää tai todistaa jotain. Tuntemattomille ihmisille esitetään niin hyvää vanhempaa mut tosiasa on ihan jotain muuta. Ja lisää vaan hankitaan...

Samoin miehelläni. Ei sen päivittäisen hetken tarvitse pitkä olla, mutta kuitenkin sen verran pitkä, että lapsi ehtii ja saa kertoa päivän kuulumiset ilman, että sisarukset ovat kuuntelemassa tai keskeyttämässä omilla jutuillaan.

Esikoisen kanssa tämä aika järjestyy koiralenkillä iltasella, toiseksi vanhimmalla yhteisellä läksy- ja piirtämishetkellä. Toiseksi nuorimman kanssa ehdin olla silloin, kun kuopus nukkuu ja isot ovat koulussa ja kuopuksen kanssa illalla, kun muut nukkuvat. Onneksi tämä on vähäunisempi kaveri, joten hänen kanssaan ehtii illalla olla ihan kahden.

Kerran kuussa vähintään olen pyrkinyt viettämään muutaman yhteisen tunnin jokaisen lapsen kanssa erikseen riippuen siitä, mistä lapsi pitää. Esikosen kanssa käymme elokuvissa ja taidenäyttelyissa, toisen kanssa uimassa, kolmannen kanssa käymme luontoretkillä ja kuopuksen kanssa kerran kuussa kahdestaan leikkipuistossa.



Minä en usko, että pelkkä kotona olo riittää. Mielestäni tärkeämpää on kuunteleva läsnäolo.