ihmiset eivät usko että olen äiti...ov

Omakehu-ongelma, siis.

antais vaan olla tai kysyis lapsen ikää tai jotain

-ap-

Ole ap onnellinen että et ole " äitiytynyt" ulkonäöllisesti, ylipainoisia narisijoita on maamme täynnä.



Ja kuka aikuinen oikeasti käyttää termia " omakehu haisee" ?

Kirjoituksestasi saa sen käsityksen, että mielestäsi äiti-ihmiset eivät laita itseään ja ovat aina väsyneen/vihaisen näköisiä. ????



Eipä sinua oikeasti taida tuo asia pannuun ottaa, jokainen sen huomaa kun lukee tekstisi rivien välistä.

ja se ottaa pattiin..-ap-

Mutta mä olen yleensä lasteni kanssa ja he kutsuu mua äidiksi, joten minut äidiksi huomataan. En salaile lapsiani tai pidä heitä jossain muualla kuin missä itse olen. Toisin kuin eräät...

Kyllä täällä ainakin äiti voi näyttää monelta eri tyyppiseltä naiselta ja ihmisillä on tajua sen verta, että kässäävät, että äiti voi olla vaikkei ois paskaa ja ruuantähteitä risat vaatteet pullollaan

ja ikää on 22

Vierailija:

Mutta mä olen yleensä lasteni kanssa ja he kutsuu mua äidiksi, joten minut äidiksi huomataan. En salaile lapsiani tai pidä heitä jossain muualla kuin missä itse olen. Toisin kuin eräät...

HAH..salaan muka lastani?? joopajoo.

Lapseni kulkee mun kans niin kaupassa kuin leikkipuisossakin mukana, joten pitäiskö vähän miettiä mitä suustasi päästät

-ap-

Onhan se ihan totta että ei niitä hoikkia ja pirteitä äitejä niin paljon ole. Kyllä se äitiys valitettavasti näkyy ulkonäössäkin.



Mutta tämähän on tabu av:lla, kunnon äiti lihottaa itsensä vaikka väkisin ja kulkee vanhoissa verkkareissa.

ja lisään vielä että sinun mittapuun mukaan siis esim. lihava ja ärtyneen oloinen mies on äiti? Tai kuka tahansa jolla on " ylimääräistä vyötäröllä" tai on " kiukkuisen näköinen" on äiti? Minä sain sinusta myös sellaisen kuvan että on todella vaikea uskoa sinua äidiksi.

töissä annan sellaisen kuvan? joopajoo...-ap-

Elikkäs saathan sä näyttääkin " lapsettomalta" iässä....älä stressaa turhia....Kyllä säkin siitä aikuistut, " äidillistyt" , vanhenet ja rupsahdat ennen pitkää!

T: 28v rupsahtanut kotiäiti

sun omia ja et kyllä yhtään näytä äidiltä... Välillä ottaa pattiin, mutta suurimmaks osaks vaan hymyilyttää. Mä laihduin kuopuksen syntymän jälkeen23 kiloa ja siitä asti aisiat ovat olleet näin. Tykkään myös puketua hyvin ja omasta mielestäni tyylikkäästi heh....

Jeps mutta nautitaan me siitä siitä että ollaan niin nuoren ja freessin näköisiä!

KUULLA NUO AIVAN SAMAT KOMMENTIT AINA kun olen jossain ilman lastani. Käyttäydyn ja puhun mielestäni asiallisesti ja pukeudun normaalisti. Sanotaan nyt vaikka, että näin syystalvesta päälläni saattaa illalla jossain ravintolassa olla hyvin istuvat siistit farkut, saapikkaat pienellä korolla ja yleensä tummansävyinen, yksivärinen, ihonmyötäinen todella klassisen mallinen paita, joko trikoota tai neuletta. En viihdy väreissä, paljastavissa hepeneissä tai missään liian koristeellisissa kuoseissa. Ainoat ilmeisesti ihmettelijöiden mielestä ei-äidilliset asiat minussa ovat pieni kokoni, pitkät hiukseni ja nuoren näköiset kasvoni. Asun Helsingissä ja ilman lasta liikkuessani (yleensä siis kysymys illanvietosta tuttujen kanssa) liikun aina keskustassa, joten luulisi, että täällä ymmärretään äitejä olevan monenlaisia ja monennäköisiä. Lisäksi ihmetyttää se, ettei minulle koskaan kommentoida tyyliin " Ethän sä nyt voi olla jo maisteri ja työskennellyt siellä ja siellä jo useamman vuoden" ...AINA ihmetellään vain lapsiasiaa! Välillä se on ihan imartelevaa, varsinkin näin kolmenkympin kriisin kolkutellessa. Mutta sitten taas toisinaan, kun nyt olen kuunnellut tuota samaa jo vuosikausia, se on aika rasittavaa.



Itsekin olen ylpeä lapsestani ja aina vieraammassa seurassa melkein heti hänestä mainitsenkin itsestäni kertoessa. Kuvitelkaapa, jos itsellenne AINA lapsestanne puhuessanne sanottaisiin " ei voi olla totta" tai " Ei sulla oikeesti mitään lasta ole, eihän" . Kyllä se jossain vaiheessa alkaisi nyppäistä. Ja sitten vielä sille yhdelle vastaajalle, joka sanoi että ota lapsi mukaan, jotta näkevät ja kuulevat tämän kutsuvan äidiksi: Minä olen kerran jopa ollut kaupassa niin, että lapsi nyki koko ajan hihaa ja sanoi " äiti, äiti" , ja täysin vieras, ehkä 16-18v pojankloppi tuli sanomaan minulle tavaroita pakatessani " Eihän toi oikeesti ole sun lapsi" ... Siis mitä helvettiä!? Minä vastasin että " Ei oo joo, olen vaan kouluttanut sen sanomaan äiti, jotta saisin ostettua nämä saunakaljat illaksi" =D

Ja entäs sitten ne pari vuotta, kun lapsi ei vielä puhunut. Aina luultiin rattaita työnnellessäni hoitajaksi. Että näin meillä. Enkä kyllä ole ajatellut asian takia VÄKISIN itseäni lihottaa sotanorsuksi, leikata pitkää, hyväkuntoista tukkaani tai lähteä ihoani rypistelemään auringonvalolla tai tupakalla. Ehkä ne auttaisivat?

Ei täälläpäin ainakaan ole tapana kysellä ventovierailta ihmisiltä onko niillä lapsia saati arvostella näyttääkö joku äidiltä vai ei...?? Outoa. Minulta ei kukaan ole tullut kysymään olenko/enkö ole äiti. Ikääni joudun jatkuvasti todistamaan henkkareilla. Kerran en tiennyt itkeäkö vai nauraa kun kaupan täti sanoi minulle kassajononossa " taidat olla ihan juuri täyttänyt 18" vastasin että joo, ihan just viisi vuotta sitten täytin.

Vierailija:

Ei täälläpäin ainakaan ole tapana kysellä ventovierailta ihmisiltä onko niillä lapsia saati arvostella näyttääkö joku äidiltä vai ei...?? Outoa. Minulta ei kukaan ole tullut kysymään olenko/enkö ole äiti. Ikääni joudun jatkuvasti todistamaan henkkareilla. Kerran en tiennyt itkeäkö vai nauraa kun kaupan täti sanoi minulle kassajononossa " taidat olla ihan juuri täyttänyt 18" vastasin että joo, ihan just viisi vuotta sitten täytin.

noin kerran kuussa tai joskus parikin kertaa kuussa. Itselläni ei edes ole kovin montaa kaveria, vaan muutama todella läheinen ystävä, mutta heillä on sitten omat kaverinsa ja heidän seurustelukumppaninsa/aviopuolisonsa ja heidän kaverit jne. Kyllä täällä pk-seudulla ainakin on tapana ravintolaillan aikana tavata, kätellä, jutella useamman uuden ihmisen kanssa. Esimerkkinä viime viikonloppu kun lapseni jäi miesystävän kanssa kotiin ja itse lähdin parhaan ystäväni kanssa ulos (olimme siis alunperin sopineet vain tapaavamme me kaksi) Ensin kävimme syömässä kahden hänen työkaverinsa kanssa, joita en ollut ennen tavannut. Vähän myöhemmin toisen näistä miesystävä liittyi seuraamme. Siitä lähdimme kaikki kuusi yhdessä läheiseen baariin, jossa tämän miesystävän pari ystävää oli. Tähän mennessä olin siis tavannut jo viisi itselleni vierasta ihmistä, joiden kaikkien kanssa myös yleisesti jutellut. Vähän myöhemmin siirryin tämän alkuperäisen oman ystäväni kanssa kahdestaan toiseen kapakkaan, jossa meidän yhteinen tuttumme on töissä. Hän (siis baarimikko) esitteli meidät siellä kahdelle kaverilleen, joiden seurassa päädyimme istumaan loppuillan. Olin siis tavannut yhden illan aikana seitsemän uutta ihmistä. Ja tämä on ihan normaali illanviettokuvio. Oma kaveripiirini ei siitä miksikään muuttunut. Niin, ja sain sitten kuulla sen illan aikana " vain" kadelta ihmiseltä kommentit " No, ei sua kyllä äidiksi olisi uskonut" ja sitä myötäilevän " No joo, ei." Mutta ystäväni työkaverit kyllä tiesivätkin entuudestaan äitiydestäni, sillä lapseni on myös tämän ystäväni kummilapsi ja hän puhuu lapsesta tosi paljon kaikille.

minulle tuli kadulla yks tuntematon nais ihminen sanomaan että ei kait nuo ole sun omia lapsia? olin aivan että " HÄH" ? sanoin tietty että joo. siihen se sano et arvaampa et olet saanut tuon vanhemman lapsen teinityttönä.... ja nyt olet varmaa jotain 19 vuotta...siis mulla oli kaks lasta vajaa 4 vuotias ja vajaa 2 vuotias.itsellä sillähetkellä oli ikää 24vee. eli siis vanhimman lapsen olen saanu päälle 20 vuotiaana..

huh huh, tuntuu kummalta et oudot ihmiset tulee tuollalailla kommentoimaan. lisäksi menin niin hämilleen etten tajunnut edes antaa takasin. no, eipä mua paljo liikuta muiden arviot iästäni:) pääasia, et tuntee itsensä nuoreksi vaik ikää oli miten paljo!



tsemppiä vaan kaikenikäisille ja kokoisille äideille!