Lue keskustelun säännöt.
Lapsuusmuisto
02.11.2005 |
Kertokaa ensimmäisenä mieleenne tuleva muisto lapsuudestanne.
Minulle tuli eilen mieleen sellainen muisto, joka on täytynyt tapahtua minulle alle nelivuotiaana (kun olin neljän muutimme toiseen maahan). Minulle oli ostettu samanlainen nalle, kuin serkullani oli ja olin siitä todella innoissani ja ylpeä, koska se näytti mielestäni " isojen" lasten lelulta mustavalkoisen värityksen takia. Äitini varoitteli minua viemästä sitä pois kotoa, etten vain hukkaisi sitä.
Salakuljetin nallen kuitenkin ulos lähtiessäni ja kävin näyttämässä naapurin koiralle =), leikkien tiimellyksessä nalle jäi sinne ja kun illalla muistin asian oli naapurin koira jo ehtinyt purra nallen hajalle. Itkin sitä aivan lohduttomasti ja olin vihainen äidilleni, kun ei hän ei ollut varoittanut minua tiukemmin sanankääntein.
Tämän on täytynyt olla todella voimakas kokemus, koska tuolta ajalta en muuta muistakaan.
Kommentit (5)
Oltiin viettämässä juhannusta perhetuttujeni mökillä ja minä olin 5(tiedän, sillä olimme tuolla mökillä vain tuon yhden juhannuksen). Paikalla oli paljon muitakin lapsia, mutta minä olin ikäni puolesta jotenkin siinä välissä. Isommat eivät huolineet mukaansa ja pienemmät olivat lähinnä vauvoja ja taaperoita. Muistan, että olin tosi loukkaantunut, että isoveli, joka kotona oli aina kiltti, komensi ankarasti menemään takaisin mökille äidin luokse, jos koetin mennä heidän mukanaan minnekään, vaikka vain minua vuotta vanhempi tyttö kyllä hyväksyttiin.
Muistan siis että olin tahtonut kamalasti mennä uimaan, mutta kukaan aikuinen ei ehtinyt lähteä minun kanssa rantaan ja " isot pojat" eivät ottaneet mukaansa. Vihdoin ja viimein kun olin taas asiaa kärttänyt, äiti sanoi, että no isä on mennyt poikien kanssa rantaan, että kyllä sinä voit mennä sinne uimaan. Menin innoissani hakemaan pyyhkeen ja muut uimakamat ja juoksin rantaan ja olin vaan tosi iloinen ja huoleton, että nyt vihdoin pääsen uimaan! Mutta laiturilla pojat ja tämä tyttö olivatkin ongella ja vihaisesti komensivat, että ei tänne saa tulla uimaan, kun pelotat kalat. Muistan oikein elävästi, kuinka tuo vuoden vanhempi tyttö näytti kieltään ja huusi " Niin! Idiootti!" kun pojat olivat eka minua toruneet...
Muistan, että teeskentelin, että asia ei muka haittaisi, ja että en muka halunnutkaan mennä uimaan, mutta juoksin sitten äidin luokse itkemään.
En vieläkään osaa pitää tuosta minua vuotta vanhemmasta " tytöstä" , kun joissain vanhempiemme jutuissa tavataan, ihan vaan tuon yhden juhannuksen takia.... :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
yritin onkia pudottamaani käpyä ojasta. No niinhän siinä kävi, että menin itse kävyn perässä ojaan, jossa oli vettä. Isä oli onneksi vieressä ja sai minut noukittua ylös. Muistan, kuinka minusta oli hassua, kun isä kantoi minut kotiin omaan tuulipuvun takkiinsa käärittynä. Muistan sen takin ulkonäönkin vielä!
Kävimme soutelemassa, enkä tosiaan tajunnut ettei vedenpinnalla voi kävellä ;) Muistan kun äiti piteli kiinni ja minä kiukuttelin miksen saa lähteä juoksemaan. Lyhyeksi jäi veneretki -- onneksi, silloin ei pelastuliivejä vielä pahemmin tunnettu...
kun äitini teki kerran koko takapihan täyteen lumiukkoja, lumihevosia ja lumipupuja. Se oli tosi mukavaa.
Muistan tämän, koska äidilläni ei ollut tapana puuhailla meidän lasten kanssa muulloin.
josta tykkäsin kun olin muutaman kerran nähnyt sen ulkona.
Ihana yllätys oli se, että liikennevaloissa kerran osuttiin samaan aikaan ja menin koiran viereen, niin se nuoli mun naamaa :)
Olin tuolloin 2-3v, sillä 4v muutimme toiseen paikkaan, ja muistan istuneeni ikkunalaudalla, miettimässä että nyt olen 4 ja me muutamma pois, vähän jännitti se muutto ;)
En tarkalleen muista, mikä olisi varhaisin muistoni, ajalta 2-4v on niin paljon muistoja... Mm. kaikista kauhein painajaisuni (kovassa kuumeessa) kivoin uni pienenä, (hanoi rocks esiintyi lintsillä ja me mentiin sinne-unessa) sillä sitten mentiinkin lintsille...