Mikä pakko joillakin on puuttua muiden ihmisten elämään?

Ottaa aivoon yli kaiken, kun mieheni veli ja tämän vaimo, eivät voi uskoa että olen tyytyväinen tällä hetkellä kotiäitiytyeeni.

Suorastaan yrittävät tuputtaa mulle työpaikkoja, leikkelevät lehdistä ilmoituksia joihin minun pitäisi soitella tms.

Viimeksi kun kävivät veljen vaimo suorastaan seurasi mua keittiöön kun menin kahvinkeittoon ja ahdisti mut nurkkaan ja lupasi soitella yhdelle tutulleen, jolta varmaan heti saisin jonkun sijaisuuden.

Joo, ei mee perille kun sanon kauniisti, että kiitti ei nyt, olen tällä hetkellä tällä uralla (ja seuraavaa lastakin jo odottelen, mutta sekään ei hidasta tätä tuputtamista).

Mieheni veli suorastaa vittuilee päin näköä " Meinaatko vielä kauankin lekotella kotona - etkö meinaa enää lainkaan töihin?" ja sitä rataa.

Välillä mietin, ovatko jotenkin kateellisia tilanteestamme, että minulla on mahdollisuus olla kotona - eipä tuo mies mitään ihmeitä tienaa, mutta kyllä me pärjätään (ei reissata, ei ryypätä, ei polteta tupakkaa, ei törsätä liikoja - silti ei tarvi ruokakaupassa joka senttiä laskeakaan...)



Mä oon niin täynnä noita ihmisiä, heille vain työ on se onnen ja menestyksen mitta, onneks ei nähdä usein - pelkään jo vähän joulua ja taas uutta ryöpytystä...