Lue keskustelun säännöt.
Miten suhtaudutte punastelevaan ihmiseen?
15.11.2005 |
Kertokaahan nyt, että mitä mieltä olette ihmisistä, jotka punastelevat tosi paljon. Eli miltä se teistä tuntuu, kun esim. jutellessa toinen alkaa yht`äkkiä punottaa ihan hirveesti, siis ilman mitään syytä, ja mitä ajattelette siitä punastelijasta?
Kommentit (6)
Taas joku punasteleva, joka luulee, että hänestä ajatellaan jotenkin erityisesti. Haukotus - olet ihan tavallinen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sehän tekee hänestä vain inhimillisen olennon.
hei sähän oot ihan punanen. Taidat vähän ujostella. Siinä vaiheessa se menee vielä punasemmaks ja kaiken lisäksi paniikkiin.
Minusta punasteleva ihminen on söpö, ei kai kukaan tykkää rautanaamasta, siis henkilöstä jonka ilmekään ei koskaan värähdä. Punasteleva ihminen on IHMINEN joka reagoi muihin ihmisiin ja tilanteisiin, hän siis TUNTEE jotain. Sehän on täysin positiivinen piirre!
Minäkin taisin punastella ihan nuorena tyttönä esiintyessä, parikymppisenä tuo vaiva katosi kun aloin nauttimaan esiintymisestä. Punastelu on aina punastelevan ihmisen henk.koht. ongelma, ei muut siihen niin paljoa huomiota kiinnitä joten ei punastelevan ihmisenkään siitä kannata välittää.
Sehän on vain kaunista kun on vähän väriä kasvoilla eikä tarvi olla siis ihan kalpea.
Jos ongelma on todella iso, voi siihen saada apua jollain pienellä leikkauksella. En tiedä yksityiskohtia mutta ilmeisesti jokin pieni juttu leikataan joka estää punastelun. Tästä ei nyt apua ollut mutta jos asia kiinnostaa, kannattaa kysyä lääkäriltä lisää / googlettaa!
Oma punasteluni on nyt vähentynyt iän myötä, mutta on silti edelleen olemassa. Enkä enää itse koe sitä niin noloksi kuin nuorena. On tosin hiukan kiusallista, kun saatan punastua ihan ihmeellisistä asioista. Siis esim. jos innostun kovasti jostain asiasta tai näen yllättäen jonkun tutun ihmisen kaupungilla. Tilanteessa ei siis ole mitään noloa, enkä ole mitenkään mokannut ja silti punastun.
On ollut muuten helpottavaa huomata, että muutama työkaverinikin punastelee. Että ei ole ihan meikäläisen yksinoikeus. :)
Kärsin siitä muutenkin ja se oli tosiaan viimeinen pisara, kun lääkärin piti siitä mennä sanomaan. Minun punasteluni ei ole mitään pientä ja sievää, vaan kasvot, korvat ja kaula lehahtavat tulipunaisiksi ihan vain tuttavienkin kanssa jutellessa. Enkä ole enää mikään tyttönen. Nykyään käytän Propralia punasteluun ja minulle se on tuonut suuren helpotuksen. Saan sanottua asiani ilman, että tarvitsee miettiä, minkä värinen on pärstä. Muitten punastelu ei häiritse. Voin toki ajatella, että kärsiiköhän tuo ihminen punastelusta yhtä paljon kuin minä.