Hei te joilla oli posiitiivinen synnytyskokemus!!! (ov)

Ei repeytymiä eikä muutakaan kamalaa. Kipu oli lievempi kuin odotin.

ja en ollut yhtään kipeä ja pystyin kävelemään ihan ihan hyvin ja olemaan! =)

synnytyksestä. Synnytyksen aikana kipulääkkeenä epiduraali ja ilokaasu. Ponnistusvaihe 5 minuuttia. Lapsi 3,6 kg.

en nyt jaksa kyllä omaani tähän kirjoittaa. Mutta sen voin sanoa, että pääsin suht helpolla ensisynnyttäjäksi, synnytyksen kokonaiskesto oli 6 h 51 min josta ponnistaminen kesti 21 min. En tarvinnut puudutuksia enkä mitään kovempia kivunlievityksiä, epparia ei tarvinnut tehdä, mutta pieni repeämä kyllä tuli. Se ei tosin ollut missään vaiheessa kipeä ja enkä synnytyksen jälkeen tuntenut muita kipuja kuin todella lievät jälkisupistukset.



Ponnistusvaihe oli parasta koko synnytyksessä, sain sillä työnnettyä kivun pois ja mulla olikin todella voimakas ponnistamisentarve. Kaiken kaikkiaan synnyttäminen oli paljon helpompaa kuin olin kuvitellut, eikä siitä jäänyt mitään paha mielen päälle. Kätilö oli hyvä ja asiansa osaava ja kaikki meni juuri niin kuin pitikin.

Lyhyesti:

synnytys käynnistyi kotona illalla supistuksilla ja klo 04 meni lapsivedet jolloin lähdettiin sairaalaan. Supistukset oli kipeitä ja tuli kokeiltua petidiinipiikkiä, ilokaasua ja epiduraalia joista vain epiduraali auttoi, mutta supistukset loppui. Oksitosiinilla vauhditettiin jolloin supistukset palasi hiljalleen ja n. 5 minuuttia ne oli ihan helvetillisiä, jonka jälkeen paikat olikin auki ja sai ponnistaa. Ponnistusvaihe oli lähes kivuton ja helppo, 19 minuuttia (n. 6-7 ponnistusta). Koko synnytys kesti n. 13 tuntia josta sairaalassa oltiin 8 tuntia.

Mielestäni oli positiivinen kokemus, vaikka kipua toki joutui kokemaan. Olisin ollut jo seuraavana päivänä valmis synnyttämään uudelleen ;) Ja kesällä pääsenkin taas synnyttämään.

http://www.huvitutti.net/vapaa/synnytyskertomukset/synnytyskertomus89.h…



ja siellä on paljon muitakin kertomuksia. Ei kun lukemaan.

Kakkonen syntyi vallan upeasti, sairaalaan mennessä oli auki 4cm joka auennut suht kivuttomilla supistuksilla päivän aikana. Kahden tunnin kuluttua vauva oli syntynyt, vajaan minuutin ponnistamisella, ei tikkejä eikä kurjaa väsymystä, seuraavana päivänä tulimme kotiin. Helppoa oli!!

Avautumisvaiheen kivut kestin hyvin kuuma kauratyyny selässä. Hoksasin pyytää hoitajan paikalle katsomaan, josko lähdettäisiin salin puolelle just oikeaan aikaan. Sain epiduraalin heti, vain pari-kolme kovaa supistusta piti kestää. Voipa ainakin kehua, että tietää, miltä nekin tuntuvat!



Epiduraali vei kivut pois kokonaan. Nukuttiin autuaasti miehen kanssa synnytyssalissa pari tuntia. Sitten taas jotenkin tajusin pyytää kätilön paikalle, kun epäilin, että tää vois olla sitä ponnistamisen tarvetta. Ja sainkin ponnistusluvan heti. Lapsi tuli ulos vartissa. Sattuihan se, mutta ei haitannut, kun homma edistyi niin sutjakasti. Kätilö kehui hyväksi ponnistajaksi! Virallinen synnytyksen kesto oli 4h 15min.



Synnytyksen jälkeinen tunne oli uskomaton. Olin virkeä ja pirteä ja iloinen. Repeshän ne paikat, mutta ei sitä siinä vaiheessa murehtinut.

Monesti on niin että jos oman äidin synnytys on ollut helppo, niin omasikin on.

Luin semmoisen kirjan kuin " isä syntymässä" ennen ensimmäistä synnytystäni ja siitä oli mulle apua.



Molemmat synnytyksistäni olivat alatiesynnytyksiä. Keskityin molemmissa rentoutumiseen ja rauhalliseen keskittyneeseen hengittämiseen. Kun hengittää selkeästi sisään ja ulos niin kroppa ja vauva saavat happea ja kaikki toimii paremmin. Kun alaleuan pitää rentona niin jalkovälikin on rennompi.



Ajattelin synnytysprosessin niin että minä tiedän mitä on tapahtumassa, olen Suomessa ja mulla on ammattilaiset ympärillä, jotka tekee tätä työkseen joka päivä, mutta vauva ei tiedä mitä tapahtuu ja koska vauva kokee kaiken mun kautta niin syntyminen ei ole lapselle niin pelottavaa jos itse pysyn rauhallisena.



Synnytyskipu on tervettä kipua ja kun lapsi on syntynyt se loppuu. Mahtavaa on myös se, että kipeä supistus kestää vain minuutin verran, jonka jälkeen saat aina levätä hetken tuntematta minkäänlaista kipua.



Päällimmäiseksi tunteeksi synnytyksestä ei jäänyt kipu, vaan se että sain lapsen. Ja se on tottavie sen arvoista.

Toisen synnytyksessä sain ilokaasua, joka ei tehonnut, mutta kipein vaihe kesti vain noin 3 tuntia ja ponnistus alle 10 minuuttia, joten ei tarvinnut kauan kärsiä.



Kummallakaan kerralla musta ei uskottu, että tosiaan meinaan synnyttää kun näytin kuulemma niin iloiselta. Ja mulla on yleensä matala kipukynnys eli valitan vähästä.



Siis synnytys voi toisilla olla melkoisen vähäkipuinen. Olen kiitollinen, että minulla jo 2 kertaa

Itse asiassa synnytys oli erittäin kivulias ja tuli repeämiä ym. Kesto vajaa 7 tuntia ja ponnistusvaihe 7minuuttia mutta se meni kaikki niin yli kaikkien kipukynnysten ja olo oli niin väsynyt ettei sitä edes tajunnut ja kun poika syntyi olisin ollut vaikka heti valmis tekemään kaiken uudestaan!!! Hetkeäkään en vaihtaisi pois ja nyt on taas kova vauvakuume valloillaan ;)

Laskettu ekasta supistuksesta. Kipeää teki, sain vain kohdunkaulanpuudutteen, joka epäonnistui. Mutta muuten meni nappiin :) Ja se kipukin oli ihanaa kipua!



Nopea toimitus tosiaan, klo 18.50 tuli eka supistus ja vähän yli klo 22 syntyi esikoinen. Positiivinen mieli jäi. Tahdon pian synnyttämään taas, esikoinen on jo 2v...

Synnytys kesti 8t 15 min ja ponnistusvaihe 7min. Epiduraalin sain ja se oli todella helpottava juttu, suosittelen.

Synnytyksestä vietin 12 tuntia kotona, loput 16 synnytyssalissa. Kivunlievitykseksi tarvitsin ainoastaan ammeen, ilokaasun ja aqua-rakkulat. Ponnistus vajaa 10 min, lähes kivuton, ei repeämiä.



Tokihan noin pitkä valvominen oli rankkaa, mutta yllättävän hyvin jaksoi. Supistusten kanssa tulin pitkään juttuun oikein hienosti. Niitä tuli lähes koko synnytyksen ajan tasan 7 minuutin välein ja välissä sai lepäillä. Ilokaasu tehosi pitkään niin hyvin, että olin oikein hyvässä ja hilpeässä mielentilassa. Kivut olivat kamalat ainoastaan n 15 minuuttia (jolloin supistuksiakin tuli jo ilman taukoja) ja sitten sainkin jo ponnistaa. Synnytyksenjälkeisessä euforiassa julistin synnyttäväni vaikka samantien uudestaan. Kätilö kiitteli hyvästä asenteesta :) .

Esikoinen, 2,5 v taaksepäin:



Valmistauduin synnytykseen hyvin. Kävin mammajoogassa, opettelin rentoutumaan mm. synnytä rentoutuneena cd:n avulla, muutenkin valmistauduin henkisesti hyvin. Ajattelin, että panostan pehmeisiin kivunlievityskonsteihin, ja pidän puudutteet hätävarana, siis että ensin muut keinot ja vikana lääkkeet jos tarvis tulee.



Esikoinen syntyi rv 41+4, ja ensimmäisestä supistuksesta meni 7h siihen että hän oli syntynyt. Rentoutuminen ja syvähengitys avautumisvaiheessa toimi niin hyvin, että vaivuin todella vahvaan synnytysregressioon, enkä juurikaan tuntenut kipua, edes ponnistusvaiheessa. Ilokaasua naukkailin, mutta puudutteita en tarvinnut. Synnytyksen jälkeen totesin kätilölle " no, ei se niin kamalaa ollutkaan" .



Synnytyksen aikana kyllä huomasin mikä voima siinä hengityksessä ja rentoutumisessa oli, koska heti jos rytmi sekosi, tai jouduin kiinnittämään huomiota johonkin ulkopuoliseen asiaan, niin kivut moninkertaistui. JOten kyllä elimistössä on hirveät voimavarat synnytykseen, jos ne löytää. Esikoisen kohdalla ne löysin.



Kuopus: Hänen synnytyksensä oli kivuliaampi, koska en jaksanut valmistautua samalla lailla kuin esikoisen kanssa. EN päässyt samanlaiseen regressioon, mutta onneksi sain synnyttää ammeeseen, mikä oli aivan mahtava ratkaisu. Kuopuskin siis syntyi luomuna, ja tosi hyvä mieli jäi.



Molemmissa synnytyksissä minulle on tullut vain ihan pieniä nirhaumia, ja olen mm. istunut heti synnytysten jälkeen, samoin kuin muuten ollaan voitu vauvojen kanssa tosi hyvin.

synnytyksessä avustanutta kätilöä, joka neuvoi painamaan alapäätä kuumalla märällä pyyhkeellä, avautumisvaiheen ajan. Uskon, että tämä estää repeytymiä, ainakin minulla toimi.

Neuvolan sisätutkimuksessa todettiin kohdunsuun olevan 4 cm auki, oli

auennut ilman kivuliaita supistuksia. Sairaalassa pärjäilin pitkään loistavasti pelkän ammeen avulla, supistukset sattuivat jonkin verran, mutta vedessä lilluttelu auttoi. Ei vienyt kipua, mutta oli niin mukavaa, että kivun onnistui supistusten välillä unohtamaan. Ammeesta noustuani kivut alkoivat koventua, ja loput kaksi tuntia ennen ponnistusvaihetta olivat välillä melkoista sinnittelyä ilokaasun avulla, silti positiivinen mieli säilyi. Ilokaasu ei myöskään vienyt kipua pois, mutta minulle ei tullut siitä sekava tai huono olo, vaan miellyttävä lievästi nousuhumalainen, joten sekin vei hyvin huomiota pois kivusta.

Kätilön ilmoitus ponnistamisen alkamisesta yllätti: niinkö helposti se kävikin. Kohdunsuun avauduttua kokonaan supistukset valitettavasti heikkenivät niin, että ponnistaminen oli rankkaa, mutta puolessa tunnissa sekin oli ohi. Vauvan ulostulo ei ollut mielestäni läheskään niin kivuliasta kuin supistukset olivat olleet, tuntui vain valtavaa painetta pään ja hartioiden tullessa ulos. Tikkejä sain kolme, pintanaarmuihin.

Heti synnytyksen jälkeen totesin, että oli paljon helpompaa kuin olin odottanut.

Ei ole mitään niin tervettä kipua kuin synnytyskipu.

että synnytys meni siis lääkkeettömästi, jos ei ihan luomusti, kun ilokaasua käytin kuitenkin.

Ehkä tärkein siihen vaikuttanut tekijä oli se, että olin pyrkinyt valmistautumaan synnytykseen etukäteen. Ensikertalaisenahan synnytykseen menee pakostakin " kokeilemaan" , mutta ainakin minun oli helpompi mennä toista synnyttämään, kun tiesin jo suunnilleen mitä olisi odotettavissa, mikä kivunlievitys oli toiminut ja mikä ei jne.



Synnytys oli suht kompakti paketti. Etukäteisvaivoja ei juuri ollut, vaan supistukset alkoivat kerralla säännöllisinä. Pystyin olemana kotona nelisen tuntia, ja pärjäsin hengittelyn avulla. Kipu ei ollut mitenkään sietämätöntä. Sairaalaan mennessämme olin 5-6 cm auki ja pääsin heti synnytyssaliin. Sain heti ilokaasua kuten olin toivonutkin, ja se auttoi aika kivasti. Supistuskipu ei missään vaiheessa tullut järjettömän kovaksi. Ennen kuin osasin odottaakaan, kätilö ilmoitti että saan ponnistaa.



Oikeastaan ainut turhauttava/ikävä vaihe synnytyksessä oli se, kun minulle ei millään tullut ponnistustarvetta, vaikka olin täysin auki. Puolisen tuntia sitä odoteltuani kyllästyin ja aloin ponnistaa, vaikka ei tuntunut siltä. Se on sanottava, että ponnistaminen sattui tässäkin synnytyksessä todella paljon, mutta pahin vaihe siitä kesti vain hetken. Kokonaisuudessaan synnytys kesti tasan 6 tuntia, josta ponnistus 17 minuuttia.



Toivuin nopeasti, ei tarvinnut tehdä epparia eikä isoja repeämiäkään tullut. Oikeastaan ainut jälkivaiva heti synnytyksen jälkeen oli kova heikotus, tuntui että pyörryn makuuasennossakin. Olo kuitenkin hellitti tunnissa tai parissa. Pian olin jo ihan voimissani ja kotiin lähdimme kahden sairaalayön jälkeen.

Sillä erotuksella tosin, että lapsen syntymään kesti vesien menosta 9h ja pärjäsin täysin ilman mitään kivunlievityksiä.

Vierailija:

en nyt jaksa kyllä omaani tähän kirjoittaa. Mutta sen voin sanoa, että pääsin suht helpolla ensisynnyttäjäksi, synnytyksen kokonaiskesto oli 6 h 51 min josta ponnistaminen kesti 21 min. En tarvinnut puudutuksia enkä mitään kovempia kivunlievityksiä, epparia ei tarvinnut tehdä, mutta pieni repeämä kyllä tuli. Se ei tosin ollut missään vaiheessa kipeä ja enkä synnytyksen jälkeen tuntenut muita kipuja kuin todella lievät jälkisupistukset.

Ponnistusvaihe oli parasta koko synnytyksessä, sain sillä työnnettyä kivun pois ja mulla olikin todella voimakas ponnistamisentarve. Kaiken kaikkiaan synnyttäminen oli paljon helpompaa kuin olin kuvitellut, eikä siitä jäänyt mitään paha mielen päälle. Kätilö oli hyvä ja asiansa osaava ja kaikki meni juuri niin kuin pitikin.