yrittääkö kukaan muu optimoida töitä ja tuloja ennen laskettua aikaa?
minua jotenkin masentaa työttömyyteni (lyhytkestoinen enkä ole sille juuri vielä mitään tehnyt, mutta silti) ja yhtäaikaiset lapsihaaveet.
haluaisin nimittäin ennen toista lasta olla hetken työelämässä, tasapainottaa taloudellisen tilanteeni (vaikkakin miehellä on hyvät tulot ja pärjätään hyvin), päivittää cv:n, taata tulevaisuuden työtilanteen, kun en ole esim. seitsemää vuotta poissa työelämästä, elää normaalia elämää normaalien aikuisten ihmisten kanssa nimenomaan töissä, vapaa-ajalle ei ole niin poltetta..
Pelkään, että masentaa jäädä kakkosen kanssa kotiin ellen ole töissä käynyt välillä.. kotona oleminen ei ole minulle kovin helppoa enkä ole kokenut sitä kovin kannustavaksi (anoppi ja mies rääkyivät kaikesta esikoisen kanssa), sitten vielä jos en ole edes saanut henk.koht " urallani" mitään aikaan...
tuntuu vain, että jos olisin edes kunnon töissä puoli vuotta vuodenkin ennen toista lasta, taloudellinen tilanteenikin olisi jo niin hyvä, että hyvin mielin voisin jäädä kotiin.. minimiäippäraha ei juuri innosta kaiken muun kurjan päälle (paitsi tietysti ihana(?) vauva)
Kommentit (7)
saat vähintään sen verran äippärahaa et minimiä. Minimiä ei saa kuin opiskelijat.
kyse ei ole varsinaisesti rahasta, ei ainakaan niin että yksi satanen sinne tai tänne heiluttaisi laivaa, kyllä sen eron vähän enemmän pitää olla kuitenkin
huonot tulot, läheisten vitt:lut, raskas työ ja oman ajan puute... joo pitänee vielä jatkaa pikkukakkosen odottelua
Ymmärrän jos ei haluta pudota minimiäippärahalle. Ei kuin yrittää nyt vain hankkia jotain töitä, että saisit paremman äippärahan. Lykkää lapsen hankintaa siksi ajaksi.
Yritä saada töitä edes lyhytaikaisesta projektista. Niin saisit sitten paitsi " hengähtää" ennen kotonaoloa niin myös parempaa äitiysrahaa.
töitä on minun koulutukselleni heikosti tarjolla ja ainakin vanhassa työpaikassa ajatellaan/hoksataan, että lapsenteko on vielä kesken (iso talo ja tyhjiä huoneita), joten se ei edistä työn saantia.. toisaalta uskon kyllä että tämä on väliaikasta mutta silti masentaa
kun tuntuu, että kaikki naiset on vain niin vauvakuumeen kourissa, että lapsia tehdään miehestä, elämäntilanteesta ja muusta välittämättä tai suuremmin murehtimatta.. lapset nyt ja kaikkimuu (myös olennaiset asiat, kuten mies) myöhemmin... ajatteleeko kukaan muu toisin?
vai olenko minä liian nuori/epäkypsä tähän